Hakutulokset

Kello on 12:44 kun kirjoitan tätä ja oon tänään jo: - käynyt suihkussa - siivonnut keittiön - laittanut pyykkikoneen ja tiskarin päälle - keittänyt kahvit (juon nyt) - laittanut kasvonaamion aika jees

Ah vihasin kaikkia ryhmätöitä koulussa, etenkin lukiossa kun ei ollut kavereitaaaaaa

Mun oli nostalgian vuoksi pakko, hirveän koukuttava ja tunnen itseni jälleen15-vuotiaaksi :O

Mulla ei enää näytä sitä. Vaihdoin mun salasanan täysin uuteen silloin alussa, ihan vain ettei ole muiden some-sivujen kanssa sama D:

Vanhemmilta: porakone ja siihen niitä päitä, kylpypyyhe, kasvonaamio, leffalippuja, leivontajuttuja, kirja, suklaata. En muista oliko muuta. Papalta: tulostimeen valokuvapaperia. Poiccikselta: Se ankka mistä tein kesun tänne. Poicciksen perheeltä: villasukat, kasvonaamiopaketti, käsirasva...

Ylempänä pitäisi näkyä ;u;

Ei sentään..

Se on hirveän söpö D:

<3

Sellaisen pehmoankan <333 sillä on hiukset ja persereikä:)

Ihan normaaleja ajatuksia, kukaan ei voi sanoa miten kenenkin pitäisi tuntea tuossa tilanteessa. Kaikki reagoi eri tavoilla järkyttäviin uutisiin. Sun mieli ei vain ehkä vielä käsitä asiaa kokonaan, ajan kanssa selkenee. Voimia ja haleja <3

Onhan toki, silloin vaan oli vielä maskipakko, niin se leveä virne ei näkynyt kenellekään D:

Mitä ehmettiä:D

Anna tulla..

Mulla oli vähän sama kun olin edellisessä työpaikassa ja palvelin asiakkaita. Pelkästään se, että olin saanut kivan viestin sai mut hymyilemään korvasta korvaan :D:D

Tuntuu hyvältä kuulla, etten oo ehkä ihan paska ihminen tämän yhden kerran takia. Kaikki aijemmat saikut on olleet ihan aiheellisia kuitenkin. Musta vain tuntuu niin pahalta, että juuri poiccis joutui töihin mun takia D: vaikka todellisuudessa tiedän, että tää oli paras mahdollinen ratkaisu...

Tiedostan itsekin, että pitäisi. Varsinkin kun se on sanonut mulle, että mun pitää kertoa sille jos joku painaa mieltä D: ehkä pelkään vaan sitä, että se vähättelisi mun tuntemuksia enkä siksi hirveän helposti avaa sille "synkkiä" asioita.

D: eilen näin poiccista ja meinasi kokoajan itku tulla kun se kysyi miksi oon surullinen. oon sanonut sille monesti, että oon vain tosi väsynyt (niinkuin olenkin, henkisesti)

Sanokaa mua idiootiksi kun tein näin, mutta viimeksi lukiossa koin tän yhtä tarpeelliseksi kuin nyt. Oon muutenkin hakemassa uusia töitä kun mun pää ei kestä nykyisessä paikassa.

Sehän se olisikin hauska kokemus :D