Narkku
"Oli kaunis ilta vaikka olikin jo pimeä. Hänellä oli päällä valkoinen t-paita ja farkut. Hän oli komeampi kuin koskaan! Kasvot oli kalpeat mutta vahvat ja, siniset silmät kiiluivat kauniisti. Auringonvalo leikki suloisesti hänen kultaisilla hiuksillaan ja hän hymyili suoraan minulle. En ikinä uskonut tämän päivän tulevan mutta, tässä se nyt oli. Hänen nimi on Markku ja hän kohottaa kättään että voisi silittää poskeani. kun Markkun käsi osuu ihooni minulta menee jalat alta. istuimme niin hiljaa
ja rauhallisiseti että en voinut kuin ihaila markun suklaanruskeita kasvoja. Hän kumartui lähemmäs, ajattelin että nyt se tapahtuu, ensisuudelmani. Markun kasvot lähestyivät lempeästi nenääni ja päätin antaa tunteen viedä. Sydämmeni sykki samaan tahtiin Markun kanssa ja hiljaisesti Markun huulet koskettivat suutani. Hänen huulensa oli lämpimät ja hellät, intohimoiset! Olin taivaassa ja hitaasti Markun kieli alkoi tulla suuhuni. Suutelin häntä takaisin. Suudelma oli parempi kuin mikään ennen kokemani suudelma. Narkku oli hellä ja vahva samaanaikaan. kaikki tuntui ihan unelta ja tunsin vielä miten rakkaus tuntuu mahan pohjassa asti. Rakastan häntä, hän on upea ja hänkin rakastaa minua.
Sydämmeni oli särkynyt. Hän oli lähtenyt pois. Hän asui nyt kaukana, enkä voinut enää tuntea Markun lämpöä ruumiillani. Itkin vuolaasti . Sydämmeni oli niin turta etten pystynyt enää koskaan rakastaa. sade hakkasi ikkunoita. Tiesin, että markku oli ollut elämäni mies. en löydän ketään muuta. ketä nyt voisin halata ja ketä suudella? markku oli poissa enkä enää ikinä voisi pitää sitä kädestä. sydnän itki karvaita verikyyneleitä. Miten hän saattoi? Otin takin päälleni ja lähdin kylmään syys yöhön. Kävelin hiljaa kohti rantaa jolla olimme vasta viikko sitten olleet. tai ehkä kuukausi ehkä vuosi, sydämmeni oli niin turta etten edes tiennyt paljonko kello oli. Istuin siihen mihin istuin viimeksikin. "Miten hän saattoi?" kuiskasin ja kosketin kalliota vieressä. sitten huomasinkin pienen kirjeen vieressäni. kirje oli valkoinen ja sileä. avasin kirjeen varovasti ja tunnistin ihan käsialan. "rakastan sinua, mutta et ansaitse minua, ansaitset jotain muuta, mutta et minua. lähden kauas merille, en tiedä tulenko takaisin, markku ps. rakastan sinua ikuisesti, mutta en voi sille mitään"kirjeessä luki. paperiin tippui kyynelpisara, se maistui verelle. Markku oli piirtänyt pienen sydämmen kirjeen loppuun. kyynelpisara tipahti sen päälle ja syfän liukeni veriläiskäksi. markku oli jättänyt kirjeen lähtö iltanaan. hän ei varmaankan pystynyt katsomaan minua silmiin. suljin islmäni. Hän ei tule takaisin. Markku jätti minut ikuisuuksiksi En enää kestä tätä minun on päästävä kauas pois. katsoin alas jyrkänteeltä ja mietin, miksi markku ei enää rakastanut minua.
Istuin vieläkin kalliolla ja mietin tulevaisuuttani. en voisi ikiä olla onnellinen, nyt kun hän on poissa! tunnistaisin hänen kasvot vaikka säkkipimeässä kesäyössä jos niikseen tulee. kaipuu kaivertaa sydäntäni kun muistelen miten kuunvalo välkehti pehmeillä hiuksilla. vaalea iho tuoksui ihanalta se oli kuin huumetta. vaikka tiedsin että huume on paha, en halua olla erossa siitä. olisiko Kuolema parempi paikka kuin tämä yksinäisyyden vankilaselli kylmyydessä ja kaipuussa? katsoin jyrkänteeltä alas ja nostin toisen jalan ilmaan. olin valmis kuolemaan jos en saa enää ikinä katsoa niitä kiluvia sinisilmiä. Minä olen valmis ja nyt minä aijon tehdä sen. Ponnistin niinkuin, ponnistaisin hyppäämään narua mutta tällä kertaa en hyppäisi uudestaan koskaan. suljin silmäni ja katsoin syvälle omaa ahdistunutta mieltäni. Juuri kun olin ponnistamassa, tunsin lämpimän käden ottavan kädestä kiinni. säikähdin, mutta tunsin tutun hellän käden vieressäni. katsoin, siinä ol hän. hän jonka vuoksi melkein uhrasin mnun henkeni mutta onneksi en kerennytkään. markku hymyili minulle vihreillä silmillään ja suuteli kovasti. syöksyin halaukseen ja olin taas niin onnelliinen. markku oli saapunut vuokseni ja pelastanut minut, tämän täytyy olla kohtalo."
"Oli kaunis ilta vaikka olikin jo pimeä. Hänellä oli päällä valkoinen t-paita ja farkut. Hän oli komeampi kuin koskaan! Kasvot oli kalpeat mutta vahvat ja, siniset silmät kiiluivat kauniisti. Auringonvalo leikki suloisesti hänen kultaisilla hiuksillaan ja hän hymyili suoraan minulle. En ikinä uskonut tämän päivän tulevan mutta, tässä se nyt oli. Hänen nimi on Markku ja hän kohottaa kättään että voisi silittää poskeani. kun Markkun käsi osuu ihooni minulta menee jalat alta. istuimme niin hiljaa
ja rauhallisiseti että en voinut kuin ihaila markun suklaanruskeita kasvoja. Hän kumartui lähemmäs, ajattelin että nyt se tapahtuu, ensisuudelmani. Markun kasvot lähestyivät lempeästi nenääni ja päätin antaa tunteen viedä. Sydämmeni sykki samaan tahtiin Markun kanssa ja hiljaisesti Markun huulet koskettivat suutani. Hänen huulensa oli lämpimät ja hellät, intohimoiset! Olin taivaassa ja hitaasti Markun kieli alkoi tulla suuhuni. Suutelin häntä takaisin. Suudelma oli parempi kuin mikään ennen kokemani suudelma. Narkku oli hellä ja vahva samaanaikaan. kaikki tuntui ihan unelta ja tunsin vielä miten rakkaus tuntuu mahan pohjassa asti. Rakastan häntä, hän on upea ja hänkin rakastaa minua.
Sydämmeni oli särkynyt. Hän oli lähtenyt pois. Hän asui nyt kaukana, enkä voinut enää tuntea Markun lämpöä ruumiillani. Itkin vuolaasti . Sydämmeni oli niin turta etten pystynyt enää koskaan rakastaa. sade hakkasi ikkunoita. Tiesin, että markku oli ollut elämäni mies. en löydän ketään muuta. ketä nyt voisin halata ja ketä suudella? markku oli poissa enkä enää ikinä voisi pitää sitä kädestä. sydnän itki karvaita verikyyneleitä. Miten hän saattoi? Otin takin päälleni ja lähdin kylmään syys yöhön. Kävelin hiljaa kohti rantaa jolla olimme vasta viikko sitten olleet. tai ehkä kuukausi ehkä vuosi, sydämmeni oli niin turta etten edes tiennyt paljonko kello oli. Istuin siihen mihin istuin viimeksikin. "Miten hän saattoi?" kuiskasin ja kosketin kalliota vieressä. sitten huomasinkin pienen kirjeen vieressäni. kirje oli valkoinen ja sileä. avasin kirjeen varovasti ja tunnistin ihan käsialan. "rakastan sinua, mutta et ansaitse minua, ansaitset jotain muuta, mutta et minua. lähden kauas merille, en tiedä tulenko takaisin, markku ps. rakastan sinua ikuisesti, mutta en voi sille mitään"kirjeessä luki. paperiin tippui kyynelpisara, se maistui verelle. Markku oli piirtänyt pienen sydämmen kirjeen loppuun. kyynelpisara tipahti sen päälle ja syfän liukeni veriläiskäksi. markku oli jättänyt kirjeen lähtö iltanaan. hän ei varmaankan pystynyt katsomaan minua silmiin. suljin islmäni. Hän ei tule takaisin. Markku jätti minut ikuisuuksiksi En enää kestä tätä minun on päästävä kauas pois. katsoin alas jyrkänteeltä ja mietin, miksi markku ei enää rakastanut minua.
Istuin vieläkin kalliolla ja mietin tulevaisuuttani. en voisi ikiä olla onnellinen, nyt kun hän on poissa! tunnistaisin hänen kasvot vaikka säkkipimeässä kesäyössä jos niikseen tulee. kaipuu kaivertaa sydäntäni kun muistelen miten kuunvalo välkehti pehmeillä hiuksilla. vaalea iho tuoksui ihanalta se oli kuin huumetta. vaikka tiedsin että huume on paha, en halua olla erossa siitä. olisiko Kuolema parempi paikka kuin tämä yksinäisyyden vankilaselli kylmyydessä ja kaipuussa? katsoin jyrkänteeltä alas ja nostin toisen jalan ilmaan. olin valmis kuolemaan jos en saa enää ikinä katsoa niitä kiluvia sinisilmiä. Minä olen valmis ja nyt minä aijon tehdä sen. Ponnistin niinkuin, ponnistaisin hyppäämään narua mutta tällä kertaa en hyppäisi uudestaan koskaan. suljin silmäni ja katsoin syvälle omaa ahdistunutta mieltäni. Juuri kun olin ponnistamassa, tunsin lämpimän käden ottavan kädestä kiinni. säikähdin, mutta tunsin tutun hellän käden vieressäni. katsoin, siinä ol hän. hän jonka vuoksi melkein uhrasin mnun henkeni mutta onneksi en kerennytkään. markku hymyili minulle vihreillä silmillään ja suuteli kovasti. syöksyin halaukseen ja olin taas niin onnelliinen. markku oli saapunut vuokseni ja pelastanut minut, tämän täytyy olla kohtalo."
