Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
Olenkohan väsynyt
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 42970" data-attributes="member: 34"><p>En saa vittu vieläkään unta. Saatana että se sai mut tuntee itteni iha vitu tyhmäks. Iha niinku kaikki mitä teen ois väärin. Mut todennäköisesti sekin on vaa mun vika et must tuntuu tältä koska ei varmaa kukaan muu ois menny tämmösee psykoosii noin pienestä. En oikeesti jaksa enää. Itken vieläkin. Kun se sano kaikkee että mulla saattaa olla joku addiktio ihastumisen tunteeseen. En oo varma ees mitä sanoin siihen mutta oikeasti, ei mulla ole kun mä vihaan tätä ja en todellakaan tee tätä tahallaan. Ihan niinku jotenki haluisin tahallaa kärsii. Ihan ku tää ois kaikki mun omaa syytä. Siltä se tuntuu. Mä en vaan pysty enää tähän. Jos oisin saanu päättää ni mitäpä vittu lottoot että oisin päättäny? Joo-o. Varmaan oisin päättäny esim sen että haluun rakastua nikoon ja tuntee nää helvetilliset tuskat ja kaiken tän, et haluun kuolla ku en saa olla sen kaa. Juu. Sitähän mä vittu halusinkin. Oikeesti vetäkää ny jo käteen pls 😂 kuka vittu tätä muka haluu tahallaan itelleen aiheuttaa? Jumalauta se sunnuntai kun mä aloin kunnol rakastuu nikoon ni mua nimenomaan pelotti. Ja mitä enemmän aikaa kulu sitä enemmän mua alko pelottaa. Ku huomasin miten karseelt tää tuntuu. En ymmärrä millä vitulla muka oisin halunnu näin käyvän? Älkää ny vittu viittikö naurattaa. Totta kai mä haluun pelätä henkeni edestä tälleen, totta kai mä haluun vittu lisää tärkeitä ihmisiä ku niit ei ollu jo muutenki tarpeeks. Ei vittu, vitun pellet oikeesti. Mähän jankkaan jatkuvasti sitä kuinka ihastuminen ei oo koskaan kivaa enkä ikinä ymmärrä sitä että muut sanoo kuinka ne haluu ihastuu? Alkaa ennemmin itkettää jos joku sanoo haluavansa ihastuu koska vituttaa niin paljon et joku voi oikeesti kaivata sitä ja meanwhile mä kärsin joka saatanan sekunti. Juu, vitun hauskaahan tämä on. Eikä mun mielestä muutenkaan tunteet oo sellanen asia jonka voi vaan päättää kytkeä päälle tai pois. Enhän mä voi olla silleen että haluan ihastua tohon ja sitte se tapahtuuki. Vastaavasti en voi päättää että nyt en tykkää tosta ja sit en tykkääkään. Ei se vittu niin mene. Niin millä vitulla mä muka tekisin tän tahallaa? Oikeesti se sai tän kuulostaa siltä niiku mä jotenkin haluisin tätä tai tää ois jotenki hauskaa. Ei saatana nyt. Vittu se ei kestäis tätä päivääkään, tätä saatanan tunnemyrskyy mitä mä käyn läpi. Ootsä vittu oikeesti tosissas en mä tätä vittu mitenkää suunnittele. Shut the fuck up oikeesti.</p><p></p><p>Ja nimenomaan tää nyt tuntuu sit silt et tää ois täysin mun syy. Vaikka en mä ollu mitenkään että jee haluan rakastua nikoon. Mutta en mä muista yritinkö mä sitä erityisesti estääkään, todennäköisesti siksi ku tiiän et se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ei siit oo apua. En pysty tekee sille mitään. Sitä paitsi kun se on jo alussa niin voimakas se rakastumine ni oikeestaan siit eteenpäin ei oo ees välii enää kuinka pahaks se menee koska se alkukin on jo liian paha. Nii mitä välii enää. Siis sillon ku katoin sen haastattelun ni olin jo siin sillee et ei vittu eikä se tuntunut sillonkaan ees miltää keltä tahansa lievält ihastukselt vaan olin heti iha vitu kujal siit ihmisest. Se oli niiku naps ja siinä sit oltii. Ajattelin jo sillon sunnuntaina, ensimmäisenä vitun päivänä sitä ihan helvetisti,about koko ajan, ei mul ollu vittu mitää tsänssii. Vittu että rasittaa ku ammattilaiset ei koskaan ymmärrä milt must tuntuu. Tuskin toi tahallaan halus satuttaa tai mitään mut vittu mä en kestä oikeesti sitä et kukaan. Ei. Ikinä. Ymmärrä. Sitä paitsi en vaa ymmärrä miten on ees mahollista pysäyttää ihastuminen? Joutuisin sit joka ikinen sekunti varomaan, enkä jaksa koko ajan miettii sitä. Että mitä voin tehdä ja miten voin elää etten vaa ihastuis kehenkään. Sillon en vois edes kattoo telkkaa tbh. En mä oikeasti jaksa vahtia että en vaan ihastuis. Antaa sen sit tulla ja kärsitään sitte taas, mikäs siinä, tähän on jo totuttu. Tosin oikeasti alkaa sydänsurut olla nyt jo sitä luokkaa että en tiedä jaksanko mä kovin kauan tätä elämää enää katella. Alkaa muuten lowkey oikeest pelottaa se miten huono olo mul on. Toisaalta en usko kylläkään että musta olis itteeni tappamaa mut sit taas eipä se välttämättä vaadi ku sen että kerran naksahtaa kunnol pääs. Siin vaihees ku kaikki menee nii yli ettei rajaa ni sit ollaa vaaravyöhykkeel nii se vaa on. Epätodennäköistä varmaankin, mutta ei tässä enää tiedä yhtään että mitä tapahtuu. Jos tämäkin päivä on ollu niin täyttä helvettiä ku ikinä vaan voi olla,ja oon itkeny kuukauden edestä yhtenä päivänä, niin eipä sitä tiedä että mitä tässä vielä käy. En mä tämmöstäkään romahdusta odottanu ja silti se tapahtu. Samalla logiikalla voi ajatella että vaikka en oleta että tappaisin itteni nii voihan sekin tapahtua. Varsinkin kun nyt viime aikoina oon miettiny tämmösiä enemmän ku pitkään pitkään aikaan. Jee.</p><p></p><p>Ja juu, se on varmasti mun syy että otan sen terapeutin puheet taas väärällä tavalla ja kaikkea, mutta ei siinä mitään. Kaikki nyt on muutenki mun syytä ni eipä siinä.</p><p></p><p>En tiiä, jotenki tuntuu että ei mulla tuu ees kyyneleitä enää mutta silti on niin hirvee olo että voisin vaan satuttaa itteeni</p><p></p><p>En voi oikeasti vittu uskoa että joku kuvittelee että mä jotenkin nautin tästä ja teen tän tahallaan. Jumalauta. Sen mä voin sanoa että tyyliin jostain musiikista mä esim nautin ja sitä mä rakastan kuunnella, mut ihastuminen? Kuka vittu muka haluu ehdoin tahdoin rakastua niin että se saa oikeest itkemään joka päivä?? Juuh. Vai onko tässä nyt jotain mitä en itse vaan tajua? En tiedä alitajunnastani, mutta vaikka oliskin jotain niin pitääkö mun tässä nyt alkaa vittu tarkkailemaan jokasta mielenliikettäni ja että mitähän mun alitajunta nyt tästä mahtaa ajatella ja miten voisin estää alitajuntaani ihastumasta? Ei hyvää päivää nyt vittu taas. Antakaa mun vaa vittu olla. Ei tästä tuu hevonhelvettiäkään enää. Se meni nyt taas siinä. Mun pakko-oireet on potenssiin satatuhatta ja yleensäkään yhtään. Mikään. Ei oo hyvin. Sinne meni taas sekin vähä mitä mun mielenterveydestä oli jäljellä, oikeasti kiitos ihan vitusti tästäkin. Kai tästä pitää vaan tehdä se päätelmä että ammattiapu ei sovi mulle ja sitä mun ei kannata enää edes yrittää. Oon vittu aivan saatanan lopussa.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 42970, member: 34"] En saa vittu vieläkään unta. Saatana että se sai mut tuntee itteni iha vitu tyhmäks. Iha niinku kaikki mitä teen ois väärin. Mut todennäköisesti sekin on vaa mun vika et must tuntuu tältä koska ei varmaa kukaan muu ois menny tämmösee psykoosii noin pienestä. En oikeesti jaksa enää. Itken vieläkin. Kun se sano kaikkee että mulla saattaa olla joku addiktio ihastumisen tunteeseen. En oo varma ees mitä sanoin siihen mutta oikeasti, ei mulla ole kun mä vihaan tätä ja en todellakaan tee tätä tahallaan. Ihan niinku jotenki haluisin tahallaa kärsii. Ihan ku tää ois kaikki mun omaa syytä. Siltä se tuntuu. Mä en vaan pysty enää tähän. Jos oisin saanu päättää ni mitäpä vittu lottoot että oisin päättäny? Joo-o. Varmaan oisin päättäny esim sen että haluun rakastua nikoon ja tuntee nää helvetilliset tuskat ja kaiken tän, et haluun kuolla ku en saa olla sen kaa. Juu. Sitähän mä vittu halusinkin. Oikeesti vetäkää ny jo käteen pls 😂 kuka vittu tätä muka haluu tahallaan itelleen aiheuttaa? Jumalauta se sunnuntai kun mä aloin kunnol rakastuu nikoon ni mua nimenomaan pelotti. Ja mitä enemmän aikaa kulu sitä enemmän mua alko pelottaa. Ku huomasin miten karseelt tää tuntuu. En ymmärrä millä vitulla muka oisin halunnu näin käyvän? Älkää ny vittu viittikö naurattaa. Totta kai mä haluun pelätä henkeni edestä tälleen, totta kai mä haluun vittu lisää tärkeitä ihmisiä ku niit ei ollu jo muutenki tarpeeks. Ei vittu, vitun pellet oikeesti. Mähän jankkaan jatkuvasti sitä kuinka ihastuminen ei oo koskaan kivaa enkä ikinä ymmärrä sitä että muut sanoo kuinka ne haluu ihastuu? Alkaa ennemmin itkettää jos joku sanoo haluavansa ihastuu koska vituttaa niin paljon et joku voi oikeesti kaivata sitä ja meanwhile mä kärsin joka saatanan sekunti. Juu, vitun hauskaahan tämä on. Eikä mun mielestä muutenkaan tunteet oo sellanen asia jonka voi vaan päättää kytkeä päälle tai pois. Enhän mä voi olla silleen että haluan ihastua tohon ja sitte se tapahtuuki. Vastaavasti en voi päättää että nyt en tykkää tosta ja sit en tykkääkään. Ei se vittu niin mene. Niin millä vitulla mä muka tekisin tän tahallaa? Oikeesti se sai tän kuulostaa siltä niiku mä jotenkin haluisin tätä tai tää ois jotenki hauskaa. Ei saatana nyt. Vittu se ei kestäis tätä päivääkään, tätä saatanan tunnemyrskyy mitä mä käyn läpi. Ootsä vittu oikeesti tosissas en mä tätä vittu mitenkää suunnittele. Shut the fuck up oikeesti. Ja nimenomaan tää nyt tuntuu sit silt et tää ois täysin mun syy. Vaikka en mä ollu mitenkään että jee haluan rakastua nikoon. Mutta en mä muista yritinkö mä sitä erityisesti estääkään, todennäköisesti siksi ku tiiän et se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ei siit oo apua. En pysty tekee sille mitään. Sitä paitsi kun se on jo alussa niin voimakas se rakastumine ni oikeestaan siit eteenpäin ei oo ees välii enää kuinka pahaks se menee koska se alkukin on jo liian paha. Nii mitä välii enää. Siis sillon ku katoin sen haastattelun ni olin jo siin sillee et ei vittu eikä se tuntunut sillonkaan ees miltää keltä tahansa lievält ihastukselt vaan olin heti iha vitu kujal siit ihmisest. Se oli niiku naps ja siinä sit oltii. Ajattelin jo sillon sunnuntaina, ensimmäisenä vitun päivänä sitä ihan helvetisti,about koko ajan, ei mul ollu vittu mitää tsänssii. Vittu että rasittaa ku ammattilaiset ei koskaan ymmärrä milt must tuntuu. Tuskin toi tahallaan halus satuttaa tai mitään mut vittu mä en kestä oikeesti sitä et kukaan. Ei. Ikinä. Ymmärrä. Sitä paitsi en vaa ymmärrä miten on ees mahollista pysäyttää ihastuminen? Joutuisin sit joka ikinen sekunti varomaan, enkä jaksa koko ajan miettii sitä. Että mitä voin tehdä ja miten voin elää etten vaa ihastuis kehenkään. Sillon en vois edes kattoo telkkaa tbh. En mä oikeasti jaksa vahtia että en vaan ihastuis. Antaa sen sit tulla ja kärsitään sitte taas, mikäs siinä, tähän on jo totuttu. Tosin oikeasti alkaa sydänsurut olla nyt jo sitä luokkaa että en tiedä jaksanko mä kovin kauan tätä elämää enää katella. Alkaa muuten lowkey oikeest pelottaa se miten huono olo mul on. Toisaalta en usko kylläkään että musta olis itteeni tappamaa mut sit taas eipä se välttämättä vaadi ku sen että kerran naksahtaa kunnol pääs. Siin vaihees ku kaikki menee nii yli ettei rajaa ni sit ollaa vaaravyöhykkeel nii se vaa on. Epätodennäköistä varmaankin, mutta ei tässä enää tiedä yhtään että mitä tapahtuu. Jos tämäkin päivä on ollu niin täyttä helvettiä ku ikinä vaan voi olla,ja oon itkeny kuukauden edestä yhtenä päivänä, niin eipä sitä tiedä että mitä tässä vielä käy. En mä tämmöstäkään romahdusta odottanu ja silti se tapahtu. Samalla logiikalla voi ajatella että vaikka en oleta että tappaisin itteni nii voihan sekin tapahtua. Varsinkin kun nyt viime aikoina oon miettiny tämmösiä enemmän ku pitkään pitkään aikaan. Jee. Ja juu, se on varmasti mun syy että otan sen terapeutin puheet taas väärällä tavalla ja kaikkea, mutta ei siinä mitään. Kaikki nyt on muutenki mun syytä ni eipä siinä. En tiiä, jotenki tuntuu että ei mulla tuu ees kyyneleitä enää mutta silti on niin hirvee olo että voisin vaan satuttaa itteeni En voi oikeasti vittu uskoa että joku kuvittelee että mä jotenkin nautin tästä ja teen tän tahallaan. Jumalauta. Sen mä voin sanoa että tyyliin jostain musiikista mä esim nautin ja sitä mä rakastan kuunnella, mut ihastuminen? Kuka vittu muka haluu ehdoin tahdoin rakastua niin että se saa oikeest itkemään joka päivä?? Juuh. Vai onko tässä nyt jotain mitä en itse vaan tajua? En tiedä alitajunnastani, mutta vaikka oliskin jotain niin pitääkö mun tässä nyt alkaa vittu tarkkailemaan jokasta mielenliikettäni ja että mitähän mun alitajunta nyt tästä mahtaa ajatella ja miten voisin estää alitajuntaani ihastumasta? Ei hyvää päivää nyt vittu taas. Antakaa mun vaa vittu olla. Ei tästä tuu hevonhelvettiäkään enää. Se meni nyt taas siinä. Mun pakko-oireet on potenssiin satatuhatta ja yleensäkään yhtään. Mikään. Ei oo hyvin. Sinne meni taas sekin vähä mitä mun mielenterveydestä oli jäljellä, oikeasti kiitos ihan vitusti tästäkin. Kai tästä pitää vaan tehdä se päätelmä että ammattiapu ei sovi mulle ja sitä mun ei kannata enää edes yrittää. Oon vittu aivan saatanan lopussa. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
Olenkohan väsynyt
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja