Suhteet inhottaa kun pitäs mennä lauantaina mummolaan D: samaistuuko joku?

[haituvainen]

miulla on vähän vaikee tilanne D: en oo ainakaan kuullu keltään samanlaisista tuntemuksista, mutta varmasti on ihmisiä jotka voi samaistua.

miun pitäs nyt lauantaina mennä mummolaan. iskä oli kerenny jo sopia (tai noh, ei virallisesti sopia mutta puhu kuitenkin alustavasti) miun veljen kanssa siitä. olin suunnitellu ystävän kanssa paljuiltaa sille päivälle ja edellisenä viikonloppunakin meijän oli suunnitelmissa nähä, mutta sillonkin tuli este (reissu toiseen mummolaan). en oo nähny näitä isäni vanhempia tammikuun jälkeen, ja minuu suorastaan hävettää kun käyn siellä niin harvoin / ylipäätään meijän näkemiset on harvassa.

miulla on pitemmän aikaa ollu hankaluuksia nähä isovanhempia. jotenkin on aina tuntunu siltä, että se on ikään ku velvollisuus. en oo koskaan oikeestaan kunnolla tuntenu heitä, kun vaikka tiiänkin heidän menneisyydestä ja heistä ihmisinä, niin en mie vaan silti koe heitä yhtään läheisiks D: se puhuminen tuntuu aina teennäiseltä small talkin vetämiseltä. tulee enemmän sellanen olo että puhusin puoltuttujen kans, kun että he ois lähisukulaisia. mummokin puhuu niin paljon, että ei siinä saa edes suunvuoroa. sit ku hän kysyy miten miulla menee, senki sanominen tuntuu vaikeelta kun ei oikein tiiä mitä kaikkee siihen vastais.

meijän isän vanhemmat on aika konservatiivisia, joten esim. energiajuomat, lävistykset, päihteet (myöskin kohtuudella käytettynä), tatuoinnit, vähänkin sellanen "erilaisuus" (kuten erilainen pukeutuminen, seksuaalivähemmistöön kuuluminen ym.) on heistä vastenmielistä. mummolla on sellanen asenne, että hän on aina oikeessa ja joku maailman napa ja kaikkien pitäs olla hänen kans samaa mieltä. hän tuntuu aina kehuvan itteensä niin paljon, että tulee jo vähän vaivaantunu olo.

mieltä painaa myös se kun mummo on joskus maininnu (TW & SV: paino) miun koosta ja painosta ja jopa kysyny ihan suoraan, että oonko koittanu laihduttaa D:: myös kerran ku hän sano että voi ostaa miulle limpparia ja kävin limpparin sijaan hakemassa energiajuoman, ja hän sit tajus sen, niin sain kuunnella 2h saarnan siitä kuinka tuun saamaan jonkun syövän ja miulle on tullu joku rytmihäiriö (miulla on siis sellanen ongelma että jännitän kehollisesti, joka saattaa joskus ilmetä tärinänä ja sillon tärisin hieman, koska heidän seura jännitti... joten ei, miulle ei ollu tullu mitään rytmihäiriötä tai muuta niistä :D). olin ehkä 15 että ei mikään kovin kauhee juttu ole, ja tosiaan join vaan joskus yksittäisen energiajuoman. ei siis todellakaan oo vaarallista. myös kun otin rustokorun pari vuotta sitten: "minä en kyllä tuommosista lävistyksistä oikein tykkää" - ukki, "minkäs takia sinä tuommosen menit ottamaan" ja kun selitin että se on miun mielestä nätti, niin "kyllähän tuossa täytyy joku muu syy olla taustalla, hittolainen" - mummo :D pukeutumisesta jaksetaan kans joskus mainita. siitä en jaksa edes alkaa kertomaan, mutta pointti on se että se on aivan turhaa.

tiiän että heille ois tärkeetä et tulisin käymään, mut koen sen todella epämukavaks ja teennäiseks joka kerta D: mitä ihmettä voisin oikein tehä tässä tilanteessa?

on myös muutamia vähän erikoisia asioita mitä oon kuullu. vaikka oonkin varasijassa anonyyminä, tulis jotenkin rikollinen olo jos kertosin :D mutta kuitenkin liittyy toisen näistä miun isovanhemmista luonteenpiirteeseen, joka menee miun mielestä aika pahasti yli. se vaikuttaa siihen, millasena ihmisenä hänet nään. miusta vaan tuntuu tämän ja noiden aiempien asioiden takia, etten haluis olla heihin yhteydessä. mutta kuka katkasis välit omiin isovanhempiin / olis käymättä heidän luona? itelle tulis ainakin kauhee olo siitä, sellanen et teen jotain tosi väärää. en usko, että siellä käyminen helpottuis, vaikka tuliskin käytyä useemmin tai koittas keksii jotain ratkasuja muuten. yritetty on, joten siitä ei ainakaan oo kiinni D: samalla välitän heistä, mut meidän välit ei vaan oikein toimi.

 

[Vikatikki]

Mä katkoin välit isän äitiin ihan vaan koska se on hirveä ämmä. Pääsin sinänsä helpolla että isä kuoli välistä niin ei ollu mitään linkkiä siinä pitämässä yhteyksiä väkisin.

Mua ahdistaa myös ne sukulaiset joihin on suhteellisen normaalit välit, aikuisiällä oon huomannu kuinka vähän mussa ja mun äidissä on samaa ja se vähän tökkii yhteydenpidossa. Kauemmas muuttaminen helpottaa aina mutta äitienpäivät sun muut on kamalia.

Tässä ei ollu yhtään neuvoa mutta ehkä vertaistukea D: suku on pahin

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

mä en ole ollut äitini isän kanssa tekemisissä ala-asteen jälkeen. hän asui mun vanhempieni luona hetken muutama vuosi sitten, enkä käynyt sitten kotonakaan koko sinä aikana. hänellä on vihanhallinnan kanssa ongelmia ja on muutenkin todella vastenmielinen persoona. ainoa elossa oleva isovanhempani, mutta aina välillä jopa unohdan hänet kokonaan.

et oo mitään velkaa kenellekään, oli he sitten sun sukulaisia tai miten vanhoja tahansa. mua on aina jotenkin inhottanut ajatus siitä, että sukulaisia kohtaan pitäisi olla lojaali, vaikka he olisi sua kohtaan miten toksisia. tuolla asenteella vain pidetään huoli siitä, että tietyt ihmiset saa aina jonkun tyrannisoitavakseen.

 

[redneck276]

suku on pahin

Tämä on tosi vaikka en tuota ole aina tajunnutkaan.

Olen nähnyt viimeksi isovanhempani päivää ennen jouluaattoa vuonna 2017. Silloinkin tunnelma oli karsea, koska tiesin mitä olivat tehneet. Isovanhemmat ja pari muuta sukulaista valitsivat väärän polun lain väärältä puolelta joten emme ole olleet enää tekemisissä.

Toiset isovanhemmat makaavat jo hautausmaalla. Pappaani en ole edes ikinä nähnyt kun se kuoli jo 70-luvun lopussa ja mummi jo yli 10 vuotta sitten.

 

[Lukutoukka_05_]

Samaistun tähän hieman. Itellä on kans vaikeeta käydä mummilla (asuu yksin kun paappa kuoli melkeen 9 vuotta sitten) vaikka asuu ihan tampereen keskustassa eli aikas lähellä meitä. Mummi laittaa aina jotain viestiä melkeenpä päivittäin ja nyt parin vuoden aikana on tuntunu yhä vaikeemmalta aina vastata niihin koska viestit on luokkaa ”kävin tänään taidemuseossa” *miljoona kuvaa*. En jotenkin osaa vastata tollasiin viesteihin kun jollain peukulla ja hymiöllä mutta se tuntuu hirveen tylyltä D: Ja mummi valittaa aina kuinka on hirveän yksinäinen ja tottakai tajuan sen, onhan se ihan hirveää asua yksin kun on ollut montamontamonta vuotta toisen kanssa naimisissa, tottakai se on vaikeeta. Mutta kun mekin asutaan ihan lähellä ja esim ratikalla pääsee helposti tulemaan niin ei. Ei kuulemma voi kun ”ette te sitten kuitenkaan ehdi”. Okei on se totta että arkena ei oikeasti ehdi mutta esim viikonloppuina ja lomilla olisi hyvin aikaa ja usein äiti käy sen kanssa lenkillä tai muuten menee käymään. Itseä hävettää kuinka harvoin mummilla oikeasti käyn mutta kun aikaa ei vaan ole eikä sitten aina jaksa lähteä vaikka olisi aikaa. Ärsyttää myös se kuinka mummi pitää mua vielä ihan pikkulapsena mutta toisaalta ymmärrän että on se varmaan outoa nähdä lastenlasten kasvavan. Kuitenkin kun mummi asuu ihan keskustassa niin kaikkia tapahtumia yms kyllä riittää ja niissä se käy kavereidensa kanssa niin onneksi ei ihan yksin ole. Ja tänään mennään ulos yhdessä syömään.

Noh, entäs sitten isin vanhemmat. Ne asuu n. 3h ajomatkan päässä että ei kovin usein nähdä. Ne onkin sitten todella konservatiivisia ja todella uskonnollisia eivätkä hyväksy myöskään mitään ”normaalista” poikkeavaa, vähemmistöjä, erilaista pukeutumista yms. Heidän mielestään he ovat aina oikeassa oli asia mikä tahansa. Hieman raskasta käydä keskustelua heidän kanssaan kun aina saa miettiä mitä ne sanoo.

Kuitenkin ihan mielellään isovanhempia nään (vaikkakin harvoin) vaikka keskustelut ovat usein aika väkinäisia.

 

[haituvainen]

kiitos kaikille, jotka kerroitte kokemuksistanne. onpa ikävää mutta samaan aikaan helpottavaa kuulla D:

en tosiaan oo ns. velkaa heille. jos tulee oikeesti paha olo heidän seurassa, ei miun tarvii mielistellä ja koittaa vaan kestää pelkän velvollisuuden takia. @kristi sano tosi hyvin tuossa viestin lopussa sen mitä miekin aattelen tästä. jos ihmiset on noin myrkyllisiä, ei sillä oo enää edes merkitystä loppujen lopuks, onko ne jotain lähisukulaisia vai ei. tää on kyl siinä mielessä vaikee tilanne, kun mummo aika monesti kyselee että miks käyn siellä niin harvoin ja kertoo että hän on oottanu mua käymään. toki voisin sanoo suoraan, että koen siellä käymisen vaikeeks ja heidän seurassa tulee hankala fiilis, sellanen etten saa oikein yhteyttä heihin. luulen, ettei ukki tai varsinkaan mummo ymmärtäis sitä D: tuntuu vaikeelta avata suu ja sanoo suoraan, kun näiden narsististen piirteiden takia mummo saattas reagoida niin, että kokis sen jotenkin henkilökohtasena hyökkäyksenä eikä asiallisena toteamuksena. oon oikeesti alkanu jo miettiä onko mummolla narsistinen persoonallisuushäiriö, mutta jos ei niin ainakin vahvasti niitä piirteitä löytyy.

kai mie siellä huomenna käyn, kun kerkesin jo isällekin ns. luvata. tuskin me siellä kovin kauaa ollaan - enintään 3h - mutta luulen että kun meen veljen kyydillä ja iskä menee erikseen, niin päästään parissa tunnissa pois. miun veljellä ei nimittäin oo tapana jäädä hirveesti istuskelemaan ja vatuloimaan. jännittää vaan vähän ku mummo kuitenkin kysyy kuulumisia ja se ei tosiaan oo helppoo kertoo, meen aina jotenkin jumiin kun tuntuu etten osaa selittää sille D: ainakin kerron päikkärin tetistä, yhteishausta / pääsykokeista yms., miten koulussa on nyt menny... en tiiä mistä muusta, en vaan koe että se ois mitenkään luontevaa.

 

[irwikissa]

Tsemppiä!
Itsekin olen nyt isovanhemmilla käymässä.
Koeta suunnitella päässä mitä vastaat sen kysymyksiin. Se kysyy kuitenkin aina samat:)

 

[KäveleväNakki]

Itseäni taas nykyään ahdistaa hivenen käydä niiden ainoiden isovanhempien luona, koska sen yhden kerran muistan, kun äiti (joka on lähihoitaja) teki mummolle muistitestin mun enon pyynnöstä, koska kaikki on vähän huolestuneita mummosta. Sitten äiti mainitsi mummolle jotain sen tapaista että sillä on riski saada pahakin muistisairaus, ellei rupea käymään lääkärissä, jossa ei ole varmaan 10 vuoteen käynyt. Mun mummo sitten suuttu ihan huolella mun äidille, ja se oli vaan tosi outoa, koska se on yleensä tosi hiljainen ja rauhallinen henkilö, jolla on myös tosi heiveröinen ääni, ja sitten vaan räjähtää ihan ilman varoitusta. Alkoi sitten huutamaan ettei aijo mennä lääkäriin, ja että on ihan kunnossa ja tiuskaisi ettei häntä mihinkään hullujen huoneelle viedä. Pappakin siinä yritti sille jotain selittää, mutta se suuttu sillekin, ja äiti sitten alko itkemään, koska on huolissaan. Onneks lähdettiin heti sen jälkeen. Itselle siis jäi siitä sellanen ahdistus, koska inhoan huutamista, ja pelkään aina että ne alkaa riitelemään jos äiti pikkusenkaan ottaa asian esille. Yleensä kaikki mummola reissut on ollu mukavia, mutta mua ahdistaa, jos se ilmapiiri muuttuu yhtäkkiä hirveen negatiiviseks, ja omat sukulaiset alkaa riitelemään, ja sitten vaan silleen kiusallisesti katot siitä vierestä.