Hakutulokset

Vituttaa tämä jatkuva eristysmeininki, olis kiva tavata uusia ihmisiä ja tuoda hyvää mieltä jonkun yksinäisen elämään. Onko täällä kellään kokemusta kyseisestä toiminnasta, asiaa miettineitä tai muuten vaan ajatuksia aiheeseen liittyen?

Haaveesi tyttöystävästä kuulostavat tosi ymmärrettäviltä, kovasti tsemppiä! Oon ite ihan liian vanha ja sairas, mutta kuulostat tosi sympaattiselta tyypiltä :) ja niinhän se vähän menee, että yrittänyttä ei laiteta, joten älä lannistu vielä!

Joo olin ite massalukiossa, joten se voi selittää. Paljon myös tekee just se miten muut tuntee porukkaa koulustaan, jolloin tutustuminen uusiin tyyppeihin on helpompaa jos muut ei tunne vielä toisiaan ennestään.

Voin kertoa salaisuuden: juuri kukaan ei ole yläasteella tai toisella asteella a) halukas b) kykenevä tutustumaan uusiin ihmisiin. Kaikilla on vanhat kaverit jostain päiväkoti-/ala-aste-ajoilta, joiden kanssa ollaan, koska ei osata eikä uskalleta tutustua muihinkaan. Toki poikkeuksia on, mutta...

Ton änkeytymisen sijasta kysyisin, saako tulla kuuntelemaan jonkun porukan juttuja. Siinä sitten kattelee vähän millaisia ihmisiä porukassa on ja pikkuhiljaa voi ruveta osallistumaan keskusteluun. Tilannetaju on aika jees kaikissa tilanteissa, et vaikka jos tilanne vaikuttaa siltä, et joku just...

Jos oon täysin rehellinen, niin vihaan ryhmätöitä. Onneksi oman alan opinnoissa ryhmätyöt on aika harvinaisia. Yksilötyöskentelyssä minä teen kaiken ja saan henkilökohtaisen palautteen, joka kohdistuu oikealle ihmiselle. Ryhmätöissä taas palaute tulee kaikille yhtäläisesti, vaikka epäkohdat ei...

Tutulta kuulostaa :D vanhemmilla oli tapana sanoa, että kyllä se siitä helpottaa kun pääset pois yläasteelta/lukiosta, mutta ongelma on siinä, että ne huonot kokemukset jää vaikuttamaan myöhemmin. Jos vaikka itsetunto on palasina, niin toimivien ihmissuhteiden rakentaminen voi olla tosi...

Jotenkin rupesi hymyilyttämään tuo että "käsittelet kerralla asiat kuntoon". Itsekin terapiaa aloitellessani ajattelin, että suoritetaan tämä nyt pois alta, mutta sittemmin on selvinnyt, että tulen tarvitsemaan terapiaa todennäköisesti vielä pitkään, koska ongelmat ovat persoonallisuuden...

En edes tiedä mistä aloittaisin... oon ollut aina sisäänpäinkääntynyt ja yleensä en oo löytänyt mistään samantyylisiä ihmisiä. Koulussa kiusattiin ja jäin yksin, lukion jälkeen masennuin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Jotenkin vituttaa kun tuntuu että muut vaan menee ja ystävystyy ja ite...

Ymmärrän todella hyvin nuo negatiiviset tunteesi, jos pystyt, niin ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan! Olisi varmaan hyvä, jos voisit jutella jollekin noista tuntemuksista tai purkaa niitä muuten jollain tavalla. Itse olen muuten vaan todella yksinäinen ja masentunut, joten nuo yksin jäämiseen...

Kannattaa pohtia, miten keskipiste määritellään, miten se yleensä lasketaan. Nyt tiedät myös päätepisteiden x- ja y-koordinaatin, koska päätepisteet ovat koordinaattiakseleilla.

Jos olisin sie, niin kysyisin vaikka uudessa koulussa, et saako jonkun viereen istua. Jos saa, niin kysyt nimeä. Jatkokysymyksiä voi olla vaikka, että mistä koulusta on, tunteeko ketään uudesta koulusta, miten yhteishaut meni, miettikö jotain toista alaa, mistä sai idean just tähän alaan jne.

Pitää lisätä, että jos oot 15-16-vuotias, niin siinä iässä kaikkia nolottaa lähes jatkuvasti, toiset peittää sen toisia onnistuneemmin. Kypsät ihmiset kyselee yleensä vastakysymyksiä, koska se on kohteliasta, eikä keskustelu jää tollaselle haastattelu-asteelle. Ja siis en tarkoita että yht'äkkiä...

Tästä siun viestistä tulee sellanen olo, et pidät normaalia vuorovaikutusta nolona :D sori, mutta nolouden riski pitää ottaa, jos haluaa tutustua kehenkään. Nolouden sietämisessä auttaa myös ikä, jossain vaiheessa sitä tajuaa, et ei jaksa enää välittää. Tsemppiä!

Ehdotan, että teet jotain jossain porukassa. Meet vaikka lukupiiriin tai alat harrastaa jotain joukkuelajia, tyyli vapaa, kunhan tapaat ihmisiä. Aluksi voit kysellä käytännön asioista, jos ryhmä on uusi niin voit vaikka kysellä, oliko helppo löytää paikalle, oliko pitkä matka jne. Lukupiirit on...

Samoin! Ei tää korona ainakaan auta asiaa :(

Vanha tuttu masennus meni sen verran pahaksi D: toinen kerta jo tänä vuonna..

Laskareissa tulee mahtava fiilis kun laskarien pitäjä antaa vihjeen ja tyypit naurahtelee ja sanoo että "ai noin se pitääkin tehä" ja itse on aivan pihalla :D toisaalta oon tällä hetkellä sairaalassa joten ei mikään ihme jos ei tule vuosisadan oivalluksia nyt..

Itellä haaveissa nallemainen labradoodle, odottelen että pääsisin pentujonoon :)

No mutta voit aina lohduttautua sillä, että on negatiivisempiakin ihmisiä (kuten minä:)). Terkut vaan osastolta :D