azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 727
- Reaktioarvo
- 744
-kun tuntuu, että on motivaatiota opiskella (mm. opiskelin eilen ite psykan 1-4 kappaleet, vaikka vasta tänään alko psykan 4 kurssi), mutta sitten tuntuu etten vaan jaksa (tuntuu, etten selvii kirjotuksista tai ylipäänsä tästä kakkos vuodesta ja tulevista kursseista).
-puhuin kans vähän siitä, että haluun oppii olemaan rauhallisempi, mutta toisaalta en tiiä haluunko sitä ja se tuntuu uuvuttavalta ajatukselta pitää se kaikki energia täällä sisällä. mie haluun olla vaan oma itteni, mutta oon alkanu maskaamaan (justiinsa piilottamaan ja tukahduttamaan tiettyjä adhd piirteitä).
-toisaalta ois ihana löytää se kumppani, mutta toisaalta meni usko kaikkiin viime ihastus keissin takia. tai...pelkään vaan, että tulevaisuudessakin kun tutustun uusiin ihmisiin, niin perääntyy siinä vaiheessa, kun saavat tietää millanen oikeesti oon.
kun miulla on vaan semmonen olo nyt, etten jaksa. aiemmin miulla oli tosi vahva tunne ja ajattelin, että hitot kaikesta - oon hyvä just sellasenaan, kun oon. ja tottakai aattelen vieläkin noin - oon hyvä just sellasenaan, kun oon, eikä miun pidä muuttuu yhtään kenenkään takia, mutta...kun mie en vaan jaksa. mie en tiiä, miten selittäsin sitä D: kaipa pystyisin selittää sitä silleen, että...mie toivoisin olevani taas viis vuotias ja elää jossain kesän ihanassa muistossa. just semmonen hetki, jolloin en tienny maailman menosta mitään ja jolloin kaikki oli super helppoo.
tällä hetkellä haluisin itkee ja miun kurkussa on kauhee tunne... mutta en haluu itkee ja en haluu, että äiti taas yllättää itkemästä.
jotenkin kaikki tuntuu vaan...sakeelta ja avuttomalta.
-puhuin kans vähän siitä, että haluun oppii olemaan rauhallisempi, mutta toisaalta en tiiä haluunko sitä ja se tuntuu uuvuttavalta ajatukselta pitää se kaikki energia täällä sisällä. mie haluun olla vaan oma itteni, mutta oon alkanu maskaamaan (justiinsa piilottamaan ja tukahduttamaan tiettyjä adhd piirteitä).
-toisaalta ois ihana löytää se kumppani, mutta toisaalta meni usko kaikkiin viime ihastus keissin takia. tai...pelkään vaan, että tulevaisuudessakin kun tutustun uusiin ihmisiin, niin perääntyy siinä vaiheessa, kun saavat tietää millanen oikeesti oon.
kun miulla on vaan semmonen olo nyt, etten jaksa. aiemmin miulla oli tosi vahva tunne ja ajattelin, että hitot kaikesta - oon hyvä just sellasenaan, kun oon. ja tottakai aattelen vieläkin noin - oon hyvä just sellasenaan, kun oon, eikä miun pidä muuttuu yhtään kenenkään takia, mutta...kun mie en vaan jaksa. mie en tiiä, miten selittäsin sitä D: kaipa pystyisin selittää sitä silleen, että...mie toivoisin olevani taas viis vuotias ja elää jossain kesän ihanassa muistossa. just semmonen hetki, jolloin en tienny maailman menosta mitään ja jolloin kaikki oli super helppoo.
tällä hetkellä haluisin itkee ja miun kurkussa on kauhee tunne... mutta en haluu itkee ja en haluu, että äiti taas yllättää itkemästä.
jotenkin kaikki tuntuu vaan...sakeelta ja avuttomalta.
