Kaksoistutkintolaiset

Taivaansini

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
1,853
Reaktioarvo
1,419
Mulla alkaa maanantaina kaksoistutkinto ja olis kivaa kuulla muita kaksoistutkintolaisii, mitä on tykänneet. Onko kellään jotain vinkkejä annettavaksi kaksoistutkintolaiselle? Ja mitä aineita te ajattelitte kirjottaa?

Mä kirjotan pitkän enkun, ruotsin, äikän, psykologian ja yhteiskuntaopin. En ollut varma valitsenko psykologian vai hissan, mutta psykologia nyt sattu mukavasti ruotsin tuntien kanssa yhteen eli valitsin sen sitten sen perusteella. Mulla siis alkaa nyt ekassa lukiojaksossa ruotsi ja psykologia.

Ite opiskelen ammattikoulussa media-alaa eli voin onneks jotain tehdä kotonakin, kun joudun välillä lähtemään koulusta etuajassa ehtiäkseni lukiotunneille. Toi mun ammattikoulu on samalla kunnalla, mutta joudun menemään sinne bussilla. Toi lukio taas on ihan tässä samassa kylässä, joten kun koulu loppuu niin pääsen kävellen kotiin.

Mulla on sillä lukioluokalla yks kaveri, joka on kivaa, koska mulla ei oo kavereita tuolla amiksessa. Mutta sillä mun kaverilla on yks uus kaveri siellä niin joudun sitten olla senkin kanssa samalla, ku oon mun kaverin kaa. Se ei ois niin paha, mutta pelkään etten uskalla sitten sanoa mitään.

Se olis helpompaa, jos se sen kaveri olis täysin tuntematon, mutta se on mun entinen rinnakkaisluokkalainen, oli mun kanssa samoilla liikkatunneilla yläasteella, on mun luokkalaisen kaveri ja mun luokkalainen on sukua mun kaimalle, joka on mun pikkusiskon kaveri.

Ja lisäks kerran ku olin tän mun kaverin ja meidän yhtesen kaverin kaa ja sit sanoin että tää mun luokkakaveri on ainut meidän koulusta, kuka on siellä niin ne yllätty siitä(olin kyllä jo sanonut siitä aiemmin, mutta olivat ilmeisesti unohtaneet...) ja sitte muutaman päivän päästä, ku olin vähän surullisena yksin ruokapöydässä syömässä niin näin et se mun luokkakaveri kulki kavereittensa kaa siitä ohi ja katto muhun.

Sitte ne sano että ne tulee nyt tähän istumaan ja se luokkakaveri vähän jutteli mulle ja sit se oli poissa koulussa mut ku palas kouluun ja menin taas yksin istumaan niin se sano et oisit tullut meidän kaa istumaan. Sit tavattiin taas mun kavereitten kaa tais olla jopa samana päivänä ja tää mun kaveri kysy oliko tää luokkalainen puhunut mulle ja ku kerroin tosta niin se kerto, että oli puhunut sen luokkakaverin kaa siitä, että tietääköhän se mun luokkalainen, että ollaan samalla luokalla(en kyl tiiä miks ei tietäis) ja sit se mun kaverin luokkakaveri oli puhunut mun luokkakaverille ja se mun luokkalainen oli sanonut että vois jutella mulle, mutta oon niin hiljanen, mutta ilmesesti sitte päätti antaa mahdollisuuden ja säälistä tulla puhumaan mulle.

Ja tän ja kaikkien noiden yhteyksien vuoksi näitten henkilöiden välillä mua ahdistaa jutella sen mun kaverin uuden kaverin kanssa, koska kaikilla näistä on eri oletukset ja mielikuvat musta(koska en aina puhu niin paljoo niin joillekki/joittenki kuullen oon saattanut puhua enemmän ja eri asioista) ja sit mua ahdistaa, jos se mun kaverin kaveri puhuu taas mun luokkalaisen kanssa musta.

Ja lisäks on kaikkein vaikeinta(ellei kiusaajia lasketa) puhuu just semmosille tyypeille, ketkä mä tavallaan tunnen, mut sit toisaalta en. Niinku et tolta lukioluokalta oikeestaan kaikki on joku mun entisiä luokkalaisia, entisiä rinnakkaisluokkalaisia, tai molempia. Olis paljon helpompaa puhua semmosille täysin tuntemattomille ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja ku uskallan puhua tossa mun luokassa paljon paremmin, en vaan alota keskusteluja. Ja mua pelottaa, että nyt lukiossa oon taas yhtä hiljanen ja pelkään niinkuin aiemminkin. :(

Aiemmin olin ihan super innoissani, mutta nyt oonki alkanut kokemaan ahdistusta ja pelkoa tän kaksoistutkinnon takii. Ja kun muistelen sitä, kun yläasteella kouluun raahautuminen oli aina niin kamalaa ja tunnit mateli ihan super hitaasti, eikä kenenkään viereen voinut mennä istumaan/tehdä ryhmätyötä sen kaa, koska melkein kaikki suurin piirtein vihas mua.(ja tolla luokalla on paljon ilkeitä ja inhottavii ihmisii) Ja sit pelkään tulevani kiusatuksi.

Niin ja pelkään etten osaa enää opiskella, tai lukea kokeisiin, tai tehdä läksyjä, koska amiksessa ei oo mitään noista.(tai no opiskelua on, mutta se on niin erilaista) Enkä oikeesti yhtään tiiä, miten sopeudun tonne. Ja siis ku amiksessa vaikkei mul ookkaan kavereita niin kaikki sentään on ystävällisii mulle, mutta yläasteella ja muutenkin kaikissa aiemmissa kouluissa tuli aina ulkopuolinen olo, silloinkin kun oli kavereita.

Mut joo, sittehän se selviää. Ihme, kun vielä ihan keskiviikkona ja oikeastaan vielä perjantaipäivälläkin olin niin innoissani, mutta nyt yhtäkkiä ahdistaakin niin paljon. D:
 

Mursuilijaa

*olemassa oleva*
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
1,199
Reaktioarvo
833
Itse en käy kaksoistutkintoa, ainoastaan lukion...

Mutta ikävää kuulla tuo tilanne D:
Sanoisin, että kävelet iloisin mielin lukiolle sisään & yrität jutella normaalisti kaverillesi & hänen uudelle kaverilleen :))
Uskon, että kaverisi uusi kaveri on myös avoimin mielin ottamassa sut vastaan!

Annan sulle ihan super ison tsemppihalin & toivon (sekä uskon), että kaikki menee hyvin!! <3
 

Taivaansini

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
1,853
Reaktioarvo
1,419
Itse en käy kaksoistutkintoa, ainoastaan lukion...

Mutta ikävää kuulla tuo tilanne D:
Sanoisin, että kävelet iloisin mielin lukiolle sisään & yrität jutella normaalisti kaverillesi & hänen uudelle kaverilleen :))
Uskon, että kaverisi uusi kaveri on myös avoimin mielin ottamassa sut vastaan!

Annan sulle ihan super ison tsemppihalin & toivon (sekä uskon), että kaikki menee hyvin!! <3
No, ehkä voit sitten antaa vinkkejä lukio-opintoihin ihan yleisesti?

No, ehkä se ei oo niin paha tilanne, ku annoin ymmärtää. Tai ku, en mä koko aikaa pelkää sinne menoa ja se alko vasta nyt ihan perjantai-iltana ja muuten oon ollut tosi innoissani. D: Ja mun kaveri sano et se sen kaveri on tosi kiva ja kaikkee, mutta niin on mun luokkalaisetki enkä siltikään aina uskalla puhuu niille. Haluisin sano, että ehkä tää mun pelko on ihan turhaa, mutta oikeestaan, kun mietin niin kyllähän se on ihan aiheellista ja saatan tuntea oloni ulkopuolisemmaksi tuolla lukiossa, kuin amiksessa vaikkei amiksessa mulla kavereita ookkaan. D:

Öööö, no tossa sun neuvossas on pikku ongelma. D: Oon menettänyt motivaationi hymyilemiseen(siis hymyilen yhä, jos esim. naurattaa tai muuten vaan hymyilyttää, mut en enää jaksa hymyillä tolleen itsestäni hyvän kuvan antaakseni) koska mulla on kuitenkin kasvomaski naamalla koko ajan eli kukaan ei edes näe, mikä ilme mulla on, paitsi vähän silmistä. Ja toinen ongelma on se, että en varmaan voi jutella kaverilleni normaalisti, koska mua ahdistaa ja pelottaa jutella tommosten puolituttujen(ja myös tuntemattomien mut ei niin paljoo) kuullen, enkä keksi mitään sanottavaa, enkä uskalla sanoa mitään, ainakaan mitään sellaista, mistä muut vois olla eri mieltä, tai tuomita sen.

Silloinkin kun juttelen jonkun kaa jossain ja vastaan tulee vaikka joku entinen luokkalainen(nykyisistä kun vaan se yks, mun kaverin kaverin kaveri asuu täällä) niin lopetan heti puhumisen ja jatkan vasta, kun se on mennyt ohi, koska oikeesti en yhtään tykkää siitä ja mua ahdistaa se, jos ihmiset, joita en vielä tunne niin hyvin, tietää musta asioita. Toisaalta mua ahdistaa myös, jos muut ei tiiä musta juuri mitään vaan ainoastaan sen, että oon hiljanen.

Ja sitten kolmas ongelma: Se että mä puhuisin normaalisti mun kaverin luokkalaiselle tarkoittais sitä, että en joko puhuis ollenkaan, tai vastailen vaan lyhyesti. No, siis kyllä mäkin uskon, että ennakko-oletuksista yms. huolimatta se yrittäis olla mulle ystävällinen ja kaikkee, mutta pitäis olla aika sosiaalinen ja paljon paljon mua rohkeempi, että mäkin uskaltaisin ottaa rennosti, joten jos sitäkin jännittää niin keskustelu taitaa jäädä lyhyeksi. Ja mua kans ahdistaa, että jos musta tuliskin sen kaveri(joka olis tavallaan hyvä juttu) niin sitte se ja sen kaveri(mun luokkalainen) vois olla ihan hämmentyneitä, ku toinen tuntee puheliaan ja rohkeemman minäni ja toinen vaan sen ujon ja vetäytyvän niin se saattais ihmetellä, millanen mä nyt oikeesti oon...

Yleensä nauraminen tekee musta rohkeemman, mutta sen pitäis olla semmosta yhdessä nauramista ja heittäytymistä. Esim. joku hauska improvisaatioharjoitus, tai vaikka kiva pallopeli, jossa vähän väliä joku puhuis mulle, vois toimia, mutta eihän sellaisia lukiossa ole. Ja tuskin sekään auttais, että pitäisin ennen tuntia yksikseni jonkun monologi-improvisoinnin jossain läheisessä metikössä...

Mutta kyllä mä silti yritän puhua mahdollisimman hyvin, mutta se ei tarkoita, kuinka hyvin käytännössä onnistun, kun sit kuitenkin alan jänistää ja alan ajatella, että mieluummin oon yksin, kuin poistun mukavuuskuplastani ja puhun puolitutulle. D: Mutta kiitos paljon, kun tsemppaat ja neuvot! Mutta kaikki aina uskoo, että kaikki menee hyvin, joten toi ei oikeestaan auta ollenkaan... Keväälläki ku yritin kysellä, miten tutustutaan uusiin ihmisiin niin kaikki vaan väitti vastaan ja sano, että kyllä mä kavereita saan, koska ne muutki haluu kavereita, tai että tuolla asenteella en ainakaan saa kavereita yms. mutta silti en saanut ja oikeastaan taisin ton takia yrittääkin vähemmän, kun tajusin noitten keskustelujen myötä ettei musta ole kavereita hankkimaan...

Voi ei, nyt mä oon jo lähes luovuttamassa ennen, ku on ees maanantai-iltapäivä. D: (jolloin mulla on ruotsi) Nyt mun pitää kyllä äkkiä ajatella jotain muuta, koska ajattelen sitten tsemppaavasti, tai masentavasti niin se kuitenkin vaan pahentaa tätä mun mielialaa. D: Mutta olis muuten kiva kuulla, mitä aineita ajattelit kirjoittaa ja miksi?
 

Mursuilijaa

*olemassa oleva*
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
1,199
Reaktioarvo
833
No, ehkä voit sitten antaa vinkkejä lukio-opintoihin ihan yleisesti?

No, ehkä se ei oo niin paha tilanne, ku annoin ymmärtää. Tai ku, en mä koko aikaa pelkää sinne menoa ja se alko vasta nyt ihan perjantai-iltana ja muuten oon ollut tosi innoissani. D: Ja mun kaveri sano et se sen kaveri on tosi kiva ja kaikkee, mutta niin on mun luokkalaisetki enkä siltikään aina uskalla puhuu niille. Haluisin sano, että ehkä tää mun pelko on ihan turhaa, mutta oikeestaan, kun mietin niin kyllähän se on ihan aiheellista ja saatan tuntea oloni ulkopuolisemmaksi tuolla lukiossa, kuin amiksessa vaikkei amiksessa mulla kavereita ookkaan. D:

Öööö, no tossa sun neuvossas on pikku ongelma. D: Oon menettänyt motivaationi hymyilemiseen(siis hymyilen yhä, jos esim. naurattaa tai muuten vaan hymyilyttää, mut en enää jaksa hymyillä tolleen itsestäni hyvän kuvan antaakseni) koska mulla on kuitenkin kasvomaski naamalla koko ajan eli kukaan ei edes näe, mikä ilme mulla on, paitsi vähän silmistä. Ja toinen ongelma on se, että en varmaan voi jutella kaverilleni normaalisti, koska mua ahdistaa ja pelottaa jutella tommosten puolituttujen(ja myös tuntemattomien mut ei niin paljoo) kuullen, enkä keksi mitään sanottavaa, enkä uskalla sanoa mitään, ainakaan mitään sellaista, mistä muut vois olla eri mieltä, tai tuomita sen.

Silloinkin kun juttelen jonkun kaa jossain ja vastaan tulee vaikka joku entinen luokkalainen(nykyisistä kun vaan se yks, mun kaverin kaverin kaveri asuu täällä) niin lopetan heti puhumisen ja jatkan vasta, kun se on mennyt ohi, koska oikeesti en yhtään tykkää siitä ja mua ahdistaa se, jos ihmiset, joita en vielä tunne niin hyvin, tietää musta asioita. Toisaalta mua ahdistaa myös, jos muut ei tiiä musta juuri mitään vaan ainoastaan sen, että oon hiljanen.

Ja sitten kolmas ongelma: Se että mä puhuisin normaalisti mun kaverin luokkalaiselle tarkoittais sitä, että en joko puhuis ollenkaan, tai vastailen vaan lyhyesti. No, siis kyllä mäkin uskon, että ennakko-oletuksista yms. huolimatta se yrittäis olla mulle ystävällinen ja kaikkee, mutta pitäis olla aika sosiaalinen ja paljon paljon mua rohkeempi, että mäkin uskaltaisin ottaa rennosti, joten jos sitäkin jännittää niin keskustelu taitaa jäädä lyhyeksi. Ja mua kans ahdistaa, että jos musta tuliskin sen kaveri(joka olis tavallaan hyvä juttu) niin sitte se ja sen kaveri(mun luokkalainen) vois olla ihan hämmentyneitä, ku toinen tuntee puheliaan ja rohkeemman minäni ja toinen vaan sen ujon ja vetäytyvän niin se saattais ihmetellä, millanen mä nyt oikeesti oon...

Yleensä nauraminen tekee musta rohkeemman, mutta sen pitäis olla semmosta yhdessä nauramista ja heittäytymistä. Esim. joku hauska improvisaatioharjoitus, tai vaikka kiva pallopeli, jossa vähän väliä joku puhuis mulle, vois toimia, mutta eihän sellaisia lukiossa ole. Ja tuskin sekään auttais, että pitäisin ennen tuntia yksikseni jonkun monologi-improvisoinnin jossain läheisessä metikössä...

Mutta kyllä mä silti yritän puhua mahdollisimman hyvin, mutta se ei tarkoita, kuinka hyvin käytännössä onnistun, kun sit kuitenkin alan jänistää ja alan ajatella, että mieluummin oon yksin, kuin poistun mukavuuskuplastani ja puhun puolitutulle. D: Mutta kiitos paljon, kun tsemppaat ja neuvot! Mutta kaikki aina uskoo, että kaikki menee hyvin, joten toi ei oikeestaan auta ollenkaan... Keväälläki ku yritin kysellä, miten tutustutaan uusiin ihmisiin niin kaikki vaan väitti vastaan ja sano, että kyllä mä kavereita saan, koska ne muutki haluu kavereita, tai että tuolla asenteella en ainakaan saa kavereita yms. mutta silti en saanut ja oikeastaan taisin ton takia yrittääkin vähemmän, kun tajusin noitten keskustelujen myötä ettei musta ole kavereita hankkimaan...

Voi ei, nyt mä oon jo lähes luovuttamassa ennen, ku on ees maanantai-iltapäivä. D: (jolloin mulla on ruotsi) Nyt mun pitää kyllä äkkiä ajatella jotain muuta, koska ajattelen sitten tsemppaavasti, tai masentavasti niin se kuitenkin vaan pahentaa tätä mun mielialaa. D: Mutta olis muuten kiva kuulla, mitä aineita ajattelit kirjoittaa ja miksi?
Ääh, voi eii. En selkeästi ollut paras ihminen tsemppaamaan. Voi kauhistus sentään! D:
Toivon silti todella, että kaikki menisi hyvin. Sekä uskon, että ei haittaisi, vaikka toiset tuntisivat hiljaisemman sinun ja toiset sosiaalisemman. Se voisi jopa avartaa heidän näkemystään sinusta lisää?
Tiedän myös mitä tarkoitat tuolla, ettei se puolituttuihin tutustuminen kovin helppoa ole. Itse olen myös omassa lähilukiossa, jossa kaikilla tietysti on jo valmis näkemys minusta, sekä ainoastaan yksi ystävä vanhakseltaan. Oon kuitenkin oppinut, että muiden käsitystä on mahdollista muuttaa (ainakin sellaisten kohdalla, jotka itse tulevat juttelemaan D:) :3 Tietysti kaikki riippuu täysin ihmisistä D:

Vinkkinä lukioon antaisin (ainakin tämän ensimmäisen periodini jälkeen :D), että opiskele asiat jo heti, kun ne tulevat. Silloin ennen koetta pääsee "helpommalla". Älä kuitenkaan käytä liikaa aikaa kouluun. Täytyy muistaa pitää yllä myös omaa elämää, ei ainoastaan käydä koulua! Pidä vaikka leffailta kerran viikossa tai käy lenkillä, mikä nyt itsestä tuntuu parhaalta! Eli jätä aina aikaa myös jollekin miellyttävälle tekemiselle :3


Itse ajattelin kirjoittaa ainakin pitkän matematiikan, fysiikan, kemian, biologian, pitkän enkun, äikän ja ehkä myös ruotsin, historian ja/tai saksan.
Katson tästä vähän, että miten jaksan ja mikä tuntuu itselle sitten hyvältä.
Nuo joista olen varma kirjoitan, koska tähtään joko eläinlääkikseen tai lääkikseen. Saksasta ja ruotsista olisi myös tottakai hyötyä.
Historia itsellä luonnistuu hyvin ja on mielekäs aine, joten jos se jatkuu hyvänä, mahdollisesti voisin sen kirjoittaa. :3
 

Taivaansini

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
1,853
Reaktioarvo
1,419
Ääh, voi eii. En selkeästi ollut paras ihminen tsemppaamaan. Voi kauhistus sentään! D:
Toivon silti todella, että kaikki menisi hyvin. Sekä uskon, että ei haittaisi, vaikka toiset tuntisivat hiljaisemman sinun ja toiset sosiaalisemman. Se voisi jopa avartaa heidän näkemystään sinusta lisää?
Tiedän myös mitä tarkoitat tuolla, ettei se puolituttuihin tutustuminen kovin helppoa ole. Itse olen myös omassa lähilukiossa, jossa kaikilla tietysti on jo valmis näkemys minusta, sekä ainoastaan yksi ystävä vanhakseltaan. Oon kuitenkin oppinut, että muiden käsitystä on mahdollista muuttaa (ainakin sellaisten kohdalla, jotka itse tulevat juttelemaan D:) :3 Tietysti kaikki riippuu täysin ihmisistä D:

Vinkkinä lukioon antaisin (ainakin tämän ensimmäisen periodini jälkeen :D), että opiskele asiat jo heti, kun ne tulevat. Silloin ennen koetta pääsee "helpommalla". Älä kuitenkaan käytä liikaa aikaa kouluun. Täytyy muistaa pitää yllä myös omaa elämää, ei ainoastaan käydä koulua! Pidä vaikka leffailta kerran viikossa tai käy lenkillä, mikä nyt itsestä tuntuu parhaalta! Eli jätä aina aikaa myös jollekin miellyttävälle tekemiselle :3


Itse ajattelin kirjoittaa ainakin pitkän matematiikan, fysiikan, kemian, biologian, pitkän enkun, äikän ja ehkä myös ruotsin, historian ja/tai saksan.
Katson tästä vähän, että miten jaksan ja mikä tuntuu itselle sitten hyvältä.
Nuo joista olen varma kirjoitan, koska tähtään joko eläinlääkikseen tai lääkikseen. Saksasta ja ruotsista olisi myös tottakai hyötyä.
Historia itsellä luonnistuu hyvin ja on mielekäs aine, joten jos se jatkuu hyvänä, mahdollisesti voisin sen kirjoittaa. :3
Ei se sun vika oo. Joskus vaan surustun ihan järjettömistäkin asioista. Esim. omien vahvuuksien miettiminen voi saada mut masentumaan siitä etten oo tarpeeks hyvä missään, eikä tulemaan iloiseksi siitä, mitä osaan. :D Ja se nyt oli muutenkin vaan hetkellinen mieliala, pääsin siitä jo pois.

Joo, niin mäki. D: No, joo en tiiä. Jotenkin vaan tuntuu ahdistavalta antaa itsestäni erilaisia mielikuvia, etenkin kun en tuntee toisensa. D: Ja sit ku viel mun entisillä luokkalaisilla on vaikka mitä vanhoja mielikuvia musta, jotka ei enää päde.(tällä tarkoitan lähinnä ala-asteluokkaa)

Siis ku ala-asteella olin ysin oppilas(nykyään seiskan) ja kaikki aina sano, että musta tulee isona kirjailija ja se myös oli mun unelma-ammatti sillon. Nyt kuitenkin haluisin tähdätä media-alalle. Mua kiinnostaa kyl silti eniten varmaan käsikirjoittajan ja toimittajan työt tällä hetkellä eli se kirjoittaminen ei ole kadonnut mihinkään ja haluaisin myös päästä kirjoittamaan kirjojakin vaikka töiden ohessa, vaikka sekä media-alan töihin että kirjan julkaiseminen ovatkin molemmat haastavia asioita.

Ja siis musta tuntuu, että ne mun ala-asteluokkalaiset ajattelee, et olisin mennyt johonkin ilmaisutaidon lukioon(totta puhuen laitoinkin yhen lukion taidelinjan kakkosvaihtoehdoksi ja oli todella vaikeaa päättää, kumman laitan ekaksi) ja sen jälkeen yliopistoon opiskelemaan jotain kirjallisuustiedettä, tai jotain kirjallisuuteen liittyvää joka tapauksessa. Mutta sitte käykin ilmi, että opiskelen amiksessa media-alaa...

Ja siis mä en oikeesti tykkää(ainakaan yleensä) olla erilainen, kuin muut olettaa, tai käyttäytyä eri tavalla. Samoin siinä, että muilla on ristiriitaisia, tai erilaisia mielikuvia musta. D: Ja sitte ku samalla luokalla on sekä mun ala-asteluokkalaisii että yläasteluokkalaisii...

Kiva, että samaistut. D: Joo, no se olis kyl helpompaa, jos muut tulis juttelemaan niin olis kans helpompi jutella niille. Mutta ei kukaan mulle tuu juttelemaan, koska oon niin ujo ja hiljanen. Ja se ujous siis oikeesti näkyy ihan mun olemuksesta ettei tarvii ees olla missään tekemisissä mun kanssa huomatakseen sen...

Joo, niin oon ainakin suunnitellut, et opiskelen asiat heti, en vaan oo päässyt toteuttamaan sitä vielä käytännössä juurikaan. Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty, mutta mulla tää vaan saattaa usein jäädä puoliksi tehdyksi...

Se että käyttäisin kouluun liikaa aikaa kuulostaa kyl niin vieraalta, kuin olla ja voi. En todellakaan voi ikinä päätyä sellaseen tilanteeseen. Ennemmin uskoisin, että pidän 10 leffailtaa viikossa ja läksyt nopeesti hutasten bussimatkalla. xD

Mä kuulin, että tolla lukioluokalla on vaikeuksii geogepran(ei varmaan kirjoteta noin :D) kaa ja kaveriltani, että se matikka on vaikeaa. Oon niin ilonen siitä ettei mun tarvii käydä lukiomatikkaa. :D Oho! Tossahan oli jo enemmän, kuin olis pakko kirjottaa! :O Ja monet oli mun inhokkiaineita. :D Onneks en joudu käymään lukiossa.

En kyllä toisaalta pidä myöskään kielten opiskelusta, mutta haluaisin silti olla niissä hyvä. Äikästä tykkään tosi paljon ja hissastakin tykkään aika paljon ja psykologia kuulostaa mielenkiintoiselta. Niin ja yhteiskuntaopista kans tykkään aika paljon+sitä ei opiskella niin paljoa ja sen saa kätevästi hyväksyttyy osaks amiksen ytoja eli sopii hyvin kaksoistutkintolaiselle.

Oikeestaan toi psykologia on noista ainut semmonen vähän niinku turha, jota ei voi oikein hyväks lukea amiksessa,(samoin hissaki ois ollut, jos oisin sen ottanut) mutta mieluummin otan enemmän koulua ja kiinnostavan oppiaineen, kuin jonkun terkan(en oikein tykkää, mutta menettelee) fysiikan(hyi yäk) tai kemian(hyi yäk). Ja tätä en tarkottanut mitenkään loukkauksena, kun sä niistä tykkäät mutta en vaan ite pidä niissä ja oon niissä aivan surkee. :D

Vau! :O Kuulostaapa siistiltä! Sulla on aika korkeat tavoitteet ja on hyvä että meet niitä kohti. Itse ajattelin pyrkiä johonkin media-alan korkeakouluun ja siellä on kuitenkin pääsykokeet eli media-alan osaamisella on oikeastaan enemmän merkitystä, kuin sillä, mitä kirjotan. :D Ihailen kyl niitä, jotka pyrkii lääkäreiks, tai eläinlääkäreiks, koska ne on tärkeitä ja haastavia töitä ja on myös mun mielestä kiva, kun naiset pyrkii korkeampipalkkaisiin ammatteihin, koska monet ammatit on niin sukupuolittuneita ja naiset tienaa miehiä vähemmän.
 

Taivaansini

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
1,853
Reaktioarvo
1,419
Ei vitsi, entä jos bussista päästyäni unohdankin, että mulla on kaksoistutkinto ja alanki vaan kävelemään kotiin sen sijaan, että menisin mun ruotsin tunnille? D: Ihan varmasti ainakin joskus käy noin! Tai entä jos unohdunkin lukioon senkin jälkeen, kun mun oppiaineet on jo loppu? Mut pääasiassa oon nyt taas innostunut lukiosta.

Tän keskustelun ei ollut kyllä tarkotus olla mikään mun surkuvalituskeskustelu vaan tarkotus oli vaan keskustella kaksoistutkinnosta, mutta tämmönen tästä nyt vähän tuli, kun mun alotusviesti vähän venyi, eikä kommentoijia juuri ole. :D
 

Mursuilijaa

*olemassa oleva*
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
1,199
Reaktioarvo
833
Ei se sun vika oo. Joskus vaan surustun ihan järjettömistäkin asioista. Esim. omien vahvuuksien miettiminen voi saada mut masentumaan siitä etten oo tarpeeks hyvä missään, eikä tulemaan iloiseksi siitä, mitä osaan. :D Ja se nyt oli muutenkin vaan hetkellinen mieliala, pääsin siitä jo pois.

Joo, niin mäki. D: No, joo en tiiä. Jotenkin vaan tuntuu ahdistavalta antaa itsestäni erilaisia mielikuvia, etenkin kun en tuntee toisensa. D: Ja sit ku viel mun entisillä luokkalaisilla on vaikka mitä vanhoja mielikuvia musta, jotka ei enää päde.(tällä tarkoitan lähinnä ala-asteluokkaa)

Siis ku ala-asteella olin ysin oppilas(nykyään seiskan) ja kaikki aina sano, että musta tulee isona kirjailija ja se myös oli mun unelma-ammatti sillon. Nyt kuitenkin haluisin tähdätä media-alalle. Mua kiinnostaa kyl silti eniten varmaan käsikirjoittajan ja toimittajan työt tällä hetkellä eli se kirjoittaminen ei ole kadonnut mihinkään ja haluaisin myös päästä kirjoittamaan kirjojakin vaikka töiden ohessa, vaikka sekä media-alan töihin että kirjan julkaiseminen ovatkin molemmat haastavia asioita.

Ja siis musta tuntuu, että ne mun ala-asteluokkalaiset ajattelee, et olisin mennyt johonkin ilmaisutaidon lukioon(totta puhuen laitoinkin yhen lukion taidelinjan kakkosvaihtoehdoksi ja oli todella vaikeaa päättää, kumman laitan ekaksi) ja sen jälkeen yliopistoon opiskelemaan jotain kirjallisuustiedettä, tai jotain kirjallisuuteen liittyvää joka tapauksessa. Mutta sitte käykin ilmi, että opiskelen amiksessa media-alaa...

Ja siis mä en oikeesti tykkää(ainakaan yleensä) olla erilainen, kuin muut olettaa, tai käyttäytyä eri tavalla. Samoin siinä, että muilla on ristiriitaisia, tai erilaisia mielikuvia musta. D: Ja sitte ku samalla luokalla on sekä mun ala-asteluokkalaisii että yläasteluokkalaisii...

Kiva, että samaistut. D: Joo, no se olis kyl helpompaa, jos muut tulis juttelemaan niin olis kans helpompi jutella niille. Mutta ei kukaan mulle tuu juttelemaan, koska oon niin ujo ja hiljanen. Ja se ujous siis oikeesti näkyy ihan mun olemuksesta ettei tarvii ees olla missään tekemisissä mun kanssa huomatakseen sen...

Joo, niin oon ainakin suunnitellut, et opiskelen asiat heti, en vaan oo päässyt toteuttamaan sitä vielä käytännössä juurikaan. Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty, mutta mulla tää vaan saattaa usein jäädä puoliksi tehdyksi...

Se että käyttäisin kouluun liikaa aikaa kuulostaa kyl niin vieraalta, kuin olla ja voi. En todellakaan voi ikinä päätyä sellaseen tilanteeseen. Ennemmin uskoisin, että pidän 10 leffailtaa viikossa ja läksyt nopeesti hutasten bussimatkalla. xD

Mä kuulin, että tolla lukioluokalla on vaikeuksii geogepran(ei varmaan kirjoteta noin :D) kaa ja kaveriltani, että se matikka on vaikeaa. Oon niin ilonen siitä ettei mun tarvii käydä lukiomatikkaa. :D Oho! Tossahan oli jo enemmän, kuin olis pakko kirjottaa! :O Ja monet oli mun inhokkiaineita. :D Onneks en joudu käymään lukiossa.

En kyllä toisaalta pidä myöskään kielten opiskelusta, mutta haluaisin silti olla niissä hyvä. Äikästä tykkään tosi paljon ja hissastakin tykkään aika paljon ja psykologia kuulostaa mielenkiintoiselta. Niin ja yhteiskuntaopista kans tykkään aika paljon+sitä ei opiskella niin paljoa ja sen saa kätevästi hyväksyttyy osaks amiksen ytoja eli sopii hyvin kaksoistutkintolaiselle.

Oikeestaan toi psykologia on noista ainut semmonen vähän niinku turha, jota ei voi oikein hyväks lukea amiksessa,(samoin hissaki ois ollut, jos oisin sen ottanut) mutta mieluummin otan enemmän koulua ja kiinnostavan oppiaineen, kuin jonkun terkan(en oikein tykkää, mutta menettelee) fysiikan(hyi yäk) tai kemian(hyi yäk). Ja tätä en tarkottanut mitenkään loukkauksena, kun sä niistä tykkäät mutta en vaan ite pidä niissä ja oon niissä aivan surkee. :D

Vau! :O Kuulostaapa siistiltä! Sulla on aika korkeat tavoitteet ja on hyvä että meet niitä kohti. Itse ajattelin pyrkiä johonkin media-alan korkeakouluun ja siellä on kuitenkin pääsykokeet eli media-alan osaamisella on oikeastaan enemmän merkitystä, kuin sillä, mitä kirjotan. :D Ihailen kyl niitä, jotka pyrkii lääkäreiks, tai eläinlääkäreiks, koska ne on tärkeitä ja haastavia töitä ja on myös mun mielestä kiva, kun naiset pyrkii korkeampipalkkaisiin ammatteihin, koska monet ammatit on niin sukupuolittuneita ja naiset tienaa miehiä vähemmän.
Mun mielestä on kivaa kuulla sun unelmista! Vaikuttaa kans oikeesti ihan mahtavalta noi kummatkin :3
Ja noi mitä aattelit kirjoittaa on mun mielestä kans tosi kivoi aineista! (Okei, en oikeastaan vihaa yhtäkään ainetta :D)

Mut hei! On täysin normaalia, jos ei halua enää samaa alaa kuin esimerkiksi ala-asteella. Varmasti myös vanhat ala-asteelta olevat tuttusi tämän ymmärtävät. Mutta uskon, et erilaisen mielikuvan antaminen tuntuu ahdistavalta D:
Toivotaan, että joku tulisi juttelemaan, sillä kyllähän se oikeasti helpottaa D:

Lisäksi varmasti saat opiskeltua kaikki niin kuin suunniteletkin! Mä luotan suhun!! Hyvä et sulla on jo valmis suunnitelma :3
 

Xanor

Asiantuntija
Liittynyt
26.2.2021
Viestejä
1,120
Reaktioarvo
886
Mulla alkaa maanantaina kaksoistutkinto ja olis kivaa kuulla muita kaksoistutkintolaisii, mitä on tykänneet. Onko kellään jotain vinkkejä annettavaksi kaksoistutkintolaiselle? Ja mitä aineita te ajattelitte kirjottaa?

Mä kirjotan pitkän enkun, ruotsin, äikän, psykologian ja yhteiskuntaopin. En ollut varma valitsenko psykologian vai hissan, mutta psykologia nyt sattu mukavasti ruotsin tuntien kanssa yhteen eli valitsin sen sitten sen perusteella. Mulla siis alkaa nyt ekassa lukiojaksossa ruotsi ja psykologia.

Ite opiskelen ammattikoulussa media-alaa eli voin onneks jotain tehdä kotonakin, kun joudun välillä lähtemään koulusta etuajassa ehtiäkseni lukiotunneille. Toi mun ammattikoulu on samalla kunnalla, mutta joudun menemään sinne bussilla. Toi lukio taas on ihan tässä samassa kylässä, joten kun koulu loppuu niin pääsen kävellen kotiin.

Mulla on sillä lukioluokalla yks kaveri, joka on kivaa, koska mulla ei oo kavereita tuolla amiksessa. Mutta sillä mun kaverilla on yks uus kaveri siellä niin joudun sitten olla senkin kanssa samalla, ku oon mun kaverin kaa. Se ei ois niin paha, mutta pelkään etten uskalla sitten sanoa mitään.

Se olis helpompaa, jos se sen kaveri olis täysin tuntematon, mutta se on mun entinen rinnakkaisluokkalainen, oli mun kanssa samoilla liikkatunneilla yläasteella, on mun luokkalaisen kaveri ja mun luokkalainen on sukua mun kaimalle, joka on mun pikkusiskon kaveri.

Ja lisäks kerran ku olin tän mun kaverin ja meidän yhtesen kaverin kaa ja sit sanoin että tää mun luokkakaveri on ainut meidän koulusta, kuka on siellä niin ne yllätty siitä(olin kyllä jo sanonut siitä aiemmin, mutta olivat ilmeisesti unohtaneet...) ja sitte muutaman päivän päästä, ku olin vähän surullisena yksin ruokapöydässä syömässä niin näin et se mun luokkakaveri kulki kavereittensa kaa siitä ohi ja katto muhun.

Sitte ne sano että ne tulee nyt tähän istumaan ja se luokkakaveri vähän jutteli mulle ja sit se oli poissa koulussa mut ku palas kouluun ja menin taas yksin istumaan niin se sano et oisit tullut meidän kaa istumaan. Sit tavattiin taas mun kavereitten kaa tais olla jopa samana päivänä ja tää mun kaveri kysy oliko tää luokkalainen puhunut mulle ja ku kerroin tosta niin se kerto, että oli puhunut sen luokkakaverin kaa siitä, että tietääköhän se mun luokkalainen, että ollaan samalla luokalla(en kyl tiiä miks ei tietäis) ja sit se mun kaverin luokkakaveri oli puhunut mun luokkakaverille ja se mun luokkalainen oli sanonut että vois jutella mulle, mutta oon niin hiljanen, mutta ilmesesti sitte päätti antaa mahdollisuuden ja säälistä tulla puhumaan mulle.

Ja tän ja kaikkien noiden yhteyksien vuoksi näitten henkilöiden välillä mua ahdistaa jutella sen mun kaverin uuden kaverin kanssa, koska kaikilla näistä on eri oletukset ja mielikuvat musta(koska en aina puhu niin paljoo niin joillekki/joittenki kuullen oon saattanut puhua enemmän ja eri asioista) ja sit mua ahdistaa, jos se mun kaverin kaveri puhuu taas mun luokkalaisen kanssa musta.

Ja lisäks on kaikkein vaikeinta(ellei kiusaajia lasketa) puhuu just semmosille tyypeille, ketkä mä tavallaan tunnen, mut sit toisaalta en. Niinku et tolta lukioluokalta oikeestaan kaikki on joku mun entisiä luokkalaisia, entisiä rinnakkaisluokkalaisia, tai molempia. Olis paljon helpompaa puhua semmosille täysin tuntemattomille ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja ku uskallan puhua tossa mun luokassa paljon paremmin, en vaan alota keskusteluja. Ja mua pelottaa, että nyt lukiossa oon taas yhtä hiljanen ja pelkään niinkuin aiemminkin. :(

Aiemmin olin ihan super innoissani, mutta nyt oonki alkanut kokemaan ahdistusta ja pelkoa tän kaksoistutkinnon takii. Ja kun muistelen sitä, kun yläasteella kouluun raahautuminen oli aina niin kamalaa ja tunnit mateli ihan super hitaasti, eikä kenenkään viereen voinut mennä istumaan/tehdä ryhmätyötä sen kaa, koska melkein kaikki suurin piirtein vihas mua.(ja tolla luokalla on paljon ilkeitä ja inhottavii ihmisii) Ja sit pelkään tulevani kiusatuksi.

Niin ja pelkään etten osaa enää opiskella, tai lukea kokeisiin, tai tehdä läksyjä, koska amiksessa ei oo mitään noista.(tai no opiskelua on, mutta se on niin erilaista) Enkä oikeesti yhtään tiiä, miten sopeudun tonne. Ja siis ku amiksessa vaikkei mul ookkaan kavereita niin kaikki sentään on ystävällisii mulle, mutta yläasteella ja muutenkin kaikissa aiemmissa kouluissa tuli aina ulkopuolinen olo, silloinkin kun oli kavereita.

Mut joo, sittehän se selviää. Ihme, kun vielä ihan keskiviikkona ja oikeastaan vielä perjantaipäivälläkin olin niin innoissani, mutta nyt yhtäkkiä ahdistaakin niin paljon. D:
Ahkera oot. Itsekin ajattelin kaksoistutkintoa. Mitä siellä media-alalla oikein tehdään?
 

Taivaansini

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
1,853
Reaktioarvo
1,419
Mun mielestä on kivaa kuulla sun unelmista! Vaikuttaa kans oikeesti ihan mahtavalta noi kummatkin :3
Ja noi mitä aattelit kirjoittaa on mun mielestä kans tosi kivoi aineista! (Okei, en oikeastaan vihaa yhtäkään ainetta :D)

Mut hei! On täysin normaalia, jos ei halua enää samaa alaa kuin esimerkiksi ala-asteella. Varmasti myös vanhat ala-asteelta olevat tuttusi tämän ymmärtävät. Mutta uskon, et erilaisen mielikuvan antaminen tuntuu ahdistavalta D:
Toivotaan, että joku tulisi juttelemaan, sillä kyllähän se oikeasti helpottaa D:

Lisäksi varmasti saat opiskeltua kaikki niin kuin suunniteletkin! Mä luotan suhun!! Hyvä et sulla on jo valmis suunnitelma :3
Totta, kyllähän ne sen varmaan ymmärtää. :D Mulla alko tänään kaksoistutkinto, mutta ei siinä oikein päässyt juttelemaan, kun tunti alkokin suoraan ilman mitään välituntia, eikä lukiotunneilla saa puhua. Ja se mun kaverin kaveri vaikutti sit oikeesti ujolta eikä niin sosiaaliselta, kuin mun kaveri oli kertonut. Mutta no jaa, ehkä ehkä sitten huomenna. Tänään oli muutenkin paljon parempi fiilis taas.

Musta vaan välillä tuntuu etten kuulu sinne ja lukio tuntuu(etenkin amikseen verrattuna) joltain armeijalta ja kaikki on ihan sika vaikeeta, etenkin kun alotan ruotsin kesken kaiken eli en alota ekasta kurssista ja sain muutenkin ruotsista kutosen yläasteella. Toi tunti oli oikeesti kunnon pelottelutunti siitä, kuinka paljon ja kuinka vaikeita kokeita tulee olemaan, paljon läksyä, ei yhtään niin rentoa... En tiiä, miten tuun kestämään. D:

Lohduttaudun sillä, että mun tarvitsee opiskella vain kahta vaikeaa ainetta. Äikästä mulla on ysi, yhteiskuntaopista kasi ja veikkaan ja toivon että psykologiakin menee mulla ihan hyvin. Tietenkin noi varmasti on vielä vaikeempii, kuin yläasteella, mutta en siltikään usko olevani näistä aivan pihalla, kun aloitan niitten opiskelun. Ja ruotsi on kumminkin lyhyenä eli se kärsimys ei kestä ikuisesti.

Oi, kiitos! Toi tsemppaus parantaa fiilistä. ♡
 

Taivaansini

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
1,853
Reaktioarvo
1,419
Ahkera oot. Itsekin ajattelin kaksoistutkintoa. Mitä siellä media-alalla oikein tehdään?
Kiitti, ite en vaan ehkä kutsuis itseäni ahkeraksi, josta kertoo myös päättötodistuksen keskiarvo 7.25, mutta kyllähän se riippuu myös asiasta ja nyt oon motivoituneempi, eikä tarvii tehä kaikkii niitä tylsii ja turhii aineita. :D Tuntu hassulta, kun tänään lukiolaiset valitteli, miks me opiskellaan ruotsii, ku en aluks tajunnut ettei ne oo ite valinneet opiskella sitä, toisin kuin mä.

Me ollaan nyt tehty semmosia esitteitä, joihin tulee valokuvia, tekstejä ja grafiikkaa. Täällä on valokuvausta, kuvanmuokkausta, videotuotantoa, logosuunnittelua, julisteita ollaan tehty... Kaikkea mitä media-alalla nyt voikaan olla. Ja tekstit siis tosiaan on journalistisia tekstejä(esim. tänään uutinen) tai markkinointitekstejä. Myöhemmin tullaan myös tekemään animaatioita, pelejä ja enemmän tota videointia. On ollut tosi kivaa ja on niin hienoa oppia uusia asioita, joista on aidosti innostunut ja joiden oppimisesta hyötyy kunnolla! :)

Ja tää kyllä myös toki riippuu oppilaitoksesta, mitä kursseja on tarjolla. Joissain amiksissa ollaan saatettu myös keskittyä johonkin tiettyyn osa-alueeseen, kuten peleihin, tai äänisuunnitteluun eli kaikkialla ei välttämättä oo noita samoja, mutta aika pitkälti se toisen asteen media-alalla tota on. Opintopolun E-perusteista kans löytyy paljon eri kursseja, mitä voi eri oppilaitoksissa olla.
 

Xanor

Asiantuntija
Liittynyt
26.2.2021
Viestejä
1,120
Reaktioarvo
886
Kiitti, ite en vaan ehkä kutsuis itseäni ahkeraksi, josta kertoo myös päättötodistuksen keskiarvo 7.25, mutta kyllähän se riippuu myös asiasta ja nyt oon motivoituneempi, eikä tarvii tehä kaikkii niitä tylsii ja turhii aineita. :D Tuntu hassulta, kun tänään lukiolaiset valitteli, miks me opiskellaan ruotsii, ku en aluks tajunnut ettei ne oo ite valinneet opiskella sitä, toisin kuin mä.

Me ollaan nyt tehty semmosia esitteitä, joihin tulee valokuvia, tekstejä ja grafiikkaa. Täällä on valokuvausta, kuvanmuokkausta, videotuotantoa, logosuunnittelua, julisteita ollaan tehty... Kaikkea mitä media-alalla nyt voikaan olla. Ja tekstit siis tosiaan on journalistisia tekstejä(esim. tänään uutinen) tai markkinointitekstejä. Myöhemmin tullaan myös tekemään animaatioita, pelejä ja enemmän tota videointia. On ollut tosi kivaa ja on niin hienoa oppia uusia asioita, joista on aidosti innostunut ja joiden oppimisesta hyötyy kunnolla! :)

Ja tää kyllä myös toki riippuu oppilaitoksesta, mitä kursseja on tarjolla. Joissain amiksissa ollaan saatettu myös keskittyä johonkin tiettyyn osa-alueeseen, kuten peleihin, tai äänisuunnitteluun eli kaikkialla ei välttämättä oo noita samoja, mutta aika pitkälti se toisen asteen media-alalla tota on. Opintopolun E-perusteista kans löytyy paljon eri kursseja, mitä voi eri oppilaitoksissa olla.
Oijoi kuulostaa tosi kivalta. Oon yrittänyt pitkään tehdä videoita mut oon ihan huono käyttää mitään editointiohjelmaa. Tuntuu kyl silt et pitäis käydä jossai koulus tai kurssil opettelemassa, kun yksin mulla menee motivaatio tosi nopeasti jos ei mee niin kuin suunnitellu.

Onnee sulle. Oisinpa iteki tajunnu opiskella kaksoistutkinnon.
 

Taivaansini

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
1,853
Reaktioarvo
1,419
Oijoi kuulostaa tosi kivalta. Oon yrittänyt pitkään tehdä videoita mut oon ihan huono käyttää mitään editointiohjelmaa. Tuntuu kyl silt et pitäis käydä jossai koulus tai kurssil opettelemassa, kun yksin mulla menee motivaatio tosi nopeasti jos ei mee niin kuin suunnitellu.

Onnee sulle. Oisinpa iteki tajunnu opiskella kaksoistutkinnon.
Joo, mulla usein sama et tarviin siihen jonkun opettamaan, et osaan päästä alkuun. Ja kiitos! :)
 

Taivaansini

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
1,853
Reaktioarvo
1,419
Hmmm, tsemppiä D: ite oon vasta seiskalla mutta niin tiiän sen tunteen ku ei vaan JAKSA D:
Kiitos! Ja joo, en kyl ois uskonut et näin käy, mutta silti viikosta ekat kolme päivää meni kokonaan lukioläksyihim ja silti tuntuu, et olis pitänyt tehä enemmän ja saan ruotsin sanakokeesta varmaan vitosen vaikka harjoittelin siihen tunteja. D:
 

Poistettukäyttäjänimi100

Eläinrakas heppahöpsö c:
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
2,465
Reaktioarvo
1,446
Kiitos! Ja joo, en kyl ois uskonut et näin käy, mutta silti viikosta ekat kolme päivää meni kokonaan lukioläksyihim ja silti tuntuu, et olis pitänyt tehä enemmän ja saan ruotsin sanakokeesta varmaan vitosen vaikka harjoittelin siihen tunteja. D:
Mulla taas on panostus nollassa mutta SILTI "pitäis" saaha hyviä numeroita :D
 

Taivaansini

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
1,853
Reaktioarvo
1,419
Mulla taas on panostus nollassa mutta SILTI "pitäis" saaha hyviä numeroita :D
Mitä tarkotat sillä että pitäis saada hyviä numeroita? Sitäkä että et jaksa panostaa, mutta silti haluat hyvät arvosanat ja järkytyt huonoista numeroista? Mut joo, ehkä tää helpottaa ja ainaki sit syyslomalla ehtii tehä läksyjä. D:
 

Poistettukäyttäjänimi100

Eläinrakas heppahöpsö c:
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
2,465
Reaktioarvo
1,446
Mitä tarkotat sillä että pitäis saada hyviä numeroita? Sitäkä että et jaksa panostaa, mutta silti haluat hyvät arvosanat ja järkytyt huonoista numeroista? Mut joo, ehkä tää helpottaa ja ainaki sit syyslomalla ehtii tehä läksyjä. D:
No siis haluan saaha hyviä numeroita. Tai eihän se hyvä riitä ku pitäs olla täydellinen d: ja teen sitten kaikki läksyt pienimmällä mahollisella panoksella ja luen kokeisiin edellisenä iltana toisella silmällä :D

Elä hyvä ihminen käytä lomaa läksyihin! (Vaikka mikä mie oon sanomaan, kemiantehtävät tunkeutu uniin XD)
 

Taivaansini

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
1,853
Reaktioarvo
1,419
No siis haluan saaha hyviä numeroita. Tai eihän se hyvä riitä ku pitäs olla täydellinen d: ja teen sitten kaikki läksyt pienimmällä mahollisella panoksella ja luen kokeisiin edellisenä iltana toisella silmällä :D

Elä hyvä ihminen käytä lomaa läksyihin! (Vaikka mikä mie oon sanomaan, kemiantehtävät tunkeutu uniin XD)
Kylhän mun pitää niitä lomalla tehdä, ku muutenhan en pääse kursseista läpi. D:
 
Ylös Pohja