En halua mitään muuta kuin kahilaisen tho
(Just vähän aikaa sit kuolasin hessua et ok)
Oli vitun shokeeraavaa taas selailla galleriaa ja huomata kuinka vitun pitkältä ajalta mulla on lähes pelkästään noista kuvia. Ihan vitun pitkä aika. On siellä välissä jtn villua ja tõnuakin mut aika vähän. Mua oikeest shokeeraa tää niin paljon. Ei tää oo enää mahollista ees. Vittu et mä en pysty vaan elämää ilman timppaa. En mä vaan pysty. Se on officially mahdotonta. En tiedä mitä hittoa teen siis kelatkaa jos tää oikeesti jatkuu vielä pitkään tämmösenä, mitäköhän vittua mä teen
Ei siinä muuten kai mitään mut tää angstin määrä on niin tajuton. Aaaaaaa kun en oikeasti halua mitään muuta kuin timpan. Tuntuu karseelta kun kaikki mitä ikinä oot venannu on niiku siin mut et vaan voi olla sen kans
En vaa voi olla sen lähel, en saa tuntee sen kosketust, en saa suudella sitä, se ei ikinä tuu tietää kuinka paljon mä välitän ja kuinka rakastunu oon siihen. Se ei ikinä tuu tietää kuinka koko mun maailma pysähty yhtäkkiä ku rakastuin siihen. Kuinka kaikki muu vaa katos pois. Se ei ikinä tuu tietää kuinka se on ainut jota tarviin näin.
Mitä vittua täällä tapahtuu
Miten näin voi ees käydä
Miten mulle aina tulee tää olo et en haluu ketää muuta ja sit taas hetken päästä oon sillee omg hessu :D just joo
Must vaan jotenkin tuntuu et mitkään sanat ei riitä kuvailemaan sitä kuinka paljon mä tarviin sitä. Ei kukaan täs maailmas voi ikinä korvata sitä. Sehä on Timppa. Ei kukaan oo koskaan saanu mua niin pois tolaltaan ku se. Oon vieläkin iha raiteiltaa ja täs on nyt sentään kulunu jo aikaa ihan hemmetisti ja tuntuu et tilanne on tismalleen yhtä paha kuin alussa. Muistan ku joulukuus katoin kaikkee settei ja vastahakosesti aloin myöntämään että alan rakastua siihen vitusti. Aloin tekemään soittolistaa sille ja vielä ihan alussa mietin että ei tästä välttämättä tuu edes pitkä lista kun enhän mä nyt niin pahasti siihen rakastu varmaan. Haha. Se on yks pisimpiä listoja mitä mul on kellekään ihastukselle. Muistan ku lisäsin ekat biisit sinne ja sillon oli tavallaan se vaihe ku en edes tiennyt siitä lähes mitään mut ajattelin sitä silti, en vaan saanu sitä pois mielestä. Tunsin kuinka pikkuhiljaa sekoon siitä ihan totaalisesti enkä voinu pysäyttää sitä. En muista olikse tammikuuta vai mitä, mut sillon ku yks ilta kävelyl kuuntelin musaa ja yhtäkkiä tajusin et joka ikinen rakkausbiisi tuo sen mun mieleen ja yhtäkkiä vaan kaikki tuntuu niin saatanan pehmeelt ja sumuselt, tunsin fyysisesti kuinka se tunne vaa levis mun kehoon, enkä osannut ajatella ketään muuta enää ku timppaa.
Miten voi aika vaan kulua ja mä en koskaan pysty unohtamaan. En näe itteeni ikinä pääsemäs yli. Mä en vaan pysty uskomaan et jonain päivänä voin sanoo etten oo rakastunu siihen.
En ymmärrä miten mut se vaan on mun elämäni mies eikä siitä pääse mihinkään 😔 lets cry
