Suhteet Äitini käskee minua lopettamaan tunteilla ajattelun ja…

[Minkelii]

syyttää että loukkaannun siitä jos ”asiat eivät mene minun mieleni mukaan”.
(Vaikka loppujen lopuksi en ole koskaan märissyt sen takia vaan oikeastaan draamailun ja syyttelyn takia).
Samalla paukuttelee itse ovia että koko talo rätisee jos en tee elämäni päätöksiä niinkuin hän käskee… hmmm…

 

[Minkelii]

Kysehän nyt on majapaikan etsimisestä työkeikan ajaksi. Tämmönen draama syntyy siitä. En saisi mennä kollegalle yöksi koska siellä voi asua joku hullu ihminen joka tekee pahoja asioita nuorelle tytölle. Lisäksi hän käyttää lauseessaan ”riesa” sanaa juuri sen jälkeen kun itse olen myöntänyt olevani riesana. Kun itse käytin riesa-kortin itsestäni (koska tiesin että hän tulee käyttämään vielä tuota sanaa mua vastaan ja käytin sen myöntääkseni asian, että hän tietäisi, että ymmärrän miltä toisen nurkissa pyöriminen saattaisi tuntua toisesta), äiti vetäisi sitten uhriutumiskortin siitä että minä nyt olisin uhriutuja. Lopeta sitten se riesa sanan viljely, lapsesta asti on saanut kuulla tuota että jos jollekin menee yöksi, siellä on automaattisesti toisen riesana.
Hän ilmeisesti haluaa enimmäkseen voittaa.