Keho syömishäiriö tw

[fuckingmint]

ensinnäkin tää on eka kerta ku laitan tänne mitään enkä osaa käyttää tätä ja toiseks en tiiä saako tänne tehä tämmösiä kesuja ku demiin ei ainakaa saanu nii kertokaa

mit siis mua on viimeaikoina alkanu tosi paljon ahdistamaan oma keho ja en oo tykänny siitä yhtään ja tää alko ku olin 11 oon nyt siis 15 ja viimeaikoina se on pahentunu syön tosi vähän ja pieniä määriä jos ei oo pakko syyä nii en syö ja kattelen aina kalorimääriä ja semmosta oon kertonu siitä mun psykalle en tosin näistä syömisjutuista mutta siitä että oma kroppa ei tunnu hyvälle yms yms tiiän kyl et aineenvaihunta hidastuu ja sit on vielä vaikeempi laihtua ja et ei näin kannattais tehä jne mutta en lsaa enää aatella järkevästi ja ku en tiiä uskallanko kertoo tästä mun psykalle koska en haluu et porukat tietää ja en todellakaa haluu et joutusin alkaa syömää hirveitä määriä vaikka ainaki tällä hetkellä oon ihan normipainon puolella mut kuiteski ja viimeks melkee aloin itkee siel ku puhuttii mun kaveri jutuist ku mun kaverit on tosi laihoja ja ne aina puhuu siitä kuinka laihoja ne on niinku oikeesti tosi usein ainaki viikottain ja se tuntuu musta tosi pahalle..
tästä tuli kauhee romaani mut joo halusin vaa johoki kertoo

 

[Nairne]

Ikävä kuulla että sulla on paha olla sun kehossa :( kuinka pitkään tämä on vähäinen syöminen on nyt jatkunut 15 vuoden iässä? Tiedän miten maailma painaa päälle ja joskus tuntuu, että siitä on vaikea selvitä yksin ja syöminen tuntuu ahdistavalta. Etenkin jos ympärilläsi ihmiset puhuvat jatkuvasti kehonkuvasta, mikä ei ole yhtään ideaalia sun tilanteessa. Asiat kuitenkin voivat parantua, sä voit päästä irti pahasta olosta ja inhottavista ajatuksista. On todella todella hyvä että sulla on ammattiapu ihan lähellä, koska juuri he voivat auttaa sua parantumaan :) ymmärrän että perheelle kertominen tuntuu pelottavalta koska heitä ei haluaisi huolestuttaa. Mutta sun tilanteessa kaikki apu ja tuki on nyt äärimmäisen tärkeätä, koska alisyöminen ja siihen liittyvä syvä ahdinko ovat todella raskaita kantaa yksin.

En sano, että tie pois alisyömisen ajatusmaailmasta olisi helppoa, mutta sen sanon, että se on kannattavaa. Itsellänikin on kokemusta vääristyneistä ajatuksista, jotka sanoivat näännyttämisen tekevän minusta oikeanlaisen tai että en ansaitse syödä koska...mitä milloinkin. Nämä ajatukset voivat tuntua tosi voimakkailta, mutta ne voi muuttaa! Sun psykologi voi auttaa sua sun ajatuksissa ensin ihan vain juttelemalla niistä, ja sitten työstää niitä kunnes pahat ajatukset alkavat hiljentyä sun päässä. Ei enää rajoituksia, vaan myötätuntoa itseään kohtaan.

Sinä olet tärkeä, niin tärkeä kuin osaat kuvitellakaan. Juuri sellaisena kuin olet. Älä hyväksy mitä pahat ajatukset sulle sanovat. Juttele psykologisi kanssa ja ilmaise huolestuneisuutesi vanhempiisi. Hän kyllä ymmärtää. Ja kaikki tämä on sinun parhaaksesi, koska he jotka rakastavat sinua eivät näe sinua miten pahat ajatukset sanovat sun olevan. He eivät tahtoisi sinun tekevän näin, koska olet niin rakastettu. <3

 

[fuckingmint]

Ikävä kuulla että sulla on paha olla sun kehossa :( kuinka pitkään tämä on vähäinen syöminen on nyt jatkunut 15 vuoden iässä? Tiedän miten maailma painaa päälle ja joskus tuntuu, että siitä on vaikea selvitä yksin ja syöminen tuntuu ahdistavalta. Etenkin jos ympärilläsi ihmiset puhuvat jatkuvasti kehonkuvasta, mikä ei ole yhtään ideaalia sun tilanteessa. Asiat kuitenkin voivat parantua, sä voit päästä irti pahasta olosta ja inhottavista ajatuksista. On todella todella hyvä että sulla on ammattiapu ihan lähellä, koska juuri he voivat auttaa sua parantumaan :) ymmärrän että perheelle kertominen tuntuu pelottavalta koska heitä ei haluaisi huolestuttaa. Mutta sun tilanteessa kaikki apu ja tuki on nyt äärimmäisen tärkeätä, koska alisyöminen ja siihen liittyvä syvä ahdinko ovat todella raskaita kantaa yksin.

En sano, että tie pois alisyömisen ajatusmaailmasta olisi helppoa, mutta sen sanon, että se on kannattavaa. Itsellänikin on kokemusta vääristyneistä ajatuksista, jotka sanoivat näännyttämisen tekevän minusta oikeanlaisen tai että en ansaitse syödä koska...mitä milloinkin. Nämä ajatukset voivat tuntua tosi voimakkailta, mutta ne voi muuttaa! Sun psykologi voi auttaa sua sun ajatuksissa ensin ihan vain juttelemalla niistä, ja sitten työstää niitä kunnes pahat ajatukset alkavat hiljentyä sun päässä. Ei enää rajoituksia, vaan myötätuntoa itseään kohtaan.

Sinä olet tärkeä, niin tärkeä kuin osaat kuvitellakaan. Juuri sellaisena kuin olet. Älä hyväksy mitä pahat ajatukset sulle sanovat. Juttele psykologisi kanssa ja ilmaise huolestuneisuutesi vanhempiisi. Hän kyllä ymmärtää. Ja kaikki tämä on sinun parhaaksesi, koska he jotka rakastavat sinua eivät näe sinua miten pahat ajatukset sanovat sun olevan. He eivät tahtoisi sinun tekevän näin, koska olet niin rakastettu. <3

Ikävä kuulla että sulla on paha olla sun kehossa :( kuinka pitkään tämä on vähäinen syöminen on nyt jatkunut 15 vuoden iässä? Tiedän miten maailma painaa päälle ja joskus tuntuu, että siitä on vaikea selvitä yksin ja syöminen tuntuu ahdistavalta. Etenkin jos ympärilläsi ihmiset puhuvat jatkuvasti kehonkuvasta, mikä ei ole yhtään ideaalia sun tilanteessa. Asiat kuitenkin voivat parantua, sä voit päästä irti pahasta olosta ja inhottavista ajatuksista. On todella todella hyvä että sulla on ammattiapu ihan lähellä, koska juuri he voivat auttaa sua parantumaan :) ymmärrän että perheelle kertominen tuntuu pelottavalta koska heitä ei haluaisi huolestuttaa. Mutta sun tilanteessa kaikki apu ja tuki on nyt äärimmäisen tärkeätä, koska alisyöminen ja siihen liittyvä syvä ahdinko ovat todella raskaita kantaa yksin.

En sano, että tie pois alisyömisen ajatusmaailmasta olisi helppoa, mutta sen sanon, että se on kannattavaa. Itsellänikin on kokemusta vääristyneistä ajatuksista, jotka sanoivat näännyttämisen tekevän minusta oikeanlaisen tai että en ansaitse syödä koska...mitä milloinkin. Nämä ajatukset voivat tuntua tosi voimakkailta, mutta ne voi muuttaa! Sun psykologi voi auttaa sua sun ajatuksissa ensin ihan vain juttelemalla niistä, ja sitten työstää niitä kunnes pahat ajatukset alkavat hiljentyä sun päässä. Ei enää rajoituksia, vaan myötätuntoa itseään kohtaan.

Sinä olet tärkeä, niin tärkeä kuin osaat kuvitellakaan. Juuri sellaisena kuin olet. Älä hyväksy mitä pahat ajatukset sulle sanovat. Juttele psykologisi kanssa ja ilmaise huolestuneisuutesi vanhempiisi. Hän kyllä ymmärtää. Ja kaikki tämä on sinun parhaaksesi, koska he jotka rakastavat sinua eivät näe sinua miten pahat ajatukset sanovat sun olevan. He eivät tahtoisi sinun tekevän näin, koska olet niin rakastettu. <3

kiitos <3 ja se vähäinen syöminen on jatkunu kohta puolvuotta välillä syön ihan liikaa ja sit välillä en mitään mut tollee se on jatkunu sen puolvuotta

 

[Nairne]

Puoli vuotta on pitkä aika kokea tuollaista. Ootko huomannu itsessäsi mitään muita muutoksia, esim. alakuloisuutta, väsymystä? Tuntuuko susta että et jaksa enää alisyödä, koska se tuntuu ikävältä? Äänet päässä voivat kuulua todella voimakkailta ja vallitsevilta, mutta niitä voi yhtälailla kyseenalaistaa, ja niitä pitääkin. Ne kamalat ajatukset eivät kerro mitään totuuksia todellisuudesta tai edes vastaa todellisuutta. Ne ovat vain vääristymiä. Ihan kuin ei-tervetulleita asukkeja, jotka eivät maksa vuokraa ja tuhovat paikkoja. Ne ansaitsee tulle häädetyksi ja sulla on se valta häätää ne, kunnes sitten saat uusia, ihania ajatuksia niiden tilalle. Tarvitset vain vähän apua muilta :)

 

[fuckingmint]

Puoli vuotta on pitkä aika kokea tuollaista. Ootko huomannu itsessäsi mitään muita muutoksia, esim. alakuloisuutta, väsymystä? Tuntuuko susta että et jaksa enää alisyödä, koska se tuntuu ikävältä? Äänet päässä voivat kuulua todella voimakkailta ja vallitsevilta, mutta niitä voi yhtälailla kyseenalaistaa, ja niitä pitääkin. Ne kamalat ajatukset eivät kerro mitään totuuksia todellisuudesta tai edes vastaa todellisuutta. Ne ovat vain vääristymiä. Ihan kuin ei-tervetulleita asukkeja, jotka eivät maksa vuokraa ja tuhovat paikkoja. Ne ansaitsee tulle häädetyksi ja sulla on se valta häätää ne, kunnes sitten saat uusia, ihania ajatuksia niiden tilalle. Tarvitset vain vähän apua muilta :)

mulla on ollu paljon väsymystä joka osittain johtuu raudanpuutteesta ja osittain varmaan tästä ja alakuloisuuttaki ollu jo pitemmän ainaa

 

[Nairne]

mulla on ollu paljon väsymystä joka osittain johtuu raudanpuutteesta ja osittain varmaan tästä ja alakuloisuuttaki ollu jo pitemmän ainaa

Seuraavalla kerralla kun sä menet puhumaan sun psykologille, olisiko mahdollista jos yrittäisit mainita jotain sun tilanteesta, vaikka että "ruoka ei ole oikein maistunut hetkeen". Ihan mikä tahansa mikä viittaa sun ongelmaan auttaa, sillä jos sua pelottaa alkaa puhumaan siitä ensimmäisenä, niin edes tämmöset pienet vihjeet voisivat auttaa sun psykologia pääsemään jutun juoneen mukaan. Ja jos hän ei ota asiaa sen enempää puheeksi, niin olisi todella rohkeaa ja upeeta sulta jos sanoisit psykologille, että et halua syödä tai että ruoka ahdistaa. Vakuutan että hän tulee keskustelemaan asiasta rauhallisesti ja ymmärtäväisesti, ei ole mitään pelättävää. Jos saat tehtyä tämän pienen askeleen niin kohta saat huokaista helpotuksesta kun mieli ei paina ja asiat helpottuvat :)

 

[fuckingmint]

Seuraavalla kerralla kun sä menet puhumaan sun psykologille, olisiko mahdollista jos yrittäisit mainita jotain sun tilanteesta, vaikka että "ruoka ei ole oikein maistunut hetkeen". Ihan mikä tahansa mikä viittaa sun ongelmaan auttaa, sillä jos sua pelottaa alkaa puhumaan siitä ensimmäisenä, niin edes tämmöset pienet vihjeet voisivat auttaa sun psykologia pääsemään jutun juoneen mukaan. Ja jos hän ei ota asiaa sen enempää puheeksi, niin olisi todella rohkeaa ja upeeta sulta jos sanoisit psykologille, että et halua syödä tai että ruoka ahdistaa. Vakuutan että hän tulee keskustelemaan asiasta rauhallisesti ja ymmärtäväisesti, ei ole mitään pelättävää. Jos saat tehtyä tämän pienen askeleen niin kohta saat huokaista helpotuksesta kun mieli ei paina ja asiat helpottuvat :)

mä oon miettiny et kertosin tai just tollee vihjailisin mut ku se on jo kerran kysyny et onks mun ruokahalu pysyny samana ja sillon valehtelin et joo nii emmätiiä ehkä se ottaa sen puheeks ku musta tuntuu et se mainitsee siit jotain

 

[Nairne]

mä oon miettiny et kertosin tai just tollee vihjailisin mut ku se on jo kerran kysyny et onks mun ruokahalu pysyny samana ja sillon valehtelin et joo nii emmätiiä ehkä se ottaa sen puheeks ku musta tuntuu et se mainitsee siit jotain

Hyvä että ole miettinyt asiaa! Ja ei se haittaa että mainitsee asiasta toisen kerran, koska henkilökohtaiset tilanteet vaihtelevat jatkuvasti, eikä pysy aina sama. Joskus on vaikea kertoa totuutta, mutta älä anna aikaisempien sanomisiesi estää sua nyt. Jos hän kerkeää mainitsemaan jotain ennen sua, niin sano miltä susta oikeasti tuntuu. Ja jos sua ahdistaa puhua siitä, sano niin, ja sitten voitte keskustella asiasta sun tahtiin. Kunhan sun psykologi saa tietää tilanteestasi, niin se olisi jo aivan mahtavaa.

 

[fuckingmint]

Hyvä että ole miettinyt asiaa! Ja ei se haittaa että mainitsee asiasta toisen kerran, koska henkilökohtaiset tilanteet vaihtelevat jatkuvasti, eikä pysy aina sama. Joskus on vaikea kertoa totuutta, mutta älä anna aikaisempien sanomisiesi estää sua nyt. Jos hän kerkeää mainitsemaan jotain ennen sua, niin sano miltä susta oikeasti tuntuu. Ja jos sua ahdistaa puhua siitä, sano niin, ja sitten voitte keskustella asiasta sun tahtiin. Kunhan sun psykologi saa tietää tilanteestasi, niin se olisi jo aivan mahtavaa.

mulla oli muuten tänään se psykologi ja mä uskalsin kertoo sille

 

[Nairne]

mulla oli muuten tänään se psykologi ja mä uskalsin kertoo sille

Aivan mahtavaa!! Olen todella todella ylpeä susta! Hienosti tehty, että uskalsit sanoa :) Mikä olo sulla nytten on?

 

[fuckingmint]

Aivan mahtavaa!! Olen todella todella ylpeä susta! Hienosti tehty, että uskalsit sanoa :) Mikä olo sulla nytten on?

ihan ok se osas keskustella siitä hyvin eikä se ”pakota” mua syömään semmosia määriä jotka mulle on vaikeita vaa sovittii et yritän syyä tietyn verran päiväs yms :3

 

[Nairne]

ihan ok se osas keskustella siitä hyvin eikä se ”pakota” mua syömään semmosia määriä jotka mulle on vaikeita vaa sovittii et yritän syyä tietyn verran päiväs yms :3

Sulla on oikein hyvä psykologi! Justiinsa, syö minkä voit, koska itsensä pakottaminen hurjiin määriin tässä vaiheessa olisi vaikeaa ja ahdistavaa. Sulla on jos nyt todella hyvät mahdollisuudet onnistuvaan parantumiseen, kun tulet saamaan tukea psykologilta ja olet vaikutat positiiviselta asian suhteen. Ja muista: parantumisen tiehen kuuluu ajoittaisia kuoppia ja "epäonnistumisia", mutta niistä pääsee yli, ja sulla on apu lähellä. Ja niistä oppii! Kasvat vain vahvemmaksi ja viisaammaksi mitä useimmin päätät jatkaa eteenpäin :)