Mmh no siis useimmissa tapauksissa se toki toimii, että painopiste on ihmisten uudelleensopeuttamisessa yhteiskuntaan. Toihan on tutkimustenkin mukaan se ihanteellisin malli ja esmes Norjan Haldenin ("maailman inhimillisin vankila", käytännössä kiva kylä saaressa) "vankien" rikoksen uusimisprosentti on ihan äärimmäisen pieni, vaikka alkuperäiset teot olisivat olleet vakaviakin.
Silti sotii oikeustajua vastaan, että toiselle ihmiselle saa aiheuttaa elinikäisiä vammoja tai kivuliaan kuoleman ja kuitenkin saada paljon iisimmän rangaistuksen kuin vaikka valkokaulusrikoksista. Vaikka paha olo olisi se alkuperäinen syy kaiken taustalla (kuten yleensä onkin, tasapainoiset ja hyvinvoivat ihmiset harvoin tekevät vakavia rikoksia), niin multa loppuu ymmärrys ihan täysin siinä vaiheessa, kun omaa onnettomuutta kanavoidaan toisten ihmisten vahingoittamiseen (etenkin sellaisessa mittakaavassa, jossa em. vahingoittaminen on tyyliin kiduttamista ja murhaamista).
Tää nykyinen systeemi mahdollistaa myös kaikenlaiset Lammien ja Penttilöiden sankaritarinat. Etenkin jälkimmäisen kohdalla oli oikeuspsykiatrian mukaan erittäin korkea riski rikosten uusimiseen, siitä huolimatta todettiin että joo loistoidea tää vapauttaminen 11!!!1 - ja lähes välittömästi tyypit tavattiinkin uudestaan oikeudessa, muutama viaton ihminen vaan ehti kärsiä siinä välissä. Sarjarikolliset pitäisi kyllä pystyä tuomitsemaan ihan oikeaan elinkautiseen, mitä ei tietenkään tule tapahtumaan koskaan, koska hei sehän maksaa ja lakimuutoksetkin ovat vaivalloisia.
Mut niin, meni ehkä vähän sivuraiteille tämä! Siitä oon ihan samaa mieltä aikaisempien kommenttien kanssa että ennaltaehkäisy ois paljon tärkeämpää kuin jälkikäteen perustetut voivottelukuorot.
