Hakutulokset

Mikä lääke? D= ja kai teet sen lääkärin luvalla etkä yksin?

Hyvä et ootte saanu jatkettua normaalisti, puhuitteko silti yhtään siitä miksi katosi niin äkisti? Tai saitko jonkun kunnon selityksen?

Terapia, esm. kelan tukema psykoterapia, on kyllä jees jos on tarpeeks hyväs kunnossa et pystyy sitoutumaan siihen. Ite yritin kaks kertaa ja mokasin molemmat tästä syystä. Jos tähän ei pysty niin joku psykologi tmv. vastaava olis hyvä. Mut joku hoitokontakti ois hyvä kyllä olla, ja lääkitys...

Omat on ainakin lääkärin mukaan tic oireita (maan yks parhaimpia psykiatrian asiantuntijoita). Nää oireet voi tulla mulle ihan yllättäen etten voi tai ehdi vaikuttaa niihin, monesti teen niitä ihan huomaamatta (esm. uusin oli silmien siristely ja otsan nykiminen), mutta joskus voin viivyttää...

Noi kuulostaa kyllä jonkin sortin tic-oireita. Itsellä ollut myös koko ikäni, lääkärin mukaan liittyy usein esm. adhd:hen. Lapsena röhkin (XD), nyt aikuisena esm. kurtistelen kulmiani tai nenääni, yliojennan raajojani, vääntelen leukoja ja niskojani, selvittelen kurkkuani. Ja just toi et...

Täällä taas yläkerran naapuri on kovaääninen kantapääkävelijä ja tiputtelee kerran tunnissa marmolikuulia lattialle. Siltä se ainakin kuulostaa.. Suosittelen luudan hankkimista!

Ihan hyvin, kävin aamulla koulussa ja huomenna yritän tehdä saman. Tuntuu hyvältä kun ei vaan makaa sängyssä ahdistuneena vaan pakottaa ittensä liikkeelle. Särkee jalkoihin, tuntuu kuin olisi juossut maratonin. Vatsa sekasin ja ei tee mieli syödä mitään, jääkaapin normaalit hajut ällöttää...

Ite poltan myös tupakkaa joten ymmärrän että sekin on pirun vaikeeta. Mies polttanut koko ikänsä ja sairastu vajaa 40v keuhkoahtaumaan joka on edennyt nyt lievästä keskivaikeeseen. Antaa itselle motivaatiota lopettaa ihan miehenkin puolesta. Oon polttanut 10v josta viimeiset 4-5v sähkötupakkaa...

Höh, ei oo häpeä pyytää apua vaikka siltä tuntuukin. Jos nykyinen aihe ei nappaa niin parempi vaan vaihtaa sitä (vaikken hirveästi tuosta maailmasta ymmärrä). Tsemppiä!

Voin kyllä samaistua. Miehellä keuhkoahtauma ja se sain syksyllä jonkun pöpön minkä takia joutu moneks päivää sairaalaan, äidillä syöpähoidot minkä takia sekin riskiryhmässä eikä saisi sairastua. Pitää vaan tehdä ite parhaansa, pesen kädet aina kun tulen kotiin ja yritän pitää ruuhkametroissa...

Kun neljänteen päivään herää niin tekis mieli heittää pyyhkeet kehään, runollista! Oksettaa, jalkoihin särkee saatanasti eikä sängyssä meinaa löytää asentoa jossa olis hyvä olla. Nälkä ei oo mut jotain pitäisi syödä. Jos lyrica ja santut auttaisi että pääsisi kouluun yhdelle tunnille. Nyt...

toinen päivä alkoi myös hyvin, kävin koulussa ja kaupassa. nyt meen nukkumaan pariksi tunniksi jos jaksaisin siivota tai opiskella. huomenna ne olot vasta alkaa joten yritän käyttää tän päivän nyt jotenkin hyödyksi. mies nukkunut koko päivän ja nukkuu vieläkin.

eli kaikki munat vain yhdessä korissa D=

tai tarkoituksenne, mikä on teillä syy nousta joka päivä sängystä ylös yhä uudestaan ja uudestaan? mitkä asiat tuottaa teille mielihyvää ja onnellisuutta?

ensimmäinen päivä nyt ohi. viekkarit eivät ole edes alkaneet (lukuunottamatta pientä hikoilua) mutta nukuin koko päivän kun ei ollu syytä nousta ylöskään. huomen sit kouluun. kolmas päivä niin paska alkaa lentää. nyt otan unilääkkeitä että saisin nukuttua yön ilman heräilyä.

lonkeroa.

Niin, jostain luin että vaan prosentti opiaattiriippuvaisista pääsee kuiville XD että sillain. Tää oli nyt eka päivä ilman ja mikä hirveä pettymys kun herätessä tajusi ettei olekaan mitään minkä takia nousisi sängystä. Ihan ku tää olis ollu se kantava voima. Pitää vaan keksiä sit muuta juttuja...

Kiitos. Vaikka tuntuu ne kyllä epäonnistumiselta ja jälkikäteen miettii miten tyhmä sitä on ollu kun on ratkennut ja miten hukkaan on mennyt aikaa. Jos ei olisi joskus sillon ratkennut niin olisin ollu monta vuotta kuivilla. Tuli mieleen sillon ku joskus retkahdin kuukauden jälkeen niin...

Kiitos <3 opiaattien vierotusoireet ei todellakaan hirveästi houkuta mutta ei ne loputtomiin kestä. Pahimmat kestää pari viikkoa, lievemmät pari kuukautta. Enemmän ahdistaa tää luopuminen, rutiinit. Kahdeksan vuoden ajan on ollut aina kun herää aamuvedot, päivävedot, ruokavedot, iltavedot...

Teen näin jos aihe on jotenkin ahdistava tai jos mua ahdistaa niin etten saa tehtyä mitään. Huono tapa siirtää asioita eteenpäin kunnes se alkaa ahdistamaan niin etten halua edes miettiä koko asiaa D= ymmärrän siis ärsytyksesi