Vähän on haikeaa, mutta päälimmäinen tunne on helpotus. Tosi stressaava työ eikä mun mieli oikein pysynyt mukana siinä kaikessa.
Onneksi poicciksen paras kaveri oli mun seurana (perehdytin sitä epävirallisesti), niin oli kuitenkin ihan super hauska viimeinen vuoro.
Nyt odotellaan koulupaikan...