Aihe vapaa häiritsevää, kun näytän kai helposti lähestyttävältä

[haituvainen]

hymyilen aina kaikille ja oon sellanen tosi lempeä ja empaattinen. moni on sanonukin että sen näkee esim. miun silmistä, etten vois tehä pahaa kärpäsellekään.
täähän on toisaalta tosi hieno piirre ja tykkään siitä kun sen näkee miusta, mutta sillä on ehdottomasti myös varjopuolensa...
jos vaikka meen uimahalliin, niin aina välillä mummot saattaa tulla jututtamaan tai saunassa joku alkaa puhumaan miulle small talkia, samoin pukkareilla joku alko jutella kerran.

kyllähän mie tykkään puhuu (tuttujen) ihmisen kanssa ja toki jos joku miulle puhuu jotain, niin en voi jättää vastaamatta siihen (tai voin, mutta se ois miusta epäkohteliasta ja tylyä). uimahalli on kuitenki sellanen paikka, jossa en haluis jutella ventovieraiden saati puoltuttujen kanssa, koska se on sellasta miun omaa aikaa ja haluun olla siellä rauhassa.

viimeks miun uimahallireissu meni pilalle tällä viikolla, kun menin joku ilta uimaan, ja siellä sitten joku mummo alko puhumaan, että "siehän uit tosi nopeesti, "enhän mie pysyis edes perässä" ja "hyvää illan jatkoa" yms. siitä tuli tavallaan tosi hyvä mieli ja olin otettu siitä, mutta huomasin, että vaikka se tilanne oli ohi, niin se jäi ikään ku kummittelemaan miun päässä.
tuli sellaset kunnon paineet siitä että miun pitäs uida yhtä kopeesti ku ennenki pelkästään sen mummon takia, ja että nyt se on ns. vahtinu kun mie uin. koin myös tarvetta siihen, et aina kun tää mummo sen kehumistilanteen jälkeen ui mua vastaan, nii miun ois pitäny jotenki miellyttää häntä esim. hymyilemällä. oikeestihan miun ois pitäny vaan olla sen jälkeen niinku tätä mummoo ei oliskaan ja keskittyy vaan siihen omaan uimiseen, mutta yleistyny ahdistuneisuushäiriö ja liika tunnollisuus aiheutti tommosen, etten päässy takas siihen omaan kuplaan. muistan kun siinä loppuvaiheessa uintia alko jo ahistamaan tosi kovaa.

onko kellään mitään vinkkejä tähän tilanteeseen? ilmeisesti ainoo keino siihen ettei kukaan puhus miulle on se, että kattosin kaikkia hirmu totisesti tai ignooraisin kaikki ympärillä olevat ihmiset, mutta sekään ei oikein tuntus hyvältä.

 

[haituvainen]

up

 

[haituvainen]

ihmisten, ei ihmisen :D ja nopeesti eikä kopeesti

kirjotin aika äkkiä ja ei tullu tarkistettuu tekstiä :D::

 

[haituvainen]

up

 

[haituvainen]

up

 

[Taivaansini]

Mun mielestä olis just tosi kiva, jos mun kiltteyden näkis musta ja tyypit tulis juttelee, eikä kaikki vaan olis niinku mua ei oliskaan. D: Toisaalta en kyl aina muista, tai jaksa hymyillä ja tuntemattomille hymyily tuntuu oudolta ja raskaalta ja ymmärrän kyllä ton, et välillä vaan haluis olla rauhassa ja viettää omaa aikaa. Ja etenkin jossain uimahallissa alastomana/puolialastomana voisin kokea ton ahdistavaksi. D:

 

[haituvainen]

Mun mielestä olis just tosi kiva, jos mun kiltteyden näkis musta ja tyypit tulis juttelee, eikä kaikki vaan olis niinku mua ei oliskaan. D: Toisaalta en kyl aina muista, tai jaksa hymyillä ja tuntemattomille hymyily tuntuu oudolta ja raskaalta ja ymmärrän kyllä ton, et välillä vaan haluis olla rauhassa ja viettää omaa aikaa. Ja etenkin jossain uimahallissa alastomana/puolialastomana voisin kokea ton ahdistavaksi. D:

ikävää kuulla et siusta tuntuu tuolta ettei ihmiset huomaa sua, samaistun kyllä osittain tuohon D: miekään en pohjimmiltaan haluis hymyillä tuntemattomille, koska se tosiaan on kauheen raskasta pitää koko ajan sellasta hymyä yllä, mut miulla on silti tarve tehä niin. vaikka se ärsyttää ja kuormittaa, niin joku miun päässä vaan sanoo, et miulla ois joku velvollisuus hymyillä ja sitä kautta miellyttää muita. ehkä se syy miks hymyilen on se, että muuten pelkään, et joku pitäs mua jotenki tympeenä tai ikävänä ihmisenä. vaikka oikeesti kun järjellä aattelee, niin on ihan älytöntä ottaa stressiä tämmösestä. ei se ihan normaalia oo, jos miusta tuntuu etten voi olla hymyilemättä jokaselle jonka nään D: ja on käsittämätöntä että koen HUONOMMUUTTA jos en hymyile D:: en ymmärrä itteeni D: en mie vaadi muitakaan hymyilemään miulle, joten miks vaadin itteeni hymyilemään muille?

mutta joo, uimahallissa tuo on jotenki tosi paha, kun se nimenomaan on se paikka jossa haluun olla rauhassa ilman, että kukaan random tulee jututtamaan. kyllä se ahistaa, koska se tuo sen velvollisuudentunteen, et koska miulle puhutaan, nii miun on pakko vastata takasin vaikken haluis. ja jos jättäsin vastaamatta, niin oisin epäkohtelias. pitää varmaan oikeesti rueta välttelemään porukkaa siellä ja katella vaan maahan / ohi ihmisistä ja olla hymyilemättä, niin kukaan ei ala juttelemaan D:

 

[Taivaansini]

ikävää kuulla et siusta tuntuu tuolta ettei ihmiset huomaa sua, samaistun kyllä osittain tuohon D: miekään en pohjimmiltaan haluis hymyillä tuntemattomille, koska se tosiaan on kauheen raskasta pitää koko ajan sellasta hymyä yllä, mut miulla on silti tarve tehä niin. vaikka se ärsyttää ja kuormittaa, niin joku miun päässä vaan sanoo, et miulla ois joku velvollisuus hymyillä ja sitä kautta miellyttää muita. ehkä se syy miks hymyilen on se, että muuten pelkään, et joku pitäs mua jotenki tympeenä tai ikävänä ihmisenä. vaikka oikeesti kun järjellä aattelee, niin on ihan älytöntä ottaa stressiä tämmösestä. ei se ihan normaalia oo, jos miusta tuntuu etten voi olla hymyilemättä jokaselle jonka nään D: ja on käsittämätöntä että koen HUONOMMUUTTA jos en hymyile D:: en ymmärrä itteeni D: en mie vaadi muitakaan hymyilemään miulle, joten miks vaadin itteeni hymyilemään muille?

mutta joo, uimahallissa tuo on jotenki tosi paha, kun se nimenomaan on se paikka jossa haluun olla rauhassa ilman, että kukaan random tulee jututtamaan. kyllä se ahistaa, koska se tuo sen velvollisuudentunteen, et koska miulle puhutaan, nii miun on pakko vastata takasin vaikken haluis. ja jos jättäsin vastaamatta, niin oisin epäkohtelias. pitää varmaan oikeesti rueta välttelemään porukkaa siellä ja katella vaan maahan / ohi ihmisistä ja olla hymyilemättä, niin kukaan ei ala juttelemaan D:

No, itseasiassa olin akatellut, että en mä nyt niin huomaamaton oo, mut sit mun kaveri oli pariin kertaan sanonut, kuinka huomaamaton mä oon yms.(eikä siis pahalla sanonut vaan pitemminkin silleen et haluis itekki olla niin huomaamaton) niin sit aloin ajattelemaan asiaa ja tajusin, että oonhan mä sittenkin aika huomaamaton.

Aaa, voi ei. :/ Varmasti on raskasta, kun kokee tarvetta hymyillä jokaiselle vaikkei huvittaiskaan. Sulla ei todellakaan ole siihen velvollisuutta, enkä mä ainakaan ajattele vakavia ihmisiä automaattisesti tympeinä. D: Ei todellakaan tarttis etenkään huonommuutta tommosesta kokea.

Joo, ymmärrän. Ite taas oon nuorempana välillä jättänyt vastaamatta, ku oon aika ujo, enkä oo tajunnut sen olevan epäkohteliasta. Nykyäänkin mulla kyllä jää vahingossa vastaamatta, kun mietin liikaa, tai hämmennyn siitä, että ihmiset puhuu mulle. Varmasti toi taktiikka toimii, koska ite just katon yleensä maahan(joka ilmeisesti luo musta todella ujon vaikutelman) etten vahingossakaan kattois ihmisiä, kun sit ne saattaa kattoo takasin semmosella "mitä sä tuijotat?"-katseella. Ja muutenkin käyttäydyn välillä ihan huomaamattani tollein eli todennäkösesti se toimii. En tiiä, kannattaako noin tehdä, mutta ehkä se sitten vois ollakki ihan hyvä, ku saisitpahan olla rauhassa. D: