Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
Olenkohan väsynyt
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 42966" data-attributes="member: 34"><p>oikeasti huuto-oksennusta itselleni XD</p><p></p><p>tuntuu että menin tosi nopeesti siitä itsemurhafiiliksestä hysteeriseen "kaikki naurattaa niin vitusti" fiilikseen joten ok?</p><p></p><p>Ahdistaa kyllä edelleen tavallaa mutta sitten toisaalta musta tuntuu että perkele en voi muutakaan kun tykätä nikosta, minkä minä tunteilleni voin saatana.</p><p></p><p>Ja nyt kun irl-ihastuksia tässä muistelee niin tuleehan siitä sellanen olo että idiootteja tässä ollaan, todellakin, ja tuntuu siltä etten edes saisi tykätä nikosta senkin takia juuri kun se on julkkis jne jnejne. Mutta. Siihenkään ei oikein muuta voi sanoa kuin että: eipä mulla ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä ne tunteet, vittu.</p><p></p><p>Ja tämä seuraava ei ole kellekään mitään heittiä koska en ole vihainen tästä asiasta kellekään mutta lol miks oon joutunu tänään taas perustelee oikeen urakalla sitä että miks oon semmonen ku oon. Helvetistäkö minä tiedän. Ensin siellä terapiassa jauhettiin siitä ja vittu kun en voi sille mitään millanen ihmisraunio olen niin anteeksi nyt vittu vaan, ja sitten vielä varasijassakin kysellään xD joutuu sitä toki perustella aina kaikille, kavereillekin. Vanhemmatkin joskus ihmetelleet vähän sitä. I am veri sori. Mutta tätä tämä on, on ollut aina ja tulee aina olemaan. Kyllähän mä itseäni vihaan toki, mutta voiko sille mitään jos kerta oon epäonnistunut jo tähän mennessä elämässäni näin totaalisesti niin turha enää haikailla muuta, oon kuitenkin jo tehnyt kaiken väärin niin ei muulla olekaan väliä enää.</p><p></p><p>Ja vaikka tämä nyt huumoria sinänsä on niin tottahan se on myös että ahdistaa kuitenkin aivan hulluna se kuinka vääränlainen oon, mutta kuten sanottu: yhtä hyvin asian voi antaa olla, kun ei sille mitään voi. Tämmönen mä olen, ilmeisesti sitten. Enkä edes jaksa muuttua,vaikka voisinkin niin en edes jaksaisi. Vaatii liikaa multa. Parempi chillata.</p><p></p><p>Toki on ihan siistiä jos tuo terapia auttaa mua pärjäämään jotenkin esim näiden paniikkikohtausten kanssa tai enivei miten vaan tai että on edes vittu joku jolle puhua jotain, mutta sitä mä en siitä terapiasta odota että mut saatais jotenki muutettua normaaliksi siinä. En ensinnäkään usko sen olevan millään tasolla mahdollista, plus vaikka olisikin niin en kylläkään olisi varmaan enää sama ihminen. Tuntuu että tää on niin selvästi osa mun persoonaa, että... Emt, oon aina ollu tämmönen saatanan idiootti. Jos yhtäkkiä muuttuisin normaaliksi niin? Tai? En usko että niin isoa asiaa voi muuttaa, tuntuu niinku se olis jotenki kaiverrettu syvälle mun sieluun, koko tämä paska. Aikamoista. Eheytysterapiaa.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 42966, member: 34"] oikeasti huuto-oksennusta itselleni XD tuntuu että menin tosi nopeesti siitä itsemurhafiiliksestä hysteeriseen "kaikki naurattaa niin vitusti" fiilikseen joten ok? Ahdistaa kyllä edelleen tavallaa mutta sitten toisaalta musta tuntuu että perkele en voi muutakaan kun tykätä nikosta, minkä minä tunteilleni voin saatana. Ja nyt kun irl-ihastuksia tässä muistelee niin tuleehan siitä sellanen olo että idiootteja tässä ollaan, todellakin, ja tuntuu siltä etten edes saisi tykätä nikosta senkin takia juuri kun se on julkkis jne jnejne. Mutta. Siihenkään ei oikein muuta voi sanoa kuin että: eipä mulla ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä ne tunteet, vittu. Ja tämä seuraava ei ole kellekään mitään heittiä koska en ole vihainen tästä asiasta kellekään mutta lol miks oon joutunu tänään taas perustelee oikeen urakalla sitä että miks oon semmonen ku oon. Helvetistäkö minä tiedän. Ensin siellä terapiassa jauhettiin siitä ja vittu kun en voi sille mitään millanen ihmisraunio olen niin anteeksi nyt vittu vaan, ja sitten vielä varasijassakin kysellään xD joutuu sitä toki perustella aina kaikille, kavereillekin. Vanhemmatkin joskus ihmetelleet vähän sitä. I am veri sori. Mutta tätä tämä on, on ollut aina ja tulee aina olemaan. Kyllähän mä itseäni vihaan toki, mutta voiko sille mitään jos kerta oon epäonnistunut jo tähän mennessä elämässäni näin totaalisesti niin turha enää haikailla muuta, oon kuitenkin jo tehnyt kaiken väärin niin ei muulla olekaan väliä enää. Ja vaikka tämä nyt huumoria sinänsä on niin tottahan se on myös että ahdistaa kuitenkin aivan hulluna se kuinka vääränlainen oon, mutta kuten sanottu: yhtä hyvin asian voi antaa olla, kun ei sille mitään voi. Tämmönen mä olen, ilmeisesti sitten. Enkä edes jaksa muuttua,vaikka voisinkin niin en edes jaksaisi. Vaatii liikaa multa. Parempi chillata. Toki on ihan siistiä jos tuo terapia auttaa mua pärjäämään jotenkin esim näiden paniikkikohtausten kanssa tai enivei miten vaan tai että on edes vittu joku jolle puhua jotain, mutta sitä mä en siitä terapiasta odota että mut saatais jotenki muutettua normaaliksi siinä. En ensinnäkään usko sen olevan millään tasolla mahdollista, plus vaikka olisikin niin en kylläkään olisi varmaan enää sama ihminen. Tuntuu että tää on niin selvästi osa mun persoonaa, että... Emt, oon aina ollu tämmönen saatanan idiootti. Jos yhtäkkiä muuttuisin normaaliksi niin? Tai? En usko että niin isoa asiaa voi muuttaa, tuntuu niinku se olis jotenki kaiverrettu syvälle mun sieluun, koko tämä paska. Aikamoista. Eheytysterapiaa. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
Olenkohan väsynyt
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
