qualitymonkey
Official pappojen kuolaaja
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 53,119
- Reaktioarvo
- 2,931
Se aika ku rakastuin m:ään ja nyt ku katon videi siit ni tuntuu helvetin oudolta. Tuntuu oikeest pahalta. Ehkä mahdollisesti vielä sitäkin pahemmalta tuntuu tää kun tunnen vitullista vierauden tunnetta suhteessa rakkauteen. Ei siis sinänsä se tunne etten rakastumista tuntis, mutta koen vierautta sitä kohtaan miten muut sen tuntee. En vaan ymmärrä. Tää vaan vahvistuu ja vahvistuu ja tuntuu koko ajan enemmän siltä että en todellakaan koe rakastumista samalla tavalla kuin muut, en läheskään. Enkä oo ees varma mikä se ero tosiasiassa on, mutta onhan tässä nyt ihan vitun suuri ero siihen miten muut ihastuu.
Toisaalta.. toisaalta tunnen itteni edes vähän normaalimmaks nyt kun näin unta jiistä joka on kuitenkin irl-tyyppi, ja ni ehkä m:nkin takia, vaikka se ei varsinaisesti oo ihan ehkä irl-tyyppi mut tavallaan, tai et oon kuitenkin nähny sen eikä se oo semmonen julkkis. Ehkä pieni julkkis joo. Enkä oo oikein puhunu sille koskaan mut oon ainakin ees nähny sen. No joo, tietysti ei sekään juuri mitään auta, oon silti tosi tosi tosi erilainen. Mä en oo ees varma voiks mitään mitä tunnen laskee romanttiseks rakkaudeks koska mun käsitys siitä on jotenki aivan eri ku muilla. On vitun raskasta elää 24/7 sen kanssa ettet pysty samaistumaan kehenkään. Tai siis kyl tää must on romanttist rakkautta mut se on vaan niin erilaista mitä muilla. Mun vahvimmat kokemukset romanttiseen rakkauteen liittyen on ne ku oon jollai keikalla tms tai ikävöin jotain eikä mitään parisuhteisiin liittyvää. Tai no, lähimmäs normaalia päästiin varmaan siinä kun olin jiin kainalossa ja kaikkee tämmöstä, se on yks niitä harvoja "normaaleja" kokemuksia mitä mulla on rakkaudesta. Ei siitkää jutusta mitää tainnu tulla, tai siis ei tullu muuta ku jotai random sekoiluu, mut se on kuitenkin ehkä "normaalein" ihastus mitä mul on ollu. Tai jotai sinne päi. Mut silti en kestä sitä kuinka paljon rakastan esim m:ää vaikka en tunne sitä. Must alkaa muuten oikeesti tuntuu siltä et oon joku frayromanttinen tai sellai. Siis sehän ois täydellinen termi mulle, kosk frayromanttinen on sitä et rakastut vaan ihmisiin joita et tunne hyvin, paitsi että mul on ollu ehk pari poikkeusta esim e jonka tunnen jotenkuten, vaikka ei mitään sydänystäviä ehkä ollakaan. Ja sit no ehkä joku t kans koska se on/oli mun kaveri kuitenkin. Joten muutama poikkeus siihen on, mut muuten koko mun ihastushistoria on absolutely frayromantic shit 🤔 et en ny ehkä ihan sit toi kuitenkaan oo koska siihen on ihan muutama poikkeus.
En tykkää. En todellakaan tykkää. Lol. Toisaalta jos ois vaan oma ittensä mut on vaa nii vaikeeta olla täs maailmas. Ihan mitä tahansa teen tai mistä tahansa juttelen kenenkään kanssa niin tunnen kuinka joku tyhjyys vaa hiipii mun sieluun siitä kuinka kaikki tuntuu niin "vieraalta" mulle. Siis muut ihmiset, niiden ajatukset ja kokemukset. Ja se vahvistaa yksinäisyyden kokemusta viel kaiken lisäks. Joten jes.
Toisaalta.. toisaalta tunnen itteni edes vähän normaalimmaks nyt kun näin unta jiistä joka on kuitenkin irl-tyyppi, ja ni ehkä m:nkin takia, vaikka se ei varsinaisesti oo ihan ehkä irl-tyyppi mut tavallaan, tai et oon kuitenkin nähny sen eikä se oo semmonen julkkis. Ehkä pieni julkkis joo. Enkä oo oikein puhunu sille koskaan mut oon ainakin ees nähny sen. No joo, tietysti ei sekään juuri mitään auta, oon silti tosi tosi tosi erilainen. Mä en oo ees varma voiks mitään mitä tunnen laskee romanttiseks rakkaudeks koska mun käsitys siitä on jotenki aivan eri ku muilla. On vitun raskasta elää 24/7 sen kanssa ettet pysty samaistumaan kehenkään. Tai siis kyl tää must on romanttist rakkautta mut se on vaan niin erilaista mitä muilla. Mun vahvimmat kokemukset romanttiseen rakkauteen liittyen on ne ku oon jollai keikalla tms tai ikävöin jotain eikä mitään parisuhteisiin liittyvää. Tai no, lähimmäs normaalia päästiin varmaan siinä kun olin jiin kainalossa ja kaikkee tämmöstä, se on yks niitä harvoja "normaaleja" kokemuksia mitä mulla on rakkaudesta. Ei siitkää jutusta mitää tainnu tulla, tai siis ei tullu muuta ku jotai random sekoiluu, mut se on kuitenkin ehkä "normaalein" ihastus mitä mul on ollu. Tai jotai sinne päi. Mut silti en kestä sitä kuinka paljon rakastan esim m:ää vaikka en tunne sitä. Must alkaa muuten oikeesti tuntuu siltä et oon joku frayromanttinen tai sellai. Siis sehän ois täydellinen termi mulle, kosk frayromanttinen on sitä et rakastut vaan ihmisiin joita et tunne hyvin, paitsi että mul on ollu ehk pari poikkeusta esim e jonka tunnen jotenkuten, vaikka ei mitään sydänystäviä ehkä ollakaan. Ja sit no ehkä joku t kans koska se on/oli mun kaveri kuitenkin. Joten muutama poikkeus siihen on, mut muuten koko mun ihastushistoria on absolutely frayromantic shit 🤔 et en ny ehkä ihan sit toi kuitenkaan oo koska siihen on ihan muutama poikkeus.
En tykkää. En todellakaan tykkää. Lol. Toisaalta jos ois vaan oma ittensä mut on vaa nii vaikeeta olla täs maailmas. Ihan mitä tahansa teen tai mistä tahansa juttelen kenenkään kanssa niin tunnen kuinka joku tyhjyys vaa hiipii mun sieluun siitä kuinka kaikki tuntuu niin "vieraalta" mulle. Siis muut ihmiset, niiden ajatukset ja kokemukset. Ja se vahvistaa yksinäisyyden kokemusta viel kaiken lisäks. Joten jes.
