Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 42942" data-attributes="member: 34">ÄllöttääSoi päässä yks rakkausbiisi ja mua ällöttääää koska tunteet on heikkoutta eikä niitä saa olla ja oon ihan vitun huono ja worthless as fuckHyi vittuToivon koko VITUN sydämestäni että olisin aromantic. In fact en toivo mitään muuta niin paljon kuin että olisin aro tai edes normaali. Hyi vittu saatana, oon maailman ällöttävin ihminen. Haluun vaa viiltää ranteet auki. Ja mul ei oo siis pitkään aikaan ollu näin saatanallista itsevihaa niinku oikeest näin intensiivistä vihaa itteeni kohtaa. Ja en oo aikoihin myöskään ajatellu näin itsetuhoisesti. Kai? On se kiva että terapia aiheuttaa mulle tän aina. Sillon kun olin ihan perus terapiassa niin mulle tuli silloin 2019 ihan jäätäviä paniikkikohtauksia ja hoin vaan että tapan itteni, ja vieläpä mun äidille jolle en yleensä halua sanoa mitään tommosta koska en halua että sille tulee paha olo turhaan. Mut olin iha vitu sekasi sillon. Ja aiemmin sinä vuonna olin jälleen kerran sen terapian takia harkinnu itsemurhaa, joskus tammikuussa 2019. Se vaan oli sellasta että harhailin jossain Helsingissä ja mietin et miten voisin tappaa itteni. Mut sekin oli enemmän sellanen paniikinomanen niiku se toinenki kerta, ei varsinaisesti mitään suunniteltua silleen. Onneks en ehtinyt tekemään edes mitään kun mun kaveri soitti mulle. Enkä välttämättä olis siltikään tehnyt mut kuitenkin oli vitun hyvä että näin sitä silloin. Ja nyt sitten tää on kolmas kerta kun käyn tuolla ja se tyyppi on tosi mukava ja kaikkea ja yms yms ja tavallaa se ehkä auttaakin mut MIKS VITUSSA MULLE TULI NYT PAKKOMIELLE SIITÄ ETTÄ EN SAA IKINÄ KOSKAAN ENÄÄ IHASTUA KEHENKÄÄN? mitä vitun vittua. Siis se vaan sanoi mulle siitä että mä voisin koettaa sellasta että yrittäisin olla ajattelematta viikon verran niitä mutta sitten kun sanoin että ei onnistu kun ei mulla ole mitään vitun kontrollia mun tunteisiin ei millään helvetin tasolla, niin sitten se vaihto se tehtävän tähän että kirjaan vaan ylös fiiliksiä ja näin. Siis oikeasti se vaan sano ton ja tosta mä sitte sain kehitettyä vuosisadan itsetuntokriisin siitä kuinka oon maailman paskin ja ällöttävin ihminen jos ajattelen ketään mun ihastusta tai edes se että oon rakastunu kehenkään koskaan in the first place niin se on niin väärin kun olla ja voi? Mitä vittua?? Ihan oikeastiko tollasesta voi aiheutua tämmönen pakkomielle? Näköjään. Hyi helvetti en ansaitse elää ollenkaan. Ei saatana :DDDDDDDDD en voi enää edes pukea sanoiksi tätä alkuunkaan mutta mikäs siinä.Kaikki tunteet on vaan väärin ja sillä hyvä. Ja nyt kun se sanoi mulle että voisin olla ajattelematta niin nyt mä mietin joka sekunti sitä että en sais ajatella enkä tuntea mitään. Oikeasti en voi lopettaa itkemistä oon niin vitun lopussa.Ihan vitun varmasti huomenna jos tää jatkuu niin en voi vittu jäädä yksin tän asian kanssa. Mutta minkä takia otan askeleita taakse aina terapian takia? Kaikki mitä siitä aiheutuu on aina haittaa. Pelkkää haittaa. Toki saanhan mä aina muutenkin tämmösiä kohtauksia ilman terapioitakin mutta silti tää on pahinta hetkeen. Oikeasti pahempaa kuin mikään pitkään aikaan. En oo vittu varmaan viikkoihin tuntenu tämmöstä mitättömyyden tunnetta.</blockquote>

En ole robotti