ymmärrän, et sust tuntuu tolta et aiheuttaisit pettymyksen D: kylhän se voi niin ollakin, et muut pettyis - mut parempi mennä niin ku itse haluaa, jos toiset pettyy ni antaa pettyä. jos lapsii ei 110% halua, ni imo niit ei kannata hankkia. mäki joskus aattelin et haluun lapsia, mut en enää. tajusin, että mä en usko et musta on siihen D: ensinnäki en halua olla raskaana enkä synnyttää, toiseksi en halua olla johonki pienempään ihmiseen sitoutunut koko elämääni ja mitä viel.
mä oon onneks säästyny siltä, et mun perhe ja sukulaiset ois sillee "nii-i sit ku saat omia ni eri juttu" - varsinki ny koronan takia, ku ei oo tullu käytyy oikee kenenkää luona. ainaki äidil oon tehny iha selväks, et mult ei lapsenlapsii tule ja siinä se. jos joku sanoo viel noin, ni sanon suoraan et en halua D: mua myös ärsyttää ihan vituiks ne "kyl sun mieli viel muuttuu" nii-i, tiättekö mitä? mu mieli on muuttunu monta kertaa mu elämäni aikana. iha lapsena olin sitä mielt et en haluu lapsii, sitte halusinki taas ja ny viimesen parin vuoden aikana oon tajunnu, että tuskinpa haluan. jos jollai mieli muuttuu ni siinähän muuttuu, mut kaikilla ei muutu.
ainiin ja vielä tldr: pointtini on se, että jos joku haluu lapsia tai ei halua, ni good for them joka tapaukses. tottakai saa ja pitää elää sellaista elämää ku haluaa - ja joo, joskus mieli voi muuttuu, mut joskus sit taas ei D:
