Johan on taas ongelmat niin ristiriitaiset

[Minkelii]

-Ahdistun siitä kun en ole ikinä kokenut mitään romanssia enkä sellaisiin liittyvää ja pelkään ikisinkkuutta.
-Ahdistun kun joku mua kiinnostava tyyppi osoittaa kiinnostusta muhun. Ahdistun niin paljon että päätän olla ikisinkku ja ajattelen että olen a-seksuaali.

Samalla olen surullinen siitä kun tinder ei tuota tulosta enkä ole kokenut mitään romantiikkaan liittyvää koskaan ja tuntuu että olen ainoa kissless virgin.
Mut sit samalla koen todellista dysforiaa kun ajattelen seksiä, rakkautta ja läheisyyttä jonkun kanssa.

En ois uskonut että vielä tänä päivänä 21-vuotiaana koen paineita tästä kun just olin hyväksynyt sen et ei tarvi olla kokenut rakastaja. Hmmm kai ympäristöllä on vaikutusta kun vasta muutin takaisin kotiin niin kaikki vanhat demonit tulee esiin vieläpä pahemmin. Silloin kun asuin asuntolassa niin mikään näistä ei riivannut mieltäni. Hassua…

Sori jos jotain ärsyttää nää mun vuodatukset. Yritin olla kirjoittamatta tätä avautumista mut sit kirjoitin vaan enkä pyyhi tätä enää pois lol. Tai en varmaan ees oo kunnolla jankuttanut tästä nyt tämän viikon aikana niin nyt kaikki purkautuu. Mut aivan sama menköön. Ei ketään pakoteta vastaamaan jos kokee sen ärsyttäväksi. Halusin huutaa kaiken paskan vaan pihalle johonkin.

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

sitoutumiskammo on kyllä ihan täyttä helvettiä. mulla sen aiheutti torjutuksi tulemisen pelko ja siis juurikin tuo sama, mitä mainitset heti ylempänä. toivoo jotain niin paljon, että pelkää jäävänsäkin ilman sitä. parempi siis vain työntää muut pois, koska hylätyksi tuleminen ja epäonnistuminen sattuvat liikaa.

rakkaus on todella raastavaa ja nimenomaan oman haavoittuvuutensa hyväksyminen voi vaatia todella paljon työtä. mutta ilman riskien ottamista jää elämässään vain samaan pisteeseen. varmasti sua voi rakastaa, ja näin parit sydänsurut läpi käyneenä voin sanoa, että kyllä se rakkaus on niiden huonojenkin hetkien arvoinen asia. jokainen rakkaustarina on ainutlaatuinen ja vaikka ne loppuisivatkin joskus, niin anna niille tilaisuus kukoistaa. päästä toinen ihminen lähelle.

 

[Minkelii]

sitoutumiskammo on kyllä ihan täyttä helvettiä. mulla sen aiheutti torjutuksi tulemisen pelko ja siis juurikin tuo sama, mitä mainitset heti ylempänä. toivoo jotain niin paljon, että pelkää jäävänsäkin ilman sitä. parempi siis vain työntää muut pois, koska hylätyksi tuleminen ja epäonnistuminen sattuvat liikaa.

rakkaus on todella raastavaa ja nimenomaan oman haavoittuvuutensa hyväksyminen voi vaatia todella paljon työtä. mutta ilman riskien ottamista jää elämässään vain samaan pisteeseen. varmasti sua voi rakastaa, ja näin parit sydänsurut läpi käyneenä voin sanoa, että kyllä se rakkaus on niiden huonojenkin hetkien arvoinen asia. jokainen rakkaustarina on ainutlaatuinen ja vaikka ne loppuisivatkin joskus, niin anna niille tilaisuus kukoistaa. päästä toinen ihminen lähelle.

Kiitos ihanista sanoista <3
Mut musta tuntuisi kauhealta olla se sydäntensärkijä sitoutumiskammoni vuoksi.
Parisuhde saattaisi tuntua jossain vaiheessa vankilalta ja ahdistavalta ja pelkään että saattaisin ärsyyntyä kumppanini takia ihan vain sen takia koska se on kumppanini joka rakastaa minua. Tai näin mä ainakin pelkään. Mutta joskus joidenkin kavereiden kanssa on käynyt noin mutta emme ole pitkään olleet erossa kuitenkaan. Tuntuu todella kauhealta olla tällainen ihiminen ja senkin vuoksi välttelen pitkiä ihmissuhteita ettei mun tarvis tuntee sitä tunnetta että oon se ihminen, joka on nyt särkenyt toisen sydämen itsekkäistä syistä.

 

[Minkelii]

Kiitos ihanista sanoista <3
Mut musta tuntuisi kauhealta olla se sydäntensärkijä sitoutumiskammoni vuoksi.
Parisuhde saattaisi tuntua jossain vaiheessa vankilalta ja ahdistavalta ja pelkään että saattaisin ärsyyntyä kumppanini takia ihan vain sen takia koska se on kumppanini joka rakastaa minua. Tai näin mä ainakin pelkään. Mutta joskus joidenkin kavereiden kanssa on käynyt noin mutta emme ole pitkään olleet erossa kuitenkaan. Tuntuu todella kauhealta olla tällainen ihiminen ja senkin vuoksi välttelen pitkiä ihmissuhteita ettei mun tarvis tuntee sitä tunnetta että oon se ihminen, joka on nyt särkenyt toisen sydämen itsekkäistä syistä.

Lisään et kavereiden kanssa ei oli käynyt noin usein mitä kerroin. Kerran teininä vaan mutta silti on se jäänyt mieleen pyörimään että toistuuko se taas…

 

[immortalem]

Voisi olla minun kirjoittamani teksti, olen täysin samassa tilanteessa. Kaikki päätökset suuntaan ja toiseen tuntuvat väärältä ja ahdistavat.