Aihe vapaa Olenkohan väsynyt

[qualitymonkey]

Kun naurattaa niin saakelisti se että sain kotitehtäväks (terapia) kirjottaa fiiliksiä (sillee miten muutenki aina kirjotan) timosta ja nikosta xd mikä täs on hauskaa?? Ehkä se että meni näköjään euroviisutkin niin tunteisiin että pitää käydä kriisiterapiassa XDDDD oon ihan oikeesti joku vitu hullu ja mus on kaikki vikana :D hyi elämä ku vihaan itteeni. Anyway mietin että tietääköhä se kenestä puhun en siis sanonu ketä ne o, mut se tietää että se on sellai joka on ollu viime aikoina julkisuudes. Joten. Ehh. Ehkä se arvaa et jotain euroviisuihin liittyvää :D tai no voishan se olla kuka vaan tho. Rääh huutista joka vitun tuutista.

Ja miks mä kriiseilen tost kotitehtäväst ku eihän siin oo mitään vaikeeta ku kirjotan niistä muutenki jatkuvasti jotain tunteita tai muuta ylös ni eihän täs pitäs olla mitään ihmeellistä. Mutta jotenkin jäi iha vitu karsee olo ja pelottaa enkä tiedä mikä. Ehkä sekin sitten kun puhuttiin siitä että pystyisinkö olla ajattelematta niitä ja sanoin että en tiedä miten hitos se vois ikinä onnistuu, ni kai mulle tuli nyt sitten hirvee paine yrittää olla ajattelematta niitä hmmm. Vaikka tiedän ettei se onnistu ei se oo mun kontrolloitavissa. Aaa tuun hulluks tää terapia taas vaan lisää mun kärsimystä niin saatanasti. Itsetuhonen olo. Tai siis ei silleen kunnolla mutta lievästi sellanen olo että voispa viiltää ranteet auki. Ajatuksen tasolla kuitenki vaa. Siis vittu että mua ahdistaa ja naurattaa samaan aikaan. En saa henkee ja pelkään paniikkikohtausta taas :D vittu menee vahvasti, mul tulee vaa nii järjettömän isot paineet terapiasta aina ja tuntuu että teen aina kaiken väärin

Mutta oikeesti ei mulla oo muuta ku se kotitehtävä mut tulee vaa olo et mun pitäs lopettaa ihmisten ajattelu mut ku en osaa? Ahdistaaaaaa kuolen

Ei hyi helvetti tänää tuli keikkaliputki myyntiin, en varmana mene sinne hyperventiloimaa 😭😭😭😭 huoh. Oon idiootti, lapsellinen ja rikki jotenkin tai kieroon kasvanu koska oon tämmönen. Miksen oo normaali. Haluun olla oikeenlainen. En pysty vittu hengittää enää. Oon iha väärin. Ällöttää oma itteni.

 

[qualitymonkey]

Tuntuu että teen kaiken väärin jos en yritä kaikin keinoin olla ajattelematta niitä. Tuntuu että en yritä tarpeeks. Mut en osaa. En pysty tähän. Rupeen hyperventiloimaa varmaa pian, paniikkikohtausta odotellessa

 

[qualitymonkey]

Niin hirvee ikävä, en pysty käsittelemään, en pysty, vajoon itsetuhosuuteen

Arvasin että on huono idea mennä puhumaan näistä kellekään. Niin paha olo.

 

[qualitymonkey]

Ei hyi helvetti tänää tuli keikkaliputki myyntiin, en varmana mene sinne hyperventiloimaa 😭😭😭😭

Ai, ne meniki jo XDDDDDDDDDD no ei siinä, olisin muutenki kuollu sinne joten

Oikeesti ei helvetti stop :DDDDDDDDDD shut the fuck up i-

 

[qualitymonkey]

Tää tosin, huudan koska toi "oh no i hope i don't fall" XDD huvittaa ku katon sillon tällön sen memen youtubest ja siit on muodostunu joku juttu mulle ni huvittavaa että tulipa nyt tässäkin sitten vastaan. Okei vittu pliis ei tämmöstä vihaan itteeni niin sanoinkuvaamattoman paljon. En tiedä miten edes tulla toimeen kanssa. Täytyypä muistaa ens kerralla sanoa tosiaan siellä tapaamisella että triggeröity nää itsevihatuntemukset aika vahvasti tän päiväsestä kerrasta.

 

[qualitymonkey]

????? Tuntuu että oon epäonnistunu ku menin rakastuu nikoon.

Et mun ois pitäny pystyy estää se.

Oon nii heikko

Teen ja tunnen kaiken aina väärin

Vihaan itteeni niin paljon

Oon oikeesti iha vitu tyhmä

Mite mul voi aina käydä näi

Toisaalta turha mun on vihata itteeni ku jos en pysty sille mitään ni en pysty. Ihan turha tapella vastaa ku ei sille voi mitään. Helvetti että onkin taas itsetuhoset ajatukset pinnassa. Ei tee hyvää tää terapia mulle ku otan sen negatiivisena itteeni kohtaan

 

[qualitymonkey]

Haha. Tein niin väärin ku annoin tän tapahtuu. En ansaitse muuta ku kuolla. Että sillee. Pitääkö tästä oikeasti tehdä johtopäätös että ammattilaiselle puhuminen pelkästään pahentaa tilannetta?

 

[qualitymonkey]

Mitä vittua vihaan itteäni niin paljon :DDDDDD ja tykkään siit et arcade on nykyään mulle se kappale mitä kuuntelen ja haluun kuolla jne. Hauska juttu.

 

[qualitymonkey]

Ei jumalauta itken edelleenki täällä vaa. Voi vittu en mä jaksa elää

miten voin tehdä mitään vittu enää millekään

En oo vaan tarpeeks hyvä koska en osaa enkä enää edes jaksa yrittää vaimentaa mun tunteita

Must tuntuu silt etten sais tuntea yhtään mitään mut mitä enemmän yritän lopettaa sitä enemmän mua ahdistaa koska tää ei lopu ikinä

Mul ei oo oikeutta olla tämmönen

Ei vaan ole

Vittu jos tää jatkuu huomenna vielä niin soitan johonki vitu kriisipuhelimeen tai mihin lie

Vaikka tuskin oon itteeni tappamas mut silti en kestä tätä enää. Eikä mulla oo ketään kenen kanssa puhua tästä. Tai no okei mainitsin yhelle kaverille jtn mutta tuskinpa sekään taas auttaa yhtään mitään.

En kyllä uskalla soittaakaan minnekään tbh. En tiiä saatana. Chatti ehkä mutta kyllä sekin vähän pelottaa, mutjoo täytyypä kattoo onks huomen mitää noista auki jotka on tuol yhes keskustelus listattuna

 

[qualitymonkey]

VOI VITTU NYT TÄTÄ

mitä enemmän yritän tukahduttaa tunteita sitä enemmän mä tunnen ja sitä enemmän mua sattuu

Vitun vittu miks sen piti saada mut ajattelee että en saa ajatella niitä

Mitä vittua nyt taas

Vois hirttäytyä melkein mutta ei ihan

En vaan kuitenkaan jaksa tätä enää enkä tiedä loppuuko tää kidutus koskaan

 

[qualitymonkey]

Ällöttää

Soi päässä yks rakkausbiisi ja mua ällöttääää koska tunteet on heikkoutta eikä niitä saa olla ja oon ihan vitun huono ja worthless as fuck

Hyi vittu

Toivon koko VITUN sydämestäni että olisin aromantic. In fact en toivo mitään muuta niin paljon kuin että olisin aro tai edes normaali. Hyi vittu saatana, oon maailman ällöttävin ihminen. Haluun vaa viiltää ranteet auki. Ja mul ei oo siis pitkään aikaan ollu näin saatanallista itsevihaa niinku oikeest näin intensiivistä vihaa itteeni kohtaa. Ja en oo aikoihin myöskään ajatellu näin itsetuhoisesti. Kai? On se kiva että terapia aiheuttaa mulle tän aina. Sillon kun olin ihan perus terapiassa niin mulle tuli silloin 2019 ihan jäätäviä paniikkikohtauksia ja hoin vaan että tapan itteni, ja vieläpä mun äidille jolle en yleensä halua sanoa mitään tommosta koska en halua että sille tulee paha olo turhaan. Mut olin iha vitu sekasi sillon. Ja aiemmin sinä vuonna olin jälleen kerran sen terapian takia harkinnu itsemurhaa, joskus tammikuussa 2019. Se vaan oli sellasta että harhailin jossain Helsingissä ja mietin et miten voisin tappaa itteni. Mut sekin oli enemmän sellanen paniikinomanen niiku se toinenki kerta, ei varsinaisesti mitään suunniteltua silleen. Onneks en ehtinyt tekemään edes mitään kun mun kaveri soitti mulle. Enkä välttämättä olis siltikään tehnyt mut kuitenkin oli vitun hyvä että näin sitä silloin. Ja nyt sitten tää on kolmas kerta kun käyn tuolla ja se tyyppi on tosi mukava ja kaikkea ja yms yms ja tavallaa se ehkä auttaakin mut MIKS VITUSSA MULLE TULI NYT PAKKOMIELLE SIITÄ ETTÄ EN SAA IKINÄ KOSKAAN ENÄÄ IHASTUA KEHENKÄÄN? mitä vitun vittua. Siis se vaan sanoi mulle siitä että mä voisin koettaa sellasta että yrittäisin olla ajattelematta viikon verran niitä mutta sitten kun sanoin että ei onnistu kun ei mulla ole mitään vitun kontrollia mun tunteisiin ei millään helvetin tasolla, niin sitten se vaihto se tehtävän tähän että kirjaan vaan ylös fiiliksiä ja näin. Siis oikeasti se vaan sano ton ja tosta mä sitte sain kehitettyä vuosisadan itsetuntokriisin siitä kuinka oon maailman paskin ja ällöttävin ihminen jos ajattelen ketään mun ihastusta tai edes se että oon rakastunu kehenkään koskaan in the first place niin se on niin väärin kun olla ja voi? Mitä vittua?? Ihan oikeastiko tollasesta voi aiheutua tämmönen pakkomielle? Näköjään. Hyi helvetti en ansaitse elää ollenkaan. Ei saatana :DDDDDDDDD en voi enää edes pukea sanoiksi tätä alkuunkaan mutta mikäs siinä.

Kaikki tunteet on vaan väärin ja sillä hyvä. Ja nyt kun se sanoi mulle että voisin olla ajattelematta niin nyt mä mietin joka sekunti sitä että en sais ajatella enkä tuntea mitään. Oikeasti en voi lopettaa itkemistä oon niin vitun lopussa.

Ihan vitun varmasti huomenna jos tää jatkuu niin en voi vittu jäädä yksin tän asian kanssa. Mutta minkä takia otan askeleita taakse aina terapian takia? Kaikki mitä siitä aiheutuu on aina haittaa. Pelkkää haittaa. Toki saanhan mä aina muutenkin tämmösiä kohtauksia ilman terapioitakin mutta silti tää on pahinta hetkeen. Oikeasti pahempaa kuin mikään pitkään aikaan. En oo vittu varmaan viikkoihin tuntenu tämmöstä mitättömyyden tunnetta.

 

[qualitymonkey]

En kestä sitä että se biisi soi mun päässä. se triggeröi mua oikeasti miettii koko ajan vaa itsetuhosia asioita. Ja tietysti meinaan tätä biisiä:
Mutta emt toisaalta toi auttaa ja toisaalta pahentaa. Kuuntelin äsken ton ja arcaden ja itkin vitusti. Huvittavaa että arcadest on tullu niin vahvasti niko-biisu vaikka se on aiemmin liittyny mm. Timppaan yms. Suorastaan hulvatonta.

 

[qualitymonkey]

Siis en tajuu miten toi publicin biisi voi saada mut niin vitu pohjattoman surulliseks. Itse asiassa en tiedä kumpi on pahempi, se vai arcade. Voi jeesus kristus tätä.

 

[qualitymonkey]

Huutista myös sille niin maan perkeleesti että my heart will go on tuo aina mun mieleen nikon koska se yks vidi missä se soittaa sitä pianolla haha ha. Hah. 😐🙃 Tajusin muuten että mul on ihan tajuton nälkä mutta enpä taaskaan aio syödä. Oon syöny koko päivänä vaan yhen ruuan ja jonkinnäkösen aamupalan joka ei oikeastaan ollu juuri mitään. Eli periaatteessa yks lämmin ruoka ja sit jotain mitäänsanomatonta pientä purtavaa lisäks. Jes. Ei vaan taas näköjään pysty syömään mitään ja vähän niin kuin silloin tammikuussakin(?) Niin nälkä on tullu jo sellaseks tunteeks tässä viime aikoina että tunnen sitä melkeen koko ajan ja silti en voi syödä normaalisti. Huutista. Eihän tässä. Tai periaatteessa voisin mutta jostain syystä en vaan tiedä voinko. En oo varma. Täytyy kattoo jaksaisko.

 

[qualitymonkey]

No mitä helvettiä nyt taas??????? Okei itkin ihan vitusti ja sit menin viel kuuntelee tän:
Ja aina vaan pahenee?? :Ddd kosk tuli mielee timppa??? Taas kerran. Idek en voi enää. Lmao huvittavaa toi biisi ei kerro mulle todellakaan kenestäkään naisesta, sama kaikkien muidenki vastaavien biisien kohalla. Ehei. Vaan tästä kaikesta muusta setistä, ei haloo nyt vittu seis. "Mitä jos ne näkee mikä mä oon, oon" on sellanen kohta että hhhhh alkaa huutoitkut olla tulilla melkeinpä. Ja luulin että olin päässy tästäkin jo eroon koska Niko mut eeeeeeei vittu :DDDDD mitä nyt taas. Kyllä se vaan kummittelee vielä mielessä kaikki tää niin saatanasti. Kävipä hessukin mieles mut en mä sitä muuten oo nyt ajatellu ainakaa yhtä paljon ku timppaa (ja nikoo, ofc). Voi jeesus mikä ristiriita kaikessa tässä on ku toisaalta edelleen noi ikäeroasiatkin näköjään vaikuttaa itsetuntoon tai johonkin tai jotain idk, mut sit oon sillee lmao niko xDD ei vittu. Hyvä juttu. Rääh mikään ei o hauskempaa ku se et oot silleen "öööhhh mun pitäs tykätä ikäsistäni eikä timpasta" sit oot sillee ainii mähän tykkään about ikäsestäni, nikosta. Mut silti oot vaan sillee rääh mul on lisäks tää .... Tää keissi. Ja sit oot vaa LOST AF koska mietit vaa kuka oot.hmm. who am i. En varmaan koskaan tiedä :DDDD kiljun :DDDD ja sit vaa hmm jännää ko tavallaa mul on ne ihastukset jotka ton ikäjutun suhteen helpottaa oloa kuten niko esim ja sit ne jotka pahentaa oloa kuten timppa esim ja sit vaa tasapainoilet siinä 🙂 rääh, on taas meiningit. Eiku oikeesti, mietin just tota asiaa tänää, että mulla ainakin on niin että on täysin eri asia tykätä vanhasta tai nuoresta. Tuntuu niin eriltö että ei tosikaan. Nimenomaan sen suhteen että se vaikuttaa heti tavallaa siihen et miltä oma itse tuntuu. Ajattelee asiat ihan eri vinkkelistä. Huudan. Myös on täysin eri asia tykätä miehestä tai naisest koska aina ku tykkään miehest (eli melkein aina) niin unohdan edes olevani bi ja oon jotenki ihan et mitä vittua kuka on minä. Ja sit jos tykkään naisesta niin tunnen olevani ehkä enemmän osa lgbt:tä mutta sitten siinä on se negatiivinen puoli että se tuntuu kamalalta koska itsetunto. Varsinkin ku en oo kovin tottunu vielkää tykkää naisist ku niit on niin pieni osa fr. Räääääääääh tää on sotku päässäni. Mutta kuten todettu niin tää ikäero juttu varmasti enemmän vaikuttaa muhun mutta joo. It's complicated. I mean. Mieluummin kärsin niistä huonouden tunteista tho kun näistä fiiliksistä että en saa ajatella yhtään ketään enkä tykätä yhtään kenestäkään. Like, yea for sure, ottaisin paljon mieluummin sen iänikuisen itsetuntokriisin tuosta ikäjutusta kuin sekuntiakaan tätä mitä oon tänään joutunu kokee koko vitun ajan. Ei jeesus. Se on ihan okei obsessoida siitä että en saa tykätä tietyistä ihmisistä, paljon pahempaa on obsessoida siitä että en saa ylipäänsä rakastua, ollenkaan, vähimmässäkään määrin. Paljon kamalampaa ahdistua siitä tunteesta itsessään kuin vain siitä kehen se kohistuu u know. Ai kiesus että on sekavaa jopa mulle itselleni mutta kyllä, must oikeesti tuntuu tältä, en vedä päästäni. Jippii. Vois kai itkee lisää.

 

[Yason59]

On paljon ihmisiä, jotka rakastavat sinua!

 

[qualitymonkey]

No ei saakeli nyt :DDDDDD seksuaalisuus, mitä se on. Hassu konsepti. Sekava sotku, jos ei muuta.

Kuka olen.

Noin niinku. Oikeesti. Kuka mä oon sillee... oikeesti. Syvällä sisimmässäni.

Ja TÄMÄ on ilmeisesti 2000. Viestini :DDDD ei voisi laadukkaampi ollakaan. Tähänhän tiivistyy kaikki. Jihuu. Upeaa. Onh!

(Kyllä huomaa settien tasosta kuinka vähän nukuin viime yönä rääh)

 

[qualitymonkey]

On paljon ihmisiä, jotka rakastavat sinua!

Thanks :) tiiän sen, tiettyinä hetkinä se ei vaan auta hirveesti.

 

[Yason59]

Oletko miettinyt, miksi et rakastu ihmiseen, joka on "lihaa ja verta" sillä tavalla, että kävelee sinua tiellä vastaan, istuu terassilla samaan pöytään ja tarjoaa sen karpalosiiderin tai osuu Tinderissä kohdalle ja ehdottaa treffejä?

 

[Yason59]

Karpalolonkeron!

 

[qualitymonkey]

Oletko miettinyt, miksi et rakastu ihmiseen, joka on "lihaa ja verta" sillä tavalla, että kävelee sinua tiellä vastaan, istuu terassilla samaan pöytään ja tarjoaa sen karpalosiiderin tai osuu Tinderissä kohdalle ja ehdottaa treffejä?

Koska olen idiootti.

Itse asiassa rakastuin kyllä jokin aika sitten kohtaamaani tuntemattomaan koirankusettajaan, vaihdoimme pari sanaa sekä rapsutin hänen koiraansa. Mutta enpä ole sitä sen jälkeen nähnyt enkä oikeastaan miettinytkään juurikaan. Olen myös rakastunut aikoinaan erääseen ystävääni, tai ei se edes ystävä niinkään ollut mutta kaveri tai tuttu tai jtn sellasta. Oikeastaan muutamaankin tuollaiseen. Joten kyllä sitä tapahtuu. Harvemmin. Mutta tapahtuu.

Mutta ex-säätööni en kyllä rakastunut sitten millään, päinvastoin halusin juosta karkuun ja lujaa.

 

[qualitymonkey]

oikeasti huuto-oksennusta itselleni XD

tuntuu että menin tosi nopeesti siitä itsemurhafiiliksestä hysteeriseen "kaikki naurattaa niin vitusti" fiilikseen joten ok?

Ahdistaa kyllä edelleen tavallaa mutta sitten toisaalta musta tuntuu että perkele en voi muutakaan kun tykätä nikosta, minkä minä tunteilleni voin saatana.

Ja nyt kun irl-ihastuksia tässä muistelee niin tuleehan siitä sellanen olo että idiootteja tässä ollaan, todellakin, ja tuntuu siltä etten edes saisi tykätä nikosta senkin takia juuri kun se on julkkis jne jnejne. Mutta. Siihenkään ei oikein muuta voi sanoa kuin että: eipä mulla ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä ne tunteet, vittu.

Ja tämä seuraava ei ole kellekään mitään heittiä koska en ole vihainen tästä asiasta kellekään mutta lol miks oon joutunu tänään taas perustelee oikeen urakalla sitä että miks oon semmonen ku oon. Helvetistäkö minä tiedän. Ensin siellä terapiassa jauhettiin siitä ja vittu kun en voi sille mitään millanen ihmisraunio olen niin anteeksi nyt vittu vaan, ja sitten vielä varasijassakin kysellään xD joutuu sitä toki perustella aina kaikille, kavereillekin. Vanhemmatkin joskus ihmetelleet vähän sitä. I am veri sori. Mutta tätä tämä on, on ollut aina ja tulee aina olemaan. Kyllähän mä itseäni vihaan toki, mutta voiko sille mitään jos kerta oon epäonnistunut jo tähän mennessä elämässäni näin totaalisesti niin turha enää haikailla muuta, oon kuitenkin jo tehnyt kaiken väärin niin ei muulla olekaan väliä enää.

Ja vaikka tämä nyt huumoria sinänsä on niin tottahan se on myös että ahdistaa kuitenkin aivan hulluna se kuinka vääränlainen oon, mutta kuten sanottu: yhtä hyvin asian voi antaa olla, kun ei sille mitään voi. Tämmönen mä olen, ilmeisesti sitten. Enkä edes jaksa muuttua,vaikka voisinkin niin en edes jaksaisi. Vaatii liikaa multa. Parempi chillata.

Toki on ihan siistiä jos tuo terapia auttaa mua pärjäämään jotenkin esim näiden paniikkikohtausten kanssa tai enivei miten vaan tai että on edes vittu joku jolle puhua jotain, mutta sitä mä en siitä terapiasta odota että mut saatais jotenki muutettua normaaliksi siinä. En ensinnäkään usko sen olevan millään tasolla mahdollista, plus vaikka olisikin niin en kylläkään olisi varmaan enää sama ihminen. Tuntuu että tää on niin selvästi osa mun persoonaa, että... Emt, oon aina ollu tämmönen saatanan idiootti. Jos yhtäkkiä muuttuisin normaaliksi niin? Tai? En usko että niin isoa asiaa voi muuttaa, tuntuu niinku se olis jotenki kaiverrettu syvälle mun sieluun, koko tämä paska. Aikamoista. Eheytysterapiaa.

 

[qualitymonkey]

Mutta se kyllä jäi vituttamaan aika saatanasti kun se sano jotain että haluanko tietoisesti ihastua. Fiilis oli että mitäs vittu luulisit. Juu tää on niin saatanan hauskaa voi vittu oikeasti. On niin vitun kiva olla tämmönen vitun idiootti joka tuntee ittensä koko ajan sairaaks ällöttäväks ja arvottomaks, ja on niin vitun mahtavaa olla erilainen, niin etten voi edes puhua ihmisten kanssa normaalisti kun ne ei ymmärrä mua, juu, vitun kivaa tämä on ja totta kai teen tän kaiken tahallani. Vitun vittu oikeasti että ärsyttää koko paska. Saatana. Siis sillon heti kun lähdin sieltä niin olin ihan ok mutta sitten kun pääsin kotiin niin oon ahdistunu siitä asti, koko. Saatanan. Päivän. En oikeasti jaksa enää tätä koko sotkua. Enkö voi vaan olla sellanen ku oon. En jaksa yrittää muuttaa itteäni tai ihastumistapaani. Tää on kaikki niin vitun raskasta. Menin tonne hakeen apua mut tää ei auta mua yhtään, mulla on ENTISTÄ PAHEMPI olo. ihan valehtelematta en muista millon viimeks ois ollu näin kauhee olo. Ja näin pitkään. En oikeasti pysty enää elää jos tää jatkuu näin. Oon koko päivän vihannu itteeni niin täysillä, ihan koko vitun päivän siitä asti kun tulin sieltä, ja en mä vaan jaksa enää tätä. Otan mieluummin ne paniikkikohtaukset mitä mulla oli esim viikonloppuna tai vittu ihan mitä vaan, kuhan ei tätä.

Ja taas meni mood ylhäältä aivan vitun lujaa alas.

En oikeasti vittu ansaitse mitään, en elää enkä mitään. Ja tuntuu että kaikki vihaa mua. Se terapeutti ja ihan kaikki muutkin. En kelpaa kellekään sellasena ku oon. Kaikki pitää mua outona ja yms. Sitä paitsi oon väsyny miettimään mikä johtuu mistäkin. Antakaa mun vaan olla. En mä jaksa enää. Miks mä en saa kuolla? En mä pysty enää tähän. Oon vääränlainen ni oon vääränlainen, ei kai siinä sitten muuta. Kyllä mä tiedän että oon ihan vitun nolo kun ihastun julkkiksiin, ei tarvi koko ajan muistuttaa siitä. Mä en ymmärrä miks en saa vaan vittu kuolla. Haluun vaan viils viils koska se on ainut mitä ansaitsen.

Ja yritä tätä nyt sit selittää ens kerralla sille, että juu, tuli vähän tämmönen olo siitä, pyöri koko päivän itsetuhoset ajatukset päässä. Sit se luulee että ajattelen sen tarkottaneen jotain pahaa sillä. Although at this point en enää tiedä mitä kukaan tarkottaa. Oon kyllästynyt olee aina vaan tää sama paska ihminen, joka ei sovi tähän maailmaan. Oon liia perseest.

Mä en enää vaan jaksa sitä että mua oudoksutaan aina jos puhun näistä asioista. Lopetan koht kaikille puhumisen. Ei tarvi sit vittu muiden ihmetellä et mikä vitun alien oon. Vittu haluun ampuu itteni, oon niin saatanan ällöttävä ja väärin. Helvetti. Läpsäsin itteeni kasvoille niin lujaa ku pystyin äsken mutta ois pitäny lyödä kovempaa. Ei toi edes sattunu. Oikeastaan hyvä että oon syöny melko vähän tänään, en edes ansaitse syödä, pikemminkin mun pitäs nääntyy.

Koska oon maailman ällöttävin ihminen.

Onpa raffia, en muistakaa millo viimeks oon oikeesti ajatellu näin väkivaltaisesti itsestäni. Hassua.

Se on kiva että terapia aiheuttaa tätä. Oon itkeny tänää silmät päästäni, oon läpsiny itteeni kasvoil, oon syöny todella vähän, oon halunnu viiltää itteeni, etc. Tervettä on tämä. En tiedä itkettääkö vai naurattaako mua enemmän.

En vaan ymmärrä että miten muka ansaitsisin oikeasti yhtään mitään, kun kaikki kuitenkin vihaa mua? Ja pakko hieroo koko ajan sitä mun naamaa kui paska oon. Toisaalta tiedän että soitto jonnekin kriisipuhelimeen vois olla paikallaan, mutta en uskalla soittaa enkä edes sitä ansaitse, en tiedä mitä sanoisin, en halua että vanhemmat kuulee yms, syitä on paljon miksi en halua soittaa. Sitä paitsi en kuitenkaan tee itelleni mitään ni ei mun tarvi ees. Oon varmaa vaa liia nössö viiltämiseenki. Nukkua varmaan kannattais mut oon liian ahistunu.

En tiiä pääsenkö koskaan enää mistään yli. Tästä olosta varsinkaan. Kai vois kuolla mutta en jaksa edes sitäkään. Oon liia väsyny. En jaksa edes nousta tästä ja käydä hakemas juotavaa, en jaksa yhtään mitään. Haluun vaa maata tässä kunnes kuolen nälkää tai jotain. Missään ei oo mitään järkeä enää, millään ei oo mitään väliä enää. Aikamoiset seuraukset tällä terapialla.

Ehkä vaan kuuntelen jotain angst musaa tai jotain. Piti mennä aikasin nukkumaan tänään mutta en pystyny, for obvious reasons. En haluu nousta tästä enää ikinä.

 

[qualitymonkey]

Jos mulle käy joka kerta terapiassa jotain tällästä, niin uskaltaako tässä enää edes yrittää hakea apua? Must tuntuu et tää lähinnä pilas mun elämän. Tai jotenki pahens tätä. Koska nyt mul on kaikki ihan päin helvettiä. Aiemmin sentään vielä jotenkin pärjäsin. Vittu ku ois taas tajunnu et tää ei tee hyvää mulle. Aina sama juttu terapiassa, voi vitun vittu. En haluu oikeasti enää yrittää. Mun ei ois ikinä, ikinä pitäny syntyä. Kaikki vaan vihaa mua tai jos ei vihaa ni pitää ainakin outona.

 

[qualitymonkey]

Lmao todennäköisesti itken itteni uneen tai jotain mutta mikäs siinä

 

[qualitymonkey]

En saa vittu vieläkään unta. Saatana että se sai mut tuntee itteni iha vitu tyhmäks. Iha niinku kaikki mitä teen ois väärin. Mut todennäköisesti sekin on vaa mun vika et must tuntuu tältä koska ei varmaa kukaan muu ois menny tämmösee psykoosii noin pienestä. En oikeesti jaksa enää. Itken vieläkin. Kun se sano kaikkee että mulla saattaa olla joku addiktio ihastumisen tunteeseen. En oo varma ees mitä sanoin siihen mutta oikeasti, ei mulla ole kun mä vihaan tätä ja en todellakaan tee tätä tahallaan. Ihan niinku jotenki haluisin tahallaa kärsii. Ihan ku tää ois kaikki mun omaa syytä. Siltä se tuntuu. Mä en vaan pysty enää tähän. Jos oisin saanu päättää ni mitäpä vittu lottoot että oisin päättäny? Joo-o. Varmaan oisin päättäny esim sen että haluun rakastua nikoon ja tuntee nää helvetilliset tuskat ja kaiken tän, et haluun kuolla ku en saa olla sen kaa. Juu. Sitähän mä vittu halusinkin. Oikeesti vetäkää ny jo käteen pls 😂 kuka vittu tätä muka haluu tahallaan itelleen aiheuttaa? Jumalauta se sunnuntai kun mä aloin kunnol rakastuu nikoon ni mua nimenomaan pelotti. Ja mitä enemmän aikaa kulu sitä enemmän mua alko pelottaa. Ku huomasin miten karseelt tää tuntuu. En ymmärrä millä vitulla muka oisin halunnu näin käyvän? Älkää ny vittu viittikö naurattaa. Totta kai mä haluun pelätä henkeni edestä tälleen, totta kai mä haluun vittu lisää tärkeitä ihmisiä ku niit ei ollu jo muutenki tarpeeks. Ei vittu, vitun pellet oikeesti. Mähän jankkaan jatkuvasti sitä kuinka ihastuminen ei oo koskaan kivaa enkä ikinä ymmärrä sitä että muut sanoo kuinka ne haluu ihastuu? Alkaa ennemmin itkettää jos joku sanoo haluavansa ihastuu koska vituttaa niin paljon et joku voi oikeesti kaivata sitä ja meanwhile mä kärsin joka saatanan sekunti. Juu, vitun hauskaahan tämä on. Eikä mun mielestä muutenkaan tunteet oo sellanen asia jonka voi vaan päättää kytkeä päälle tai pois. Enhän mä voi olla silleen että haluan ihastua tohon ja sitte se tapahtuuki. Vastaavasti en voi päättää että nyt en tykkää tosta ja sit en tykkääkään. Ei se vittu niin mene. Niin millä vitulla mä muka tekisin tän tahallaa? Oikeesti se sai tän kuulostaa siltä niiku mä jotenkin haluisin tätä tai tää ois jotenki hauskaa. Ei saatana nyt. Vittu se ei kestäis tätä päivääkään, tätä saatanan tunnemyrskyy mitä mä käyn läpi. Ootsä vittu oikeesti tosissas en mä tätä vittu mitenkää suunnittele. Shut the fuck up oikeesti.

Ja nimenomaan tää nyt tuntuu sit silt et tää ois täysin mun syy. Vaikka en mä ollu mitenkään että jee haluan rakastua nikoon. Mutta en mä muista yritinkö mä sitä erityisesti estääkään, todennäköisesti siksi ku tiiän et se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ei siit oo apua. En pysty tekee sille mitään. Sitä paitsi kun se on jo alussa niin voimakas se rakastumine ni oikeestaan siit eteenpäin ei oo ees välii enää kuinka pahaks se menee koska se alkukin on jo liian paha. Nii mitä välii enää. Siis sillon ku katoin sen haastattelun ni olin jo siin sillee et ei vittu eikä se tuntunut sillonkaan ees miltää keltä tahansa lievält ihastukselt vaan olin heti iha vitu kujal siit ihmisest. Se oli niiku naps ja siinä sit oltii. Ajattelin jo sillon sunnuntaina, ensimmäisenä vitun päivänä sitä ihan helvetisti,about koko ajan, ei mul ollu vittu mitää tsänssii. Vittu että rasittaa ku ammattilaiset ei koskaan ymmärrä milt must tuntuu. Tuskin toi tahallaan halus satuttaa tai mitään mut vittu mä en kestä oikeesti sitä et kukaan. Ei. Ikinä. Ymmärrä. Sitä paitsi en vaa ymmärrä miten on ees mahollista pysäyttää ihastuminen? Joutuisin sit joka ikinen sekunti varomaan, enkä jaksa koko ajan miettii sitä. Että mitä voin tehdä ja miten voin elää etten vaa ihastuis kehenkään. Sillon en vois edes kattoo telkkaa tbh. En mä oikeasti jaksa vahtia että en vaan ihastuis. Antaa sen sit tulla ja kärsitään sitte taas, mikäs siinä, tähän on jo totuttu. Tosin oikeasti alkaa sydänsurut olla nyt jo sitä luokkaa että en tiedä jaksanko mä kovin kauan tätä elämää enää katella. Alkaa muuten lowkey oikeest pelottaa se miten huono olo mul on. Toisaalta en usko kylläkään että musta olis itteeni tappamaa mut sit taas eipä se välttämättä vaadi ku sen että kerran naksahtaa kunnol pääs. Siin vaihees ku kaikki menee nii yli ettei rajaa ni sit ollaa vaaravyöhykkeel nii se vaa on. Epätodennäköistä varmaankin, mutta ei tässä enää tiedä yhtään että mitä tapahtuu. Jos tämäkin päivä on ollu niin täyttä helvettiä ku ikinä vaan voi olla,ja oon itkeny kuukauden edestä yhtenä päivänä, niin eipä sitä tiedä että mitä tässä vielä käy. En mä tämmöstäkään romahdusta odottanu ja silti se tapahtu. Samalla logiikalla voi ajatella että vaikka en oleta että tappaisin itteni nii voihan sekin tapahtua. Varsinkin kun nyt viime aikoina oon miettiny tämmösiä enemmän ku pitkään pitkään aikaan. Jee.

Ja juu, se on varmasti mun syy että otan sen terapeutin puheet taas väärällä tavalla ja kaikkea, mutta ei siinä mitään. Kaikki nyt on muutenki mun syytä ni eipä siinä.

En tiiä, jotenki tuntuu että ei mulla tuu ees kyyneleitä enää mutta silti on niin hirvee olo että voisin vaan satuttaa itteeni

En voi oikeasti vittu uskoa että joku kuvittelee että mä jotenkin nautin tästä ja teen tän tahallaan. Jumalauta. Sen mä voin sanoa että tyyliin jostain musiikista mä esim nautin ja sitä mä rakastan kuunnella, mut ihastuminen? Kuka vittu muka haluu ehdoin tahdoin rakastua niin että se saa oikeest itkemään joka päivä?? Juuh. Vai onko tässä nyt jotain mitä en itse vaan tajua? En tiedä alitajunnastani, mutta vaikka oliskin jotain niin pitääkö mun tässä nyt alkaa vittu tarkkailemaan jokasta mielenliikettäni ja että mitähän mun alitajunta nyt tästä mahtaa ajatella ja miten voisin estää alitajuntaani ihastumasta? Ei hyvää päivää nyt vittu taas. Antakaa mun vaa vittu olla. Ei tästä tuu hevonhelvettiäkään enää. Se meni nyt taas siinä. Mun pakko-oireet on potenssiin satatuhatta ja yleensäkään yhtään. Mikään. Ei oo hyvin. Sinne meni taas sekin vähä mitä mun mielenterveydestä oli jäljellä, oikeasti kiitos ihan vitusti tästäkin. Kai tästä pitää vaan tehdä se päätelmä että ammattiapu ei sovi mulle ja sitä mun ei kannata enää edes yrittää. Oon vittu aivan saatanan lopussa.

 

[qualitymonkey]

En pysty ees nukkuu, enkä pysty ees selata galleriaani, en pysty ees mennä sinne, ko jos meen ni nään kaikki niko-kuvat ja sit jos ees katon sitä ni must tuntuu taas silt et NONII sit se o mun vika etten voi unohtaa sitä jos en keskity siihen että siivoon sen kokonaan pois mun elämäst, nii etten nää mitään kuvia siitä. Eli nää on nyt taas niiku niin selviä pakko-oireita, et mun pitää sen takia tehä kaikkeni että en tykkäis siitä enää, siks että se terapeutti sano jtn siihen suuntaan että kokeile olla ajattelematta. Vittu joo. En siis pysty menee galleriaa ja vaikka näkisin vahingos sen kuvan ni tulee syyllisyys jo pelkästään siit ajatuksesta. Jep juuh. Ei vissiin ois ikinä kannattanu mennä juttelee näistä asioista. Kai mulla oli paremmin kuitenkin ennen tätä vaikka kriisejä sillonki iha helvetisti mut kyl tää on niin hirveetä ollu tänään et oikeest alkaa tuntua et mun elämä oli sit siin. Ei täs oo enää mitää järkeä.

Also mul on ihan saatanallinen ikävä nikon ääntäki ja kaikkee, iha vaa sen äänen kuulemista ja haluun jo pelkästään senki takii satuttaa itteeni kosk muutenki on niin vitun säälittävää ja noloo olla tämmönen, vittu, ikävöidä ny jonku julkkiksen äänen kuulemista sillee huoh hoih vittu get a grip. Ihan ku se ois joku vitu love of my life, vaikka tavallaanhan se kai onkin. Mutta kuulostaa vaan niin vitun typerältä tää kokonaisuudessaan että juuh. Enpä todellakaan ansaitse elää, kukaan näin tyhmä ihminen ei vittu ansaitse elää. En tiedä mitään säälittävämpää ku tämä. Vihaan itteäni ihan älyttömästi. Ai saatana. Löin itteeni taas ihan täysii kasvoil. Ai jumalauta että sattuu. Eikä toi edes auta yhtään, se on vaa aggression purkamista itteensä. Oloa ei helpota vitun vertaa kuitenkaan. Mutta en vaan tiedä mitä muutakaan enää tehä. Ai vittu. Vittu oon hullu ku satutan itteeni mut ei oo muitakaan keinoja.

Nyt alkaa muuten vainoharhat iskee. Pelkään niin paljon että mut bustataa. Kerron täällä aivan liian isoja asioita. Ei vaa oo muutakaan minne vuodattaa.

 

[qualitymonkey]

lol en saa vieläkään nukuttua ja itken vähän väliä edelleen. Tunnen aivan järjetöntä syyllisyyttä siitä että annan itteni tuntee nikoo kohtaan näin. En mä vaan jaksa yrittää. Yritän iha henkihieverissä täs koko ajan vaan ymmärtää että miks mul on niin pahasti sellanen olo että mulla ei oo lupaa tuntee yhtää mitää. Kaikki mitä teen on väärin. En vaan pysty olemaan. En saa kiinni mistään ajatuksist, yritän mutta en saa. Kaikki on vaa peruuttamattomasti päin helvettiä

 

[qualitymonkey]

En saa unta. Oon yrittänyt jo muutamia kertoja mut itken vieläkin ihan hulluna. Tää ei taida loppuu koskaan. On niin vitun paha olo. Meinasin jo että ihan sama, kyl mul on oikeus tuntee mut sit tajusin et ei kyllä oo. Ei vaan ole. En tiedä miks mut ei oo. Mul ei oo oikeutta yhtää mihinkään.

 

[qualitymonkey]

Mikään ei vittu auta.

Ei mikään.

Enkä pysty todellakaan soittamaan minnekään, en vaikka mikä olis.