Aihe vapaa En tiiä saatana

[qualitymonkey]

Oon vieläkin katkera kaikesta siitä paskasta mitä noi kaks on mulle aiheuttanu. Ei sillä, on mulla ollu äitinki kans riitoja mutta se ei ikinä oo tollanen. Ainut kerta kun se on ollu väkivaltainen (tai meinas olla?) mun muistaakseni oli yhen hullun ihmisen kanssa joka ite vittu pahoinpitelee muita about sairaalakuntoon niin ehkä se nyt on eri asia. (Siitäkin ihmisestä tosin luulin että se on normaali ja olin oikeasti hyvissä väleissä sen kaa ja puhuttiin jopa kaikkee vähän syvällisempää joten luulin sitä oikeasti ns hyväks tyypiks mut näköjään ei aina tiiä kuka on vittu pahoinpitelevä hullu)

Ahhaha seki tyyppi kyl... Tai koko keissi.. joo-o. Mul taitaa olla jotain pahaa karmaa tai jotain varmaan sitten kun tommosia ihmisiä eksyy mun tielle ja sitte tosiaa oma perhe on mitä on jne.

Helvetin hyvä.

Mutta kuinka selvitä muutenkaan mistään. Viimeks tänään ajattelin mielessäni jo hyvin vakavasti itsemurhaa joten 🤷


Huvittavaa kuitenkin on se kuinka kaikkien esim näiden raivokohtausten ja episodien välissä asiat on normaalisti. Ja elää ihan normaalia elämää. Niin sit sitä melkeen unohtaakin sen toisen puolen. Niiku juuri sekin että kyllä mä koen useimmiten elämäni ihan normaaliksi. Vaikka jotenki vois ajatella että ei tää nyt vittu normaalia ole.

 

[qualitymonkey]

Mutta siitä oon varma että elämä on julmaa eikä mitään pitäis olla olemassa. Olispa niin että koko universumia ei olis olemassa koskaan ollutkaan. Ei kenenkään tarvis kärsiä. Parempi sekin. Mieluummin ei koe mitään sitten kuin näin kamalia asioita. Parempi olla olematta olemassa.

 

[qualitymonkey]

Voi.... ihan oikeasti nyt .... Alkaa mennä hermo 😂

Ei mitään mahdollisuutta päästä eteenpäin

Ainiin, tää ei oo mikään iso ongelma mutta näin unta eunkwangista ja Lee taeilista tai ainakin ne oli ne häiritsevimmät henkilöt siinä.. mut ihastusunet on niin pieni asia kaikkien muiden asioiden rinnalla tässä

 

[qualitymonkey]

Iha oikeesti. 6-vuotiaasta ainakin ja vielä jatkuu. Eli 19 vuotta ainakin ja vielä jatkuu. Tää ei lopu. Jos ei 19 vuodessa mene ohi niin ei mene koskaan. Tää on samaa koko mun loppuelämän. Miten tää voi edes olla mahdollista.

En edes tiedä mikä on ongelma. Ehkä koko elämä yleensäki.

Mut sen mä tiedän että iha varmana mitään ongelmaa ei oo voinut olla esim joskus 1-2-vuotiaana. Sillon kaikki on pakko ollu olla hyvin. En tietenkään muista sitä, mut sillon ei oo kyl voinu olla mitää ongelmaa mitenkää. Eli on mulla ollu myös sellanen aika elämässä jolloin mitään ongelmaa ei ollut. En vain muista siitä mitään. Mut miten sit yhtäkkiä voi olla niin että koko elämä onkin ihan sekaisin? Viimeistään 6-vuotiaana? Eikä se lopu vieläkään. Mus on jotain pahasti vialla.
Siis sillä tavalla vialla että mun aivoissa on joku fyysinen vika. Varmasti on. En tiedä mistä se johtuu mut joku niiden kehityksessä on menny heti pahasti pieleen. En tiedä miten voi edes mennä noin pahasti pieleen ilman mitään syytä.

 

[qualitymonkey]

Ja mitään hoitokeinoa ei tietenkään ole

 

[qualitymonkey]

Ollaan sitten vammaisia.

 

[Skeletor]

Ollaan sitten vammaisia.

 

[qualitymonkey]

Hehe, tosin itsehän en kehitysvammainen ole mutta jokin vammahan tämä silti on oltava eikös :D en tiiä. Joku neuropsykiatrinen paska se sitte ilmeisesti on. Vaikka en vieläkään ihan tiedä onko tämä kaikki muka ocd:stä johtuvaa. Osa varmasti mutta että kaikki muka? Niin en oo ees varma että onko se ongelma ocd, vai jokin muu saatanan vammailu kyseessä. Mutta kuitenkin.

 

[qualitymonkey]

Siis traumojen määrä pelkästään tuon takia elämäni varrelta on aivan valtava xD aina ne hetket kun herää siihen että ainiin oon vitun outo ja tää asia edelleen on ihan vitun sekaisin koko keissi eikä mikään oo ratkennu vielkää nii juu. Sit on vaa sillee antaisin mitä vaan jos oisin normaali.

Yhdenkin päivän lukioajoilta muistan kun taisin pelata simsii tai jotaki, ehkä luin myös jotain kirjaa siinä, mut nii, ni sillonki taisin vaa olla sillee eeeeeeeeeeeeei mitä vittua tää kaikki on siis miten mulla edes voi olla tämmönen vitun keissi. Vitun ocd-säännöt ja se oiski iha jees ja voisin elää niin jos tietäisin että se ois se mitä pitää tehä mutta ku ei vittu vissiin ole niin ei sitten. Mutta periaatteessa ehdin elää niiden sääntöjen kans joku ehk .. 10 vuottako? Tein ne 7-9-vuotiaana ja lopetin niin sanotusti 2015 syksyllä viimeistään eli 17-vuotiaana koska siinä vaiheessa mulla putos pohja ja mietin että miks ees teen näin. Mutta toki aiemminkin, esim luultavasti 2009 (eli 11v?) olin sillee JUUUUUUUUUU MITÄ VOIN TEHDÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ eli yhtä kriisissä olin silloinkin mutta silti jatkoin. 2010 myös syksyllä oli aivan kauhea kriisi, muistan vielä kun katoin bb:tä silloin ja etc ja sillon olin jo silleee aaaaaaaaaa heitän hanskat tiskiiiinnnnnnnnnn :D

Sitte 2015 asti oon ollu sillee tai niiku se 2015, 2016, 2017 ainakin oli vähän sellasta että yritin miettiä vastausta ja toisaalta työnsin asiaa pois mielestä myös. Varmaan 2018 ja 2019 vähän sama meno jatkunu. Ja tietenkin keskittynyt ihastuksiin ihan sikana joten obsessoinnit keskittynyt myös niihin mutta esim 2019 sain kans ihan hirveitä kohtauksia asiaan liittyen joten ei se siitä ollu helpottanu. No, kai 2020, 2021 periaatteessa vähä sama meno että vähän on niin kuin koko asiaa ei edes olis olemassa mutta niin kai sitä kuitenkin tuli ajateltuu silti mutta. 2022 myös tuli kohtauksia liittyen asiaan ja sit jossakin vaiheessa 2022 yritin viritellä jotain uusia samantyyppisiä systeemejä mutta kaikki hajos käsiin kuten yleensäkin. Hmm. Nyt sitten ollaan tässä ja edelleen mietitään mitä vittua tässä voi tehdä xD hirveet traumat koko asiasta. Ehk jopa pahempi trauma kuin mikään muu kokemani. Tai no se on erilainen mut nii. En malta odottaa kuinka kriisissä oon viel 10, 20 vuoden päästä 😃😃👏 eihän ne asiat mihinkään katoa. Kyse on kuitenkin elämäni periaatteessa suurimmasta ja kauheimmasta kriisistä. Eihän se mihinkään katoa eikä tule katoamaan edes silloin kun oon vanha. Paitsi en tiiä jos saan dementian ja unohdan kaiken hehe 🤔😃

 

[qualitymonkey]

Hmm oispa kiva tietää

 

[qualitymonkey]

😃😃😃😃😃😃😃😃

 

[qualitymonkey]

............... onko todella kyse pelkästään jostai vitun ocd:stä vai mikä vittu on nyt tämä kyseinen vitun asia

 

[qualitymonkey]

Haha dusk till dawn joo tulee mielee se about talvi 2017 ku olin vaa sillee et.. tai niiku perus villit lukiovuodet ja tällee ja tulihan sitä jopa vähän biletettyäkin ja kaikkee (eräskin risse jne) mutta silloinkin oon silti ollu sillee hahahahhahhahha traumat

Et niiku periaatteessa hyvä hyvin menee ja tulee aina menemäänkin

Ootetaa vittu 50 vuotta ja oon edelleen silleen "HEHHEH 🥴😃😬 oon paniikissa"

 

[qualitymonkey]

Viiiiittu

 

[qualitymonkey]

Kai se sitten on ocd:tä kokonaan. Silloin en kyllä TOSIAAN tiennyt taudin nimeä. Enkä tiennyt sen välttämättä edes olevan tauti :D se oli vaan ongelma ja kriisi mulle. En ajatellut kyseessä edes olevan sairaus, kai. Vasta 2015 muistaakseni edes aloin ajatella että kyseessä SAATTAISI olla ocd kun luin jotain asiasta. Eli vittu HYVIN myöhään. Jos aattelee et viimeistään 2007 oon tehny the säännöt. Vittu VUOSTOLKULLA ennen kun oon ees vähänkin alkanut epäilee mikä vois olla kysees. Ja olihan se jo ennen 2007 herranjestas kuten sanoin niin 6-vuotiaana viimeistään, mutta 6-vuotiaana en tehnyt vielä niitä the sääntöjä mutta muistan että silloin jokseenkin tein asioita tietyssä järjestyksessä ns?? Siis sitä on vaikea selittää edes mutta tein asioita silti tietyllä tavalla. Ja tässä asuttiin vielä mun ensimmäisessä kodissa. 6v olin kun muutettiin sit tokaan kotiin ja siellä kämpässä vasta, joskus, en tosiaan tarkalleen muista vuotta, tein ne the säännöt joka oli sit vähän erilaista kuin se aiempi mutta samaa ocd:tä sitten kai? Ja siitähän vasta helvetti alkoikin vaikka kamalaa se oli jo aiemminkin mutta ehkä hiukan vähemmän kamalaa???? Ehkä? Sitten kun olin 9 niin muutettiin tänne missä asun nyt vieläkin nii. Ja joo sieltä asti ollu koko ajan tää sama saatanan asia ja kaikkee oon kokeillu. Kirjaimellisesti kaikkee. Paitsi no en lääkitystä mut XDDDDDD sekö sen ny korjaa HAHAH MATE 😂😂😂

??? Aivan.

 

[qualitymonkey]

No kyllä vittu näin

 

[qualitymonkey]

Eipä lääkitys poista sitä tosiasiaa että eksistentiaaliset huolenaiheet on ihan valid huolenaiheita. Ihmettelen kuinka kukaan muukaan täällä osaa mitään tehdä, ja miksi ne ei ajattele että on olemassa jokin tietty asia miten kaikki pitää tehdä. Miten ne voi vain ajatella että "oon täysin vapaa tekemään mitä haluun" tai niiku? Pitäähän nyt jokin MERKITYS JA SÄÄNNÖT ja jokin JOKIN olla MITEN ON TEHTÄVÄ ASIAT :DDDDDDDDDDD no on kyllä todella vammaista lievästi sanottuna.

Kun luin sitä mun kalenteria niin mulla oli silloinkin vaihe jossa olin yrittänyt kirjottaa muistiin asioita mitä mun PITÄÄ tehdä seuraavaksi ja tää siis oli PAKOLLISTA. siis pakollista. Ei mikään että ku jotkut tekee jonku hiton vaikka liikuntasuunnitelman viikolle mut mulla se oli sitä että kirjoitin mitä seuraavaksi teen (esim: "syö ja sen jälkeen käy suihkussa" etc) ja se sitten tehtiin just niin. Ja tälleen. Mutta jokainen voi ymmärtää että mikä ongelma tossa on. Sitähän alkaa sitten ajattelemaan niillä pikku aivoillaan että MINKÄ TAKIA, että mikä syy mulla muka on tehdä näin? Vai pitäiskö mun kenties tehdä jotakin muuta? Että miks mulla edes on tämä sääntöjuttu. Voi saatana jos kukaan tietäis mitkä mittasuhteet tällä asialla oikeesti mun elämässä on niin voiiiiii herranjestas :Dd

 

[qualitymonkey]

Vittu AIVAN eksyksissä ollaan 😂😂😂😂 ja sekös vasta naurattaakin

 

[qualitymonkey]

Kuuntelin äsken hey jesus ja sekös vasta naurattaakin

 

[qualitymonkey]

Mutta tarkoittaako tämä sitä että OIKEASTI (siis oikeasti oikeasti) oon täysin vapaa?

Herranjestas jos se muka on niin. Epäilen kyllä.

 

[qualitymonkey]

Toivottavasti se on niin??

 

[qualitymonkey]

Mitä vittua

 

[qualitymonkey]

Miksi kuuntelin tightrope

Miksi kuuntelen nyt it aint me

 

[qualitymonkey]

En muista oonko ees jauhanu tästä biisistä tässä kesussa mutta tosiaan oon joitakin kertoja ton kuunnellut tässä matkan varrella and honestly it makes me cry every time.

Like i'm in tears right now vaikka lupasin että yritän kaikkeni olla itkemättä :D

Koska vaikka sinänsä en tiedäkään miten tässä loppujen lopuksi käy mutta vaikka en tiedäkään varmasti niin joskus silti tuntuu tältä: että en saa olla sen kanssa kuitenkaan ja pitää päästää irti.

Vaikka en kylläkään halua miettiä sitä irti päästämistä minään suorituksena koska honestly se ei toimi kuitenkaan. Suhtaudun siihen enemmän silleen että jos pääsen irti niin pääsen ja jos en niin sitten en vaan pääse. Mitä siitä sen kummempia.

Tosin tuntuu jotenkin aivan mahdottomalta ajatukseltakin että pääsisin irti koskaan.

Mutta kuitenkin jollain omituisella tavalla toi biisi auttaa vaikka aina itkenkin.

Idk.

Somehow it just fits vaikka ei ihan kirjaimellisesti kyllä (koska ei ikinä olla oltu yhdessä :D)

En oikein tiedä. Tuntuu niin oudolta taas kuunnella tota pienen tauon jälkeen. Tai aika pitkänkin tauon jälkeen..

Herranjestas kuuntelin tämän enkä ITKENYT? :OOOOOO omgggg. Siis en oikeesti itkenyt. VAU.

Yllättävää.

 

[qualitymonkey]

Ei mä en kestä taaskaan mun tissei alan itkee koht 😭😭 ne on niin nolot en tiiä miks mut on. En ymmärrä kuinka vitun onnekkaita miehet voi olla kun niiden ei tarvi ees huolehtia tollasesta asiasta. Vittu alan ihan oikeesti itkee koht. Inhoon mun rintoja niin paljon, jälleen kerran.

 

[qualitymonkey]

En niinku pysty olla ajattelematta ja huolehtimatta niistä. Aina jos yritän olla silleen "ei sun tarvi edes aatella koko asiaa" niin sit oon sillee "MUT SAAKS NE OLLA TOLLASET? mut miten voin olla ajattelematta? Miten voin keskittyy ees mihinkään muuhun?" Yms. Ei vittu hävettää olla olemassa ja kävellä ihmisten ilmoilla. Vittu niinku muut ihmiset edes kiinnittäis niihin huomiota. Ei ne niissä mitään erityistä varmaan edes näe tai en tiiä. Mä taas vihaan niitä. Ja ETENKIN kun niitä kattoo paljaina. Sillon vihaan niitä vielä enemmän. Hah.

 

[qualitymonkey]

En niinku pysty olla ajattelematta ja huolehtimatta niistä. Aina jos yritän olla silleen "ei sun tarvi edes aatella koko asiaa" niin sit oon sillee "MUT SAAKS NE OLLA TOLLASET? mut miten voin olla ajattelematta? Miten voin keskittyy ees mihinkään muuhun?" Yms. Ei vittu hävettää olla olemassa ja kävellä ihmisten ilmoilla. Vittu niinku muut ihmiset edes kiinnittäis niihin huomiota. Ei ne niissä mitään erityistä varmaan edes näe tai en tiiä. Mä taas vihaan niitä. Ja ETENKIN kun niitä kattoo paljaina. Sillon vihaan niitä vielä enemmän. Hah.

Kiva olin unohtanut koko asian mut nyt taas muistin kuinka kauheet ne on xDD

Kunnon body dysmorphic disorder tulilla melkee vois sanoo

 

[qualitymonkey]

Mut ilmeisesti jotkut miehet sit ainakin tykkää niist ku ne niit on kopeloinuki mut täst on kyl jo aikaa en tiedä oliks ne paremman näköset silloin. Tuskin edes oli mitenkään eri näköiset mun mielestä. Kyllä ne roikku muutenki jo sillon. Siis viimeistää joskus 2018 katoin et ne roikkuu joten nii. Ja at that time tai sen jälkeen kyl miehet on niit kopeloinu et kai sit kiinnostaa. Tosin en tiedä kuinka hyvin sitä huomaa vaatteiden läpi edes. Näyttää varmaa iha normaalilta. Ja en muutenkaan usko et kovin montaa miestä haittaa edes tän asteen roikkuminen ei se kummiskaa mikää type 3 ptosis ole ihan. Ei kyllä sillä ku ei siinäkään pitäs mitään vikaa olla. Mutta vittu inhoon tätä niin paljon. En usko että vihasin mun rintoja aiemmin mut nyt tän roikkumisen myötä oon alkanu vihaa niit. :') ja tosiaa iha viimeistään 19-vuotiaana jo alkanu roikkuu ellei aiemmin nii joo. Se on sellasta :)))))))))))))))))))))) tarvi olla edes yhtään vanha tai mitään. Noh, mä sit vaa vihaan niitä ja eihän siinä mitään. Harmi :))))))))) en mä aiemmin vihannu niitä tällä tavalla. Esim joskus yläasteella en kai ja sillon ne nyt oli muutenki varmaa kehitys viel vähän kesken. Joo ikävä sitä aikaa.

En vaan ymmärrä miksen voi silti tykätä niistä. Niiku ees lievästi tykätä. Mä en vaan kykene.

Ja voi olla että oman osansa tässä tekee myös ihan vaan se, että roikkuminen nähdään just ongelmana ihmisten puheissa vaikka se ei ongelma edes pitäis olla. Mut niin kauan kun se nähdään ongelmana yleisesti niin sit mun mieli on vaa obsessed siihe et tää on asia joka pitää korjata. Kas kun sitä ei voi korjata kuin leikkauksella enkä mee leikkaukseen mistään hinnasta vaikka mikä olis. Mut mun mieli on sitten vaa koko ajan sillee et täs on jotai vikana ja totunko siis oikeesti tähän koskaan. Millon hyväksyn sen että ne roikkuu ja mitä sitten? Tekis mieli itkee ku mun rinnat ei oo yhtään kauniit niinku joillaki muilla. Ihan hirveet keissit tulilla siis oikeasti ahdistaa niin lujaa. En ymmärrä miten tämmöset body image issues voi olla niin isoja asioita.

 

[qualitymonkey]

Siis miks näiden pitää olla niin ÄLYTTÖMÄN rumat.

Kukaa mies ei varmaa tykkäis niist siis sillee naked, vaatteet päällä ehkä eri asia ja sillo näköjään kelpaa mut paljaina nii tuskinpa koska hyiiiiiii vittu

Vaa nii älyttömän rumat

Jos joku niist muka kiihottuis nii outoo

Emt mut oispa ehkä se sit parantais mun itsetuntoo

Mut emt

 

[qualitymonkey]

My man looks like an ahjussi in those clothes 😌😍