haituvainen
Työsuojeluvaltuutettu
- Liittynyt
- 1.4.2021
- Viestejä
- 1,686
- Reaktioarvo
- 1,701
hhhhh ei helvetti nyt. koko päivän ollu kehollisesti tosi jännä olo D: aamulla aloin murehtii kauheesti yhtä juttua, se nyt on sinänsä jo selvitetty kun otin yhteyttä erääseen henkilöön ja kaikki on nyt hyvin niin en taida avata sitä täällä tarkemmin. en jaksa vatvoa kyseistä asiaa enää. sanon kuitenki siitä sen verran, että siihen liitty kauheesti syyllisyyden tunnetta, kun tein yhen sellasen virheen mikä ei kuitenkaan ollu ihan kamalan iso. siitä huolimatta maha meni kuralle ja kuulu vähän semmosta tinnitusta, keho tuntu jotenkin tosi erikoiselta, voimattomalta(?).
no sitten miun luokalla on yks kaveri joka on joissain asioissa tosi tarkka yksityisyydestään, mutta joissain taas tuntuu että hänelle on ihan se ja sama. näytin joskus yhelle kaverilleni hänen viestejä silleen että hän sattu huomaamaan sen, enkä sillon tiennyt ettei se ollu hänelle ok, mutta hän sit "kostona" poisti kaikki maholliset snäppiviestit mitkä oli laittanu miulle (ei siis sinä päivänä vaan ylipäätään). hän sano että tykkää yksityisyydestä ja "ettei se miun toiminta ollu fresh", mutta ei kuitenkaan oo vihanen tai jää muistelemaan pahalla. mie kuitenkin lähetin äidille hänestä yks päivä sellasen näyttötallenteen, minkä olin ottanu aikoja sitten hänen videosnäpistä. syynä oli siis se että miun äiti ja kaveritkin sano että tää tyyppi on puhunu miulle monta kertaa jotenki pehmeemmällä äänellä ku muille, ja että se ääni on sellanen flirttaileva. tänään ku olin luokassa niin tää henkilö saatto nähä sen miun ja äiti wa-keskustelusta et se video on siellä, mutta en kuitenkaan usko hänen nähneen sitä. hän ei maininnu asiasta mitään ja todennäkösempää on ettei nähty mitään, mutta arvatkaapa oonko murehtinu sitä koulun jälkeen, kun en tiiä miten asia on.
päätin tehä parille miun kaverille rocky roadia, kun meillä loppuu koulu perjantaina ja haluun yllättää heidät jotenkin. tähän väliin nyt sitten tw, koska jos sulla on syömisen kanssa ongelmia niin tää saattaa ahdistaa. miun äiti tuli töistä kotiin ja alko tietysti heti nälissään mäkättämään, että aionko ite sit koulussa syödä yhessä heidän kanssa sitä suklaata (öö en, se on lahja heille niin miks ihmeessä söisin???! ellei he sit ite tarjoa) ja että kuitenkin miulla tulee tässä viikon mittaan kiusaus syödä, että alan maistella suklaata vähän sieltä täältä ja se riistäytyy sit käsistä. joo, miulla on syömisen kans ongelmia, mutta minkä takia haluisin syödä rocky roadia kun oon nimenomaan ajatellu miun kavereita sitä tehdessä? :DD haluisin tehä elämäntapamuutoksen (miulle on itse asiassa tulossa tapaaminen pt:n kanssa, hän sit auttaa minuu syömisen ja treenaamisen yms. kanssa et saisin vihdoin elämäntavat kuntoon), niin äiti mietti sitäkin ääneen että kun oon nyt yrittäny vähentää herkkuja niin se toivoo ettei riistäytys käsistä. sanoin myös siitä et olin tänään onnistunu kokatessani polttamaan jo pari kertaa pohjaan miun tekeleet (rocky road ja wokkivihannekset), niin sekin varmaan ärsytti äitiä kun oli semmonen mukava käry keittiössä. sanoin sille että tosi kiva kun aletaan heti syyttelemään ja mäkättämään. se tavallaan pyys anteeks mutta samaan aikaan kuulosti siltä, et ois koittanu ikään ku lieventää aiempia sanomisiaan, ihan ku ne ei ois muka ollu loukkaavia. olihan niissä jotain perää, nimittäin kun ostin lakuja sitä rocky roadia varten, niin söin niitä kyllä liikaa, varmaan puol pussia. miulla ei ees oikein tehny enää mieli niitä, se vaan riistäyty käsistä. tavallaan siis oli sellanen syyllinen olo ja semmonen että oon huono ihminen ku itsehillintä ei toimi, mut samaan aikaan oon sitä mieltä ettei tommonen syyttely auta. haluisin tavallaan kertoo äitille et mie "retkahdin", mut samaan aikaan siitä tulee niin vahvaa huonommuutta ja pelkään et se alkas saarnaamaan vaan enemmän. ja pelkään koko ajan että se löytää sen lakupussin ja alottaa siitäkin jonkun show'n. pääsenköhän koskaan eroon näistä epäterveellisistä elämäntavoista, kun aina saa kamppailla näiden kans. eka pääsen hyvään vauhtiin ja luulen että kaikki on hyvin, sit taas kiinnostus lopahtaa.
no sitten miun luokalla on yks kaveri joka on joissain asioissa tosi tarkka yksityisyydestään, mutta joissain taas tuntuu että hänelle on ihan se ja sama. näytin joskus yhelle kaverilleni hänen viestejä silleen että hän sattu huomaamaan sen, enkä sillon tiennyt ettei se ollu hänelle ok, mutta hän sit "kostona" poisti kaikki maholliset snäppiviestit mitkä oli laittanu miulle (ei siis sinä päivänä vaan ylipäätään). hän sano että tykkää yksityisyydestä ja "ettei se miun toiminta ollu fresh", mutta ei kuitenkaan oo vihanen tai jää muistelemaan pahalla. mie kuitenkin lähetin äidille hänestä yks päivä sellasen näyttötallenteen, minkä olin ottanu aikoja sitten hänen videosnäpistä. syynä oli siis se että miun äiti ja kaveritkin sano että tää tyyppi on puhunu miulle monta kertaa jotenki pehmeemmällä äänellä ku muille, ja että se ääni on sellanen flirttaileva. tänään ku olin luokassa niin tää henkilö saatto nähä sen miun ja äiti wa-keskustelusta et se video on siellä, mutta en kuitenkaan usko hänen nähneen sitä. hän ei maininnu asiasta mitään ja todennäkösempää on ettei nähty mitään, mutta arvatkaapa oonko murehtinu sitä koulun jälkeen, kun en tiiä miten asia on.
päätin tehä parille miun kaverille rocky roadia, kun meillä loppuu koulu perjantaina ja haluun yllättää heidät jotenkin. tähän väliin nyt sitten tw, koska jos sulla on syömisen kanssa ongelmia niin tää saattaa ahdistaa. miun äiti tuli töistä kotiin ja alko tietysti heti nälissään mäkättämään, että aionko ite sit koulussa syödä yhessä heidän kanssa sitä suklaata (öö en, se on lahja heille niin miks ihmeessä söisin???! ellei he sit ite tarjoa) ja että kuitenkin miulla tulee tässä viikon mittaan kiusaus syödä, että alan maistella suklaata vähän sieltä täältä ja se riistäytyy sit käsistä. joo, miulla on syömisen kans ongelmia, mutta minkä takia haluisin syödä rocky roadia kun oon nimenomaan ajatellu miun kavereita sitä tehdessä? :DD haluisin tehä elämäntapamuutoksen (miulle on itse asiassa tulossa tapaaminen pt:n kanssa, hän sit auttaa minuu syömisen ja treenaamisen yms. kanssa et saisin vihdoin elämäntavat kuntoon), niin äiti mietti sitäkin ääneen että kun oon nyt yrittäny vähentää herkkuja niin se toivoo ettei riistäytys käsistä. sanoin myös siitä et olin tänään onnistunu kokatessani polttamaan jo pari kertaa pohjaan miun tekeleet (rocky road ja wokkivihannekset), niin sekin varmaan ärsytti äitiä kun oli semmonen mukava käry keittiössä. sanoin sille että tosi kiva kun aletaan heti syyttelemään ja mäkättämään. se tavallaan pyys anteeks mutta samaan aikaan kuulosti siltä, et ois koittanu ikään ku lieventää aiempia sanomisiaan, ihan ku ne ei ois muka ollu loukkaavia. olihan niissä jotain perää, nimittäin kun ostin lakuja sitä rocky roadia varten, niin söin niitä kyllä liikaa, varmaan puol pussia. miulla ei ees oikein tehny enää mieli niitä, se vaan riistäyty käsistä. tavallaan siis oli sellanen syyllinen olo ja semmonen että oon huono ihminen ku itsehillintä ei toimi, mut samaan aikaan oon sitä mieltä ettei tommonen syyttely auta. haluisin tavallaan kertoo äitille et mie "retkahdin", mut samaan aikaan siitä tulee niin vahvaa huonommuutta ja pelkään et se alkas saarnaamaan vaan enemmän. ja pelkään koko ajan että se löytää sen lakupussin ja alottaa siitäkin jonkun show'n. pääsenköhän koskaan eroon näistä epäterveellisistä elämäntavoista, kun aina saa kamppailla näiden kans. eka pääsen hyvään vauhtiin ja luulen että kaikki on hyvin, sit taas kiinnostus lopahtaa.
