Mielenterveys Ja taas kerran pahoinpitelen itseäni

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
34,416
Reaktioarvo
2,892
Lähes kuukauden tauko mutta jälleen kerran tuli niin järkyttävän voimakas refleksi lyödä itseään
Ja löin monta kertaa ja aika täysiä. Nyt sattuu naamaan.

Siis honestly se on refleksi. En voinu jotenki estää sitä vaikka yritin. Sitä vaa napsahtaa jotenkin.

Hohhoijaa. Yritän ymmärtää mutta en ymmärrä
Sattuu niin vitun kivasti nyt naamaan
Mua pelottaa myös että ei kai tosta jää mitään vahinkoa muuta kun se hetkem kestävä kipu? Löin kuitenkin ihan täydellä voimalla
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
34,416
Reaktioarvo
2,892
On toi varmaan kuitenkin parempi kuin viiltely
Kuitenkin mulla tuli tarve myös viillellä + oksentaa (????? Weird)ainakin mutta kumpaakaan en tehnyt ainoastaan löin itteeni
 

rätvänä

Asiantuntija
Liittynyt
10.2.2021
Viestejä
222
Reaktioarvo
317
Mmh, mullakin oli aikoinaan tapana lyödä itseäni niin lujaa kuin vaan lähtee (varmaan oisin alkanut viillellä, jos mulla ei olisi erityisenä pelkona ihon lävistämistä veitsellä/piikeillä/mitä näitä nyt on). Esimerkiksi verenmyrkytystä vastaavat vakavat komplikaatiot ovat epätodennäköisempiä lyötäessä kuin vaikka likaisilla välineillä viillellessä, mutta noin yleisesti tuo on itsetuhoisuutta siinä missä kaikki muukin.

Tuntuu että alan jotenkin toistaa itseäni täällä kun kysyn tätä vähän jokaiselta, mutta oliko sulla hoitokontaktia? Ainakin mulla on jotain muistikuvia siitä, että kävit Nuotissa jossakin vaiheessa. Onko toi jatkunut ja ootko ottanut näitä siellä puheeksi? Ymmärrän hyvin sen että ahdistusta on tarve käsitellä kivun tai oksentelun (no, kipua sekin tavallaan) kautta, mutta pitkässä juoksussa tuosta tulee vain banaalin arkinen ja negatiivinen kierre. Minkä varmasti tiesitkin, mutta kuitenkin.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
34,416
Reaktioarvo
2,892
Mmh, mullakin oli aikoinaan tapana lyödä itseäni niin lujaa kuin vaan lähtee (varmaan oisin alkanut viillellä, jos mulla ei olisi erityisenä pelkona ihon lävistämistä veitsellä/piikeillä/mitä näitä nyt on). Esimerkiksi verenmyrkytystä vastaavat vakavat komplikaatiot ovat epätodennäköisempiä lyötäessä kuin vaikka likaisilla välineillä viillellessä, mutta noin yleisesti tuo on itsetuhoisuutta siinä missä kaikki muukin.

Tuntuu että alan jotenkin toistaa itseäni täällä kun kysyn tätä vähän jokaiselta, mutta oliko sulla hoitokontaktia? Ainakin mulla on jotain muistikuvia siitä, että kävit Nuotissa jossakin vaiheessa. Onko toi jatkunut ja ootko ottanut näitä siellä puheeksi? Ymmärrän hyvin sen että ahdistusta on tarve käsitellä kivun tai oksentelun (no, kipua sekin tavallaan) kautta, mutta pitkässä juoksussa tuosta tulee vain banaalin arkinen ja negatiivinen kierre. Minkä varmasti tiesitkin, mutta kuitenkin.
No siis periaatteessa on hoitokontakti, joku psyk sairaanhoitaja tai joku jonka kanssa puhutaan puhelimessa mut siit ei oo ollu mitään muuta ku melkeinpä haittaa vaan
Nuotissa olin mut se loppu, nyt mulla on ollut myös toinen työntekijä joka ei oo vissiin ihan psyk sairaanhoitaja mutta joku samantapainen. En muista oonko puhunu näistä, en varmaankaan? Mutta viime kerralla tai sitä edellisellä kyllä sanoin sille toiselle (ei psyk sairaanhoitajalle) jotain itsetuhoisuudesta? Mutta en sanonut mitään tarkemmin, ainoastaan vaan jotain että ihastukset aiheuttaa mulle itsetuhoista oloa (ja sillä siis meinasin lähinnä sitä... Kuinka joskus niiden takia mietin itsemurhaa jne) mutta mun muistaakseni kukaan mun näistä työntekijöistä ei tiedä sitä että lyön itteeni. No lääkärissä saatoin siitä mainita niin en sitten tiedä onkse informaatio kulkenu sille psyk sairaanhoitajal mut ei olla ainakaan puhuttu siitä. Ja imo se tyyppi vaikuttaa muutenki ehk vähän epäpätevältä koska tuntuu ettei se oikein kuuntele mua edes kunnolla. Mut siis joo, no, pointti on se että eipä näistä tule puhuttua kellekään tällä hetkellä mutta se yks nyt tietää ainakin jotain itsetuhoisuudesta.
 

rätvänä

Asiantuntija
Liittynyt
10.2.2021
Viestejä
222
Reaktioarvo
317
No siis periaatteessa on hoitokontakti, joku psyk sairaanhoitaja tai joku jonka kanssa puhutaan puhelimessa mut siit ei oo ollu mitään muuta ku melkeinpä haittaa vaan
Nuotissa olin mut se loppu, nyt mulla on ollut myös toinen työntekijä joka ei oo vissiin ihan psyk sairaanhoitaja mutta joku samantapainen. En muista oonko puhunu näistä, en varmaankaan? Mutta viime kerralla tai sitä edellisellä kyllä sanoin sille toiselle (ei psyk sairaanhoitajalle) jotain itsetuhoisuudesta? Mutta en sanonut mitään tarkemmin, ainoastaan vaan jotain että ihastukset aiheuttaa mulle itsetuhoista oloa (ja sillä siis meinasin lähinnä sitä... Kuinka joskus niiden takia mietin itsemurhaa jne) mutta mun muistaakseni kukaan mun näistä työntekijöistä ei tiedä sitä että lyön itteeni. No lääkärissä saatoin siitä mainita niin en sitten tiedä onkse informaatio kulkenu sille psyk sairaanhoitajal mut ei olla ainakaan puhuttu siitä. Ja imo se tyyppi vaikuttaa muutenki ehk vähän epäpätevältä koska tuntuu ettei se oikein kuuntele mua edes kunnolla. Mut siis joo, no, pointti on se että eipä näistä tule puhuttua kellekään tällä hetkellä mutta se yks nyt tietää ainakin jotain itsetuhoisuudesta.
Joo, mullakin on vähän vaihtelevia kokemuksia psyk. sairaanhoitajista. Osa kuuntelee ja osa ei. Osa on ammattitaitoisia tai jopa käytännössä aika lahjakkaita, osa ihan helvetin ulapalla ja sinänsä valituksen arvoisia. Jos tuntuu että nykyisen sairaanhoitajan kanssa kommunikaatio ei kohtaa niin aina voi pyytää vaihtoa, itsekin olen tehnyt niin.

Tajuan senkin ettei avusta aina ole... no, sitä apua(??? :/), vaan tuntuu että joko ei kykene sanomaan mitään tai tulee turhaan vuodattaneeksi asioitaan seinälle. Itseä on tosiaan auttanut noissa se vaihtamisen ehdottaminen ja vuorovaikutuksellisuuden korostaminen heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Sellainenkin on helpottanut joskus, että kirjoitan etukäteen ylös ranskalaisia viivoja ja yritän käsitellä asioita niiden perusteella (joskin onhan toi silti aika vaivalloista eikä kuitenkaan välttämättä toimi - mutta hei jos toimii, niin auttaa paljon, ainakin omalla kohdalla!).

Vaihtoehtoisesti voi vaan suoraan kirjoittaa/tulostaa lapulle ajatuksiaan ja antaa ne eteenpäin sanomatta mitään, henk. koht. tuntuu että tuo on välillä helpompaa kuin konkreettinen ja verbaalinen tilanteen perusteleminen. Ainakin täällä osaat kattavasti kuvailla tunteitasi/ajatuksiasi/itseäsi/jne., joten voisi olla ihan hyvä idea merkitä jotain ylös, jos varsinainen puhuminen tuntuu hankalalta tms. Jos sulla on yhtään energiaa käydä terapiassa niin kannattaa hakea sitäkin, itselle sopivalla terapiamuodolla voi olla paljon positiivisemmat vaikutukset kuin satunnaisella sairaanhoitajalle puhumisella.

Varsinkin itsetuhoisuus eskaloituu huomaamattoman helposti, vaikka tosiaan tajuankin sen millainen vaivattomuus ja viehätys siinä taustalla vaikuttaa. Tsemppiä joka tapuksessa, mitä sitten päätätkään tehdä. Kuulostaa tosi laimealta, mutta oikein muutakaan en osaa sanoa.
 
Ylös Pohja