Syvälliset Välillä yksinäisyys silti sattuu

PinkkiHuppari

Yliajattelija
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
537
Reaktioarvo
510
Oon sen oikeestaan hyväksynyt jo ajat sitten. En osaa tutustua ihmisiin, en uskalla ikinä olla oma itseni ja mietin tarkkaan kaiken mitä sanon ja mielummin oonkin vaan hiljaa. Meillä oli ekan kuukauden ajan ihan kiva pieni luokka jossa oli helppo olla. Olin noin viikon pois ja yhtäkkiä olin ihan eri luokassa. Lisää ihmisiä, kaikilla oli jonkinlainen kaveri ja ihmiset puhu toisilleen. Mä vaan istuin yksin ja olis jostain syystä tehny mieli huutaa, koska tuntu niin pahalta, että mun ympärillä ei ollut yhtäkään samaistuttavaa ihmistä tai sellasta samanlaista rauhaa, kun aiemmin. Ne uudet ihmiset oli tutustunut jo muihin ja mä en ollut puhunut kunnolla vielä kenellekään. En halua enää mennä siihen luokkaan. Oon ollut nyt sellaisessa pienemmässä erityisluokan tyyppisessä ryhmässä ja haluaisin jatkossakin olla, koska siellä voin vaan istua yksin ja olla hiljaa. Ei mua kiinnosta tuleeko musta kuinka rikkinäinen tai syrjäytynyt, koska en oo koskaan onnistunut ihmissuhteissa. En tiedä miks välillä vaan tuntuu pahalta, koska en tiiä haluaisiko oikeesti ees kavereita. Tuntuu, että en ansaitse niitä, kun oon tällänen.
 
Liittynyt
10.9.2021
Viestejä
256
Reaktioarvo
270
Oon sen oikeestaan hyväksynyt jo ajat sitten. En osaa tutustua ihmisiin, en uskalla ikinä olla oma itseni ja mietin tarkkaan kaiken mitä sanon ja mielummin oonkin vaan hiljaa. Meillä oli ekan kuukauden ajan ihan kiva pieni luokka jossa oli helppo olla. Olin noin viikon pois ja yhtäkkiä olin ihan eri luokassa. Lisää ihmisiä, kaikilla oli jonkinlainen kaveri ja ihmiset puhu toisilleen. Mä vaan istuin yksin ja olis jostain syystä tehny mieli huutaa, koska tuntu niin pahalta, että mun ympärillä ei ollut yhtäkään samaistuttavaa ihmistä tai sellasta samanlaista rauhaa, kun aiemmin. Ne uudet ihmiset oli tutustunut jo muihin ja mä en ollut puhunut kunnolla vielä kenellekään. En halua enää mennä siihen luokkaan. Oon ollut nyt sellaisessa pienemmässä erityisluokan tyyppisessä ryhmässä ja haluaisin jatkossakin olla, koska siellä voin vaan istua yksin ja olla hiljaa. Ei mua kiinnosta tuleeko musta kuinka rikkinäinen tai syrjäytynyt, koska en oo koskaan onnistunut ihmissuhteissa. En tiedä miks välillä vaan tuntuu pahalta, koska en tiiä haluaisiko oikeesti ees kavereita. Tuntuu, että en ansaitse niitä, kun oon tällänen.
Ihan aluks, sä ansaitset kavereita ja ihmisiä jotka oikeesti välittää susta sellasena kun oot. Koska sä oot täydellinen ja ihana just tollasena<3
Se on tosi vaikeeta yrittää tutustuu uusiin ihmisiin kun ne on jo muodostanut porukkansa, mutta jos vaan haluut niin sä saat kyllä tutustua niihin. Tietenki jos et haluu uusia kavereita niin se on eri asia. Yksinäisyys on oikeesti tosi syvältä ja pystyn samaistumaan joihinki noihin asioihin joita kirjotit. Onko mitään mahollisuutta että sanoisit opettajalle, siitä ettet haluu mennä siihen luokkaan? Hurjasti tsemppiä ja voimia<3
 

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,686
Reaktioarvo
1,701
tuo teksti on osittain jotenki tosi samaistuttava D: yksinäisyys tuntuu murskaavalta ja todellakin vaikuttaa itsetuntoon. oon jo kauan kokenu yksinäisyyttä ja on ollu sellanen olo, et oon ihan irrallaan kaikista muista. tuntuu että koko nuoruus vaan valuu ohi ja elämä jää elämättä, koska ei oikein oo niitä rakkaita ystäviä.
kannattaa tosiaan sanoo opettajalle tuosta tilanteesta ja puhua myös jonkun ammattilaisen kanssa, vaikka koulukuraattorin-, psykologin- tai terveydenhoitajan. on tärkeetä muistaa ettei vika oo siussa millään tavalla, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä tiedän, että kyllä se siltä tuntuu helposti D:
tuli muuten myös mieleen, et ootko kokeillut jotain vapaaehtoistoimintaa, uuden harrastuksen alottamista tms.? jos koulusta ei löydy ystäviä, niin ehkä jostain ton kaltaisesta vois olla apua.
lähetän paljon voimia siulle, oot ihana💗
 

Mikael88

Asiantuntija
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
201
Reaktioarvo
247
Itsellä on hieman samanlaisia tuntemuksia, tääl paikkakunnalla missä asun nii on tympee kun ei oikein ole ketään kavereita ei ole mitään harrastus toimintaa ja jos on niin niihin en iän vuoksi pääse sekä ei ole töitä, tuntuu aika usein että joutuu olemaan täysin oman onnenvarassa.
 
Viimeksi muokattu:

PinkkiHuppari

Yliajattelija
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
537
Reaktioarvo
510
Ihan aluks, sä ansaitset kavereita ja ihmisiä jotka oikeesti välittää susta sellasena kun oot. Koska sä oot täydellinen ja ihana just tollasena<3
Se on tosi vaikeeta yrittää tutustuu uusiin ihmisiin kun ne on jo muodostanut porukkansa, mutta jos vaan haluut niin sä saat kyllä tutustua niihin. Tietenki jos et haluu uusia kavereita niin se on eri asia. Yksinäisyys on oikeesti tosi syvältä ja pystyn samaistumaan joihinki noihin asioihin joita kirjotit. Onko mitään mahollisuutta että sanoisit opettajalle, siitä ettet haluu mennä siihen luokkaan? Hurjasti tsemppiä ja voimia<3
Kiitos <3 Paljon voimia ja iso tsemppihali myös sulle. <3 En oo vielä uskaltanut sanoa opettajalle, kun en oo varma kuinka hyvin se ymmärtäisi. Se ns. erityisopettaja kuitenkin onneks sano, että saan ollaan siellä pienemmässä ryhmässä niin kauan kun haluan ja se onneks vaikuttaa ymmärtävän. (:
 

PinkkiHuppari

Yliajattelija
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
537
Reaktioarvo
510
tuo teksti on osittain jotenki tosi samaistuttava D: yksinäisyys tuntuu murskaavalta ja todellakin vaikuttaa itsetuntoon. oon jo kauan kokenu yksinäisyyttä ja on ollu sellanen olo, et oon ihan irrallaan kaikista muista. tuntuu että koko nuoruus vaan valuu ohi ja elämä jää elämättä, koska ei oikein oo niitä rakkaita ystäviä.
kannattaa tosiaan sanoo opettajalle tuosta tilanteesta ja puhua myös jonkun ammattilaisen kanssa, vaikka koulukuraattorin-, psykologin- tai terveydenhoitajan. on tärkeetä muistaa ettei vika oo siussa millään tavalla, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä tiedän, että kyllä se siltä tuntuu helposti D:
tuli muuten myös mieleen, et ootko kokeillut jotain vapaaehtoistoimintaa, uuden harrastuksen alottamista tms.? jos koulusta ei löydy ystäviä, niin ehkä jostain ton kaltaisesta vois olla apua.
lähetän paljon voimia siulle, oot ihana💗
Kiitos ja paljon voimia myös sulle, oot ihana ihminen❤️ Ajattelin, että puhuisin keskiviikkona psykologin kanssa enemmän tästä, kun en oo aiemmin vielä oikein viittiny. Pitää kyllä miettiä noita uusia harrastuksia jos löytyis joku kiva jota uskaltaisi mennä kokeileen. (:
 

Keskiyö

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
244
Reaktioarvo
258
Samaistun paljon paitsi et oon yrittänyt yhdeksän vuotta saada kavereita, joskus oon hengannu jonkun kaa pari vuotta mut oon toiminu sellasena korvikkeena siihen asti kunnes toiselle löytyy kaveriporukka.nyt oon vikalla vuodella vaan sopeutunut olemaan yksin ja lakannut etsimästä seuraa, eihän se aina kivaa oon varsinkin ryhmätöissä kun joudun olemaan yksin mut oon huomannut et on helpompi olla oma itsensä ja sellainen joka ei esitä jatkuvasti olevansa joku cool, koska ei ole mitään menetettävää.

jos sä haluut kavereita niin pyydä opettajaa esim arpomaan ryhmät ja parityöt jolloin saat jonkun uuden tyypin jonka kaa puhua ja ystävystyä, ja tärkein asia: ole oma itses, se ei oo helppoa mut se on ihanaa kyn joku hyväksyy sellasena kuin on, voimii!
 

PinkkiHuppari

Yliajattelija
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
537
Reaktioarvo
510
Samaistun paljon paitsi et oon yrittänyt yhdeksän vuotta saada kavereita, joskus oon hengannu jonkun kaa pari vuotta mut oon toiminu sellasena korvikkeena siihen asti kunnes toiselle löytyy kaveriporukka.nyt oon vikalla vuodella vaan sopeutunut olemaan yksin ja lakannut etsimästä seuraa, eihän se aina kivaa oon varsinkin ryhmätöissä kun joudun olemaan yksin mut oon huomannut et on helpompi olla oma itsensä ja sellainen joka ei esitä jatkuvasti olevansa joku cool, koska ei ole mitään menetettävää.

jos sä haluut kavereita niin pyydä opettajaa esim arpomaan ryhmät ja parityöt jolloin saat jonkun uuden tyypin jonka kaa puhua ja ystävystyä, ja tärkein asia: ole oma itses, se ei oo helppoa mut se on ihanaa kyn joku hyväksyy sellasena kuin on, voimii!
Ääh, toi on niin epäreilua ja väärin, kun jotkut käyttää vaan korvikkeena toisia. Paljon tsemppiä, toivon niin paljon, että löydät jonkun joka oikeesti osaa arvostaa sua. <3 Ja kiitos paljon! (:
 
Ylös Pohja