Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="immortalem" data-source="post: 132222" data-attributes="member: 367">Olen yläasteelta asti miettinyt, että haluaisin olla lääkäri. Alun perin mietin eläinlääkäriä, mutta nykyään ihan &quot;ihmislääkäri&quot; kiinnostaa enemmän. Olen tällä hetkellä sairaalassa töissä röntgenhoitajana ja viihdyn täällä, mutta tuntuu että minulla olisi paljon enemmän annettavaa lääkärin roolissa. En halua katsoa vierestä ja avustaa, kun toinen tekee toimenpiteitä. Minä haluan olla itse puikoissa.En ole koskaan uskaltanut lääkikseen hakea, koska olen pelännyt, etten pääse sisään ja joudun pitämään välivuoden (minun ylisuorittaja-aivoissani tämä tarkoittaa totaalista epäonnistumista ihmisenä ja maailman tuhoutumista). Nyt olen kuitenkin jo opiskellut yhden tutkinnon ja olen vakituisesti töissä; jos haen ja en pääse sisään, ei ole välivuoden riskiä vaan jatkan nykyisessä ammatissani. Lukioaikaiseen itseeni verrattuna osaan nykyään opiskella niin paljon paremmalla tekniikalla, että uskon minulla olevan suht hyvätkin mahdollisuudet päästä sisään. Tänä keväänä en ole vielä toiveikas, koska en todellakaan kerkeä kertaamaan kaikkia tarvittavia materiaaleja, mutta ensi keväänä sitten. Ja jos ei silloin onnistu, niin sitä seuraavana. Ja niin edelleen.Ei ole mitään järkeä luovuttaa, ennen kuin edes yrittää. Olen käyttänyt jo tarpeeksi aikaa haaveiluun, nyt on aika yrittää tosissaan.</blockquote>

[QUOTE="immortalem, post: 132222, member: 367"] Olen yläasteelta asti miettinyt, että haluaisin olla lääkäri. Alun perin mietin eläinlääkäriä, mutta nykyään ihan "ihmislääkäri" kiinnostaa enemmän. Olen tällä hetkellä sairaalassa töissä röntgenhoitajana ja viihdyn täällä, mutta tuntuu että minulla olisi paljon enemmän annettavaa lääkärin roolissa. En halua katsoa vierestä ja avustaa, kun toinen tekee toimenpiteitä. Minä haluan olla itse puikoissa. En ole koskaan uskaltanut lääkikseen hakea, koska olen pelännyt, etten pääse sisään ja joudun pitämään välivuoden (minun ylisuorittaja-aivoissani tämä tarkoittaa totaalista epäonnistumista ihmisenä ja maailman tuhoutumista). Nyt olen kuitenkin jo opiskellut yhden tutkinnon ja olen vakituisesti töissä; jos haen ja en pääse sisään, ei ole välivuoden riskiä vaan jatkan nykyisessä ammatissani. Lukioaikaiseen itseeni verrattuna osaan nykyään opiskella niin paljon paremmalla tekniikalla, että uskon minulla olevan suht hyvätkin mahdollisuudet päästä sisään. Tänä keväänä en ole vielä toiveikas, koska en todellakaan kerkeä kertaamaan kaikkia tarvittavia materiaaleja, mutta ensi keväänä sitten. Ja jos ei silloin onnistu, niin sitä seuraavana. Ja niin edelleen. Ei ole mitään järkeä luovuttaa, ennen kuin edes yrittää. Olen käyttänyt jo tarpeeksi aikaa haaveiluun, nyt on aika yrittää tosissaan. [/QUOTE]

En ole robotti