Hakutulokset

Isojen ostosten, satojen sivujen paksuisten koulukirjojen tai treenikamppeiden kanssa? Epäilen. Ja kyllä ne välimatkat saattaa olla isoja myös kaupungissa. Mulla tulee esim parhaan ystäväni luokse sen 15 km matkaa vaikka samassa kaupungissa asutaan :D Samahan se sit on jo pyöräillä se 25 km...

Ainakin meillä opettaja suhtautui tosi ymmärtäväisesti siihen, jos vieraalla kielellä puhuminen jännitti. Ei tarvii olla virheetöntä vaan pääasia on, että saat sun asiasi välitettyä muille edes jollain tapaa.

Ilman englantia on sit jätettävä korkeakoulutus välistä jos on kynnyskysymys.

No eipä. :D Ootko ikinä yrittänyt esim istua rauhassa kerrostalon pihassa pultsareiden ja narkkien keskellä. Harvemmalla on varaa ainakaan nuorena asua ihan koulun vieressä. Itelläni matkaa 7 km tällä hetkellä, edellisessä asunnossa 3 km.

Mulla menee kaupungissa bussilla koulumatkaan ja kavereille yli tunti, maalla meni autolla vartti ja bussilla puol tuntia. Porukkaa niin järkyttävästi ja kiertää jokaisen sivukujan :)

No tämähän se omakin toive oli koko teini-iän. Tiedäpä sitten miksi.

Ei musta oo asumaan täällä. En haluais nähdä ketään ja kerrostaloelämä on helvettiä

Olet Nipsu Innostut yhtä nopeasti kuin kyllästytkin! Vaikka lähdet seikkailuille useimmiten mukaan, olet hiukan pelkurimainen ja vingut kun seikkailut muuttuvat liian pelottaviksi. Keräät paljon tavaraa ja erityisesti raha ja kaikki arvokas on mieleesi! Juuri päinvastoin kuin Nuuskamuikkunen...

Ei vaan numeroa 3

Oli munkin viesti alunperin aika kärkäs. Pahoittelut siitä. Mulla itselläni kesti kyllä todella pitkään, että uskalsin tunteeni myöntää ääneen. Pelkäsin juurikin tuomituksi tulemista, mutta asiasta puhuminen alkoikin purkaa patoutuneita tunteita.

Oon ollut elämästäni suuren osan todella katkera. En voinut olla tekemisissä kuin kourallisen ihmisiä kanssa, koska tunsin niin käsittämätöntä vihaa lähes jokaista ihmistä kohtaan. Vaati terapian sekä jatkuvan pyrkimyksen päästä irti siitä tunteesta. Mulle tapahtunut paha ei ole muiden syytä...

Hui saakeli miten jännittää D: Löysin tulevan harkkapaikkani ig-tilin ja se vähän rauhoitti mieltäni. Pitää käydä tekemässä kans yksi yövuoro niin sekin vähän jo hirvittää.

No kyllä mäkin itkin kemian C:tä vaikka olin samaan aikaan muutoinkin itsetuhoinen ja mun sukulainen oli kuollut sinä syksynä juuri ennen koulun alkua. Samaten mun ystäväni itki kemian C:tä vaikka vanhemmillaan oli avioero meneillään. Sä et voi tietää muiden elämistä ja näiden ongelmista sekä...

Mä muistan kans miten väsynyt olin koko lukion ekan jakson ajan. Sit helpotti kun tottu rytmiin.

Toi tuntuu olevan kaikissa kouluissa sama. Meille tais amkissa tulla edeltävänä iltana et monelta alkaa ja missä.

No en tiedä onko enää sitä kun hän on jo 19 D: Kaipa se vielä voi olla.

Siis ihan oikeasti. Oon sanonut sille siitä sata kertaa mut sitä ei kiinnosta. Ei huvittais enää ees nähdä sitä. Harmi että ihanasta ihmisestä on tullut parissa vuodessa ihan sietämätön. Sille on myös sen kaverit sanoneet asiasta mutta ei vaikutusta.

En tykkää mutten vihaakaan. Mulla on kans erikoisempi nimi ja oon saanut kuulla ties mitä vitsiä ja vittuilua siitä lapsesta lähtien. Toisaalta erikoisuutensa vuoksi tuosta nimestä on tullut vahva osa mun identiteettiäni.

Mulla oli pitkään sama. Oltiin eskarista asti parhaat ystävät mutta välit meni riidan seurauksena 15-vuotiaana. Luulin jo, etten koskaan pääse ikävästäni yli. Nyt 26-vuotiaana voin vihdoin sanoa, etten ikävöi häntä enää enkä haluaisi oikeastaan edes tavatakaan. Muistot on ja pysyy mutta ihmisinä...

Mä luin lyhyttä saksaa kaks iltaa ja sain E:n. Kurssinumerot oli 8-10.