Syvälliset Miksi olen tällainen?

[annimetall]

Aiheutan itselleni pahaa mieltä katsomalla esim. kaverien Snapchat-tarinoita, kun olivat yhdessä Nekoconissa. Enitenhän satuttaa se, että minua ei edes kyselty mukaan.

Samaisten kaverien kanssa muutenkin tulee usein olo, että heillä olisi mukavampaa ilman minua. Itseasiassa, melkein kaikissa porukoissa tulee sama tunne.

Olen kuitenkin liian uskollinen, hyväuskoinen ja kiintyvä henkilö. Vaikka joku jättäisi minut pari kertaa ulos, järkeilen jonkun "hyvän" syyn sille ja annan anteeksi. Toisinaan kuitenkin kannan kaunaa pitkäänkin.

Muokkaan persoonaani aina seurani mukaan, jotta minusta pidettäisiin, koska en uskalla olla täysin oma itseni, en uskalla kertoa mielipiteitäni tai näkemyksiäni.

Pelkään liikaa ulkopuoliseksi jäämistä. Pelkään uusia tilanteita ja äkkinäisiä tilanteen muutoksia. Pelkään, ettei minusta pidetä.
Mutta miksi?
Miksi pitäisi roikkua seurassa, jossa tuntuu kuin olisi alimman kastin työläinen? Kuin olisi pakko pitää hyvät suhteet korkeampiarvoisiin?
Miksi roikkua seurassa, jossa tuntuu sille, ettei sinua kaivata?

En kuitenkaan osaa päästää irti. En uskalla kääntää selkääni ja astua ulos ovesta, josta en ehkä koskaan enää kulje sisään.

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

Samat ongelmat, samat piirteet ja oon suunnattoman yksinäinen

 

[annimetall]

Ja ei, en ole täällä hakemassa huomita tällä keskustelussa. On vain pakko purkaa ajatuksiani taas vaihteeksi.
Tuntuu sille, kuin valehtelisin jokapäiväisessä elämässäni itselleni, jos en aina tänne saisi jakaa ajatuksiani.

 

[Poistettukäyttäjänimi1459]

Samaistun Z: tsemppiä

 

[Minkelii]

Surullista kuulla :(
Ikävää kun koet tuollaista. Osittain samaistun itsekin kirjoittamaasi.
Tiedän, miten vaikeaa irtipäästäminen voikaan olla just sen vuoksi kun pelkää sitä yksinäisyyttä.
Sinä ansaitset ystäviä, jotka ottavat sinutkin mukaan juttuihin. Tsemppiä <3