Hakutulokset

tuntuu jotenkin ihan hullulta D: ei siitä voi olla niin kauan, mutta samaan aikaan tuntuu ettei olla edes samat ihmiset enää kuin silloin. tosi vaikea yrittää muistella suhteen alkuaikoja ja välillä ihan unohtaa mitä kaikkea ollaan yhdessä ehditty tekemään.

oltiin eilen tutustumassa toisiimme ja oon niin onnellinen, että uskalsin ja pystyin vihdoin vaihtamaan alaa D: <3 en muista milloin viimeksi olisi ollut tunne, että kuulun johonkin, ja kaikki tulevat kurssit vaikuttavat niin mielenkiintoisilta. vähän harmittaa etäily, mutta jospa tämä ei...

oon viimeiset vuodet lähinnä vain stressannut ja ahtanut kalenterini niiiin täyteen kaikkea kuin mahdollista D: saan varmaan sydärin jos en hidasta. eli ensi vuosi: mahdollisimman paljon omaa aikaa ja sohvalla makoilua! aloitan tämän makaamalla sohvalla koko vuodenvaihteen. yksin.

voi voi :/

kysyin tänään hänen mielipidettään siitä, näyttääkö napalävistykseni hieman tulehtuneelta. ei hän tiedä, kun ei lävistykset olleet mikään juttu hänen nuoruudessaan. tyydyin katsomaan hitaasti hänen kasvojaan, joissa on sekä kulmalävistys että microdermal, ja toteamaan "aha, okei".

vastaan muuten mihin tahansa kysymyksiin, mutta mun paikkakuntaa, alaa ja sivuaineita en paljasta bustausvaaran vuoksi. ammattikorkeassa aloitan sotella heti uudenvuoden jälkeen, yliopistolla taas oon menossa maisterivaiheen kursseissa. muistakaa että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa D:

oon tosi puhelias, helposti innostuva ja sosiaalinen. oon koko elämäni saanut kuulla kavereilta, vanhemmilta, kumppaneilta, opettajilta ja oikeastaan kaikilta muiltakin siitä, että "huudan koko ajan", en oo ikinä hiljaa ja kuulemma oon myös tmi suurimman osan ajasta. yläasteella mut laitettiin...

toivottavasti ei kipeydy jalat hirveästi kun seuraavat kaksi iltaa pitäisi mennä korkokengissä D:::: mitäs teidän päivänne sisältää tänään

mukavaa vaihtelua kun koko alkusyksy meni hirveässä masennuksessa

oon siis menossa avecina enkä tunne ketään muuta naista joka olis tulossa sinne. en tiedä minkä tyyliset bileet on kyseessä. voinkohan mennä farkuissa ja vähän hienommassa ns. biletopissa vai pitääköhän mun alkaa etsimään jotain pikkumustaa sinne :D

viikko vanhempien sohvalla ja nyt ei meinaa taipua ei mihinkään suuntaan. vasen jalka ihan tunnoton tällä hetkellä.

mulla alkoi kurssi joka tehdään luennoitsijan jakamissa pienryhmissä. yksi niistä ryhmäläisteni nimistä kuulosti etäisesti tutulta ja etsinkin hänet sitten instagramista. en tunnistanut heti ja jäi vaivaamaan. tajusin sitten yöllä, että ei hitto, sehän on erään entisen demifeimin sisko, josta...

en oikeasti pysty vastustamaan sitä. mun nykyinen puhelin toimii, tuo on kallis, enkä tarvitse mutta HALUAN sen help

tuli vaan mieleen kun kaikissa lomakkeissa on aina tosi rajallinen tila nimelle. mun vanhemmat varmaan vihaa mun siskoa kun sen pelkkä etu+sukunimi on 21 kirjainta :DD mun omat on 15. jos laskettais myös toinen ja kolmas nimi mukaan niin sit olis jo 26.

yritän tällä vältellä kouluhommien tekemistä...

pääsen ainakin neljänteen hakukohteeseeni jos ylempiin en :) tuntuu hyvältä. kaikissa muissa on siis valinnat vielä kesken paitsi tässä.

oon hakenut näitä viimeks kesällä. pääsin silloin haastatteluun mutta en tullut valituks vähäisen työkokemuksen vuoksi ja luovutin. D: pitäkää peukkuja et pääsisin nyt tänne. saa antaa halutessaan vaikka jotain vinkkejä tähän projektiin

fiilistellään yhdessä tätä iki-ihanaa ilmiötä sekä annetaan vinkkejä sen sietämiseen! mä oon huomannut viimeisen kahden viikon aikana, miten väsymys on alkanut ottaa vallan. nukun joka yö yli 10 tuntia, mutta väsymys ei lähde siitä huolimatta. nyt oon huomannut, ettei mikään enää jaksa...

nukuin 12 tunnin yöunet, nukuin 2 tuntia herätykseni ohi ja nukuin vielä kolmen tunnin päiväunet. vieläkin väsyttää ei luoja

eilen kun ne kolme olivat alhaalla, niin mulla oli ekaa kertaa pitkään aikaan rento ja läsnäoleva olo. ei tarvinnut koko ajan vilkuilla kännykkää, koska ei siellä kuitenkaan oo mitään. kerrankin täysin omaa aikaa ilman häiriöitä. vois alkaa laittaa puhelimen iltaisin kiinni