Seurustelu Olenko ainoa, jota ei kiinnosta seurustelu pätkän vertaa?

[annimetall]

En vain jotenkin pysty näkemään itseäni missään suhteessa. Jotenkin vaan inhottaa koko ajatus.

 

[irwikissa]

Tuskin olet

 

[Poistettukäyttäjänimi27]

Et varmasti ole ainut

 

[haituvainen]

et D: ok periaatteessa joo haluisin löytää rakkauden mutta oon niin toivoton ihmissuhteissa, pelkään koko ajan että toinen satuttaa ja ei välitä miusta aidosti. myös pelkkien kaverisuhteiden ylläpito tuntuu jo raskaalta, niin miten muka jaksaisin parisuhdetta? jos seurustelisin niin tuntus varmasti pahalta, kun pitäs koko ajan olla jotenkin tilivelvollinen ja läsnä toiselle. oon myös hetero (ainakin romanttisessa mielessä) mutta periaatteessa haluaisin tykätä myös tytöistä, koska en vaan löydä semmosta syvää yhteyttä poikiin D: tai oon kyllä löytäny muutamaan, mutta ei miulla oo kunnolla mitään yhteistä poikien kans (ainakaan mielenkiinnonkohteet ei ikinä täsmää). tuntuu että lähes kaikki miun tapaamat pojat on joko yksinkertasia, kusipäitä tai lapsellisia. ja vaikka joku poika oiskin kiva ja voisin kuvitella olevani hänen kanssa suhteessa, niin sit en kuitenkaan ihastu häneen.

uskon että meitä on paljonkin.

ja btw pakko vielä lisätä että spekuloin aina kauheesti muiden ilmeitä, eleitä ja käytöstä ylipäätään, joten jos ikinä seurustelen niin tuun varmaan ihan vainoharhaseks tuon piirteeni takia D: esimerkkinä jos joku vaikka antaa miulle kritiikkiä niin en osaa ottaa sitä hyvin vaan pahotan siitä mieleni ja aattelen että se vihaa mua, vaikka toisaalta tiiän ettei se oo totta. mutta selvemmin sanottuna en siis aina saa selvää, että onko joku asia faktaa vai pelkästään miun ylireagointia ja aivojen tuottamaa hölynpölyä.

 

[Totenkopf]

Et, ite en ole varsinaisesti koskaan seurustellut, tai sitten on ollut hieman ns. avoin suhde.

 

[Deminkayttaja_]

Joo, mut mieluiten tytön kanssa, pojatkin käy Juu

 

[immortalem]

Samoilla linjoilla minäkin. En ole koskaan seurustellut enkä koe mitään kiinnostusta siihen. Ihastun kyllä silloin tällöin kovastikin, mutta jos realistisesti alan miettimään millaista seurustelu olisi, ajatus ahdistaa. En kaipaa fyysistä läheisyyttä oikeastaan yhtään ja koen saavani tarpeeksi "henkistä läheisyyttä" ystävyyssuhteitteni kautta.

Minusta taitaa tulla hullu kissanainen vielä joku päivä, minulla on täydellinen pohja siihen...

 

[TalvinenRasia]

Et oo. Mulla on sama homma.

 

[irwikissa]

pelkään koko ajan että toinen satuttaa ja ei välitä miusta aidosti.

Mä pelkään että mä olen tuo "toinen" vaikka ainakin uskon välittävän enkä todellakaan halua satuttaa ja pelkään feikkaavani kaiken jos tunteet eivät olekkaan niin maailman suurimmat kokoaikaa ja se on ehkä suurin syy siihen miksi en ole suhteessa nyt.
Ehkä minulla on jonkinlainen huijarisyndrooman ihmissuhde edition (ihminen kokee että kaikki mitä on saavuttanut on hyvän onnen ja ajoituksen saavutusta ja että hän on vain harhauttanut muut luulemaan itseään todellista kyvykkäämmäksi.)

 

[KäveleväNakki]

Samaistun, olin kyllä suhteessa jonkin aikaa sitten, kunnes mut jätettiin koska olin vissiin liian tunteeton robotti tai jotai :DD
Kuitenkin, nyt ei vois vähempää kiinnostaa seurustelu, koska ei se oo ennenkään kiinnostanu, koko suhde muutenkin alko siitä että molemmat oli ihan kännissä jotenki aika randomisti. En oo ikinä nauttinu läheisyydestä muutenkaan, enkä osaa näyttää tunteita niin en osaa nähdä itteäni suhteessa, paljon parempi on olla yksin.

 

[TalvinenRasia]

Voisin vielä lisätä, että mä oon joidenkin asioiden suhteen tunteeton, en jaksaisi viettää aikaa kumppanin kanssa koska yksinolo on parasta. Lisäksi en lopultakaan tunnistaisi tunteitani ja pelkäisin kamalasti, että jompikumpi satuttaa toista. D:

 

[Minkelii]

Et ole, minäkään en ole kiinnostunut seurustelusta. En vaan vois kuvitella sitoutuvani parisuhteeseen ja samaistun vahvasti sun aloitusviestiin.

 

[klovni]

Musta on tullut nykyään semmonen, jota ei seurustelu jaksa kiinnostaa. Aiemmin on ollut suhteita ja viime vuonna lopetin pitkäaikaisen seurustelusuhteenkin. En oo päivääkään katunut sitä päätöstä, mun on jotenkin niin hyvä olla yksin. Siis tarkotan seurustelun kannalta yksin, kavereita mulla tietenkin on.

 

[badassbish]

Et. Seurustelu vois olla ihan jees, jos sais seurustella rauhassa (=en asuis kotokotona) ja jos löytäisin sellasen tarpeeks kypsän ihmisen, joka myös vähintäänkin ymmärtää introverttejä, ellei ite sellanen ole.. Niin kovin moni mun ikäryhmään kuuluva ajattelee liian lapsellisesti (mikä heille kylläkin nuorina suotakoon), etten vaa pysty. Tiiän, miten ylimieliseltä toi kuulostaa, mutten jaksa roikkuu sellasten kaa, jotka vahtaa toisten snäppiscoree, pitää päihteitä coolina asiana tai no, on muuten vaan typeriä.