Mielenterveys Vitsit että mä vihaan mun elämässä sellaista henkilöä nimeltä syömishäiriö

[TalvinenRasia]

Varoitus! Tää teksti saattaa ahdistaa.




Mun on pakko tarkistaa kalorit, liikkua koko ajan, tarkkailla itseäni peilistä (meillä ei ole vaakaa just tämän ongelman takia). Muistutan äidille, ettei liikaa suolaa tai rasvaa. Mua ahdistaa syödä ja pelkään ruokaa. En kuitenkaan ole alipainoinen, syömishäiriö vaan huutaa mun päässä koko ajan.

 

[persikkapyllykkä]

käytkö jossain juttelemassa tosta? D:

 

[TalvinenRasia]

käytkö jossain juttelemassa tosta? D:

Käyn kyllä terapiassa, mutta en juttele siellä tästä. D:

 

[Karzaa]

Ehkä sun pitäis puhua tästä terapiassa? D:

 

[TalvinenRasia]

Ehkä sun pitäis puhua tästä terapiassa? D:

Voisin kenties ottaa puheeksi. D: Ehkä se olisi mahdollista.

 

[persikkapyllykkä]

Voisin kenties ottaa puheeksi. D: Ehkä se olisi mahdollista.

ota ihmeessä, jos koet että pystyt! D:

 

[haituvainen]

voi ei D: suosittelen myös ottamaan tuon puheeks terapiassa. tsemppiä💗

 

[TalvinenRasia]

ota ihmeessä, jos koet että pystyt! D:

Ehkä jonain päivänä, kiitos! D:

 

[TalvinenRasia]

voi ei D: suosittelen myös ottamaan tuon puheeks terapiassa. tsemppiä💗

Kiitos. <3

 

[TalvinenRasia]

Täytyy vielä avautua, varoitan taas tekstin sisällöstä.




Mä en ymmärrä, mitä syömishäiriö haluaa. Kun en syö ja vedän itseni juoksemalla likoon, syömishäiriö kiittelee ja hurraa. Kun syön täysin normaalin aterian, se alkaa kiljumaan mutta kroppa on teostani helpottunut. En yhtään tiedä, kuinka paljon mun kuuluisi syödä. Jos syön jotain pelkoruokia, marssin heti peilin eteen (siis oikeasti kymmenen sekuntia syömisen jälkeen) ja olen sitä mieltä, että kyllä, kehoni on muuttunut huonompaan suuntaan. :D Olen nyt vältellyt tässä muutaman päivän siskon tekemää jäätelöä, vaikka hän haluaisi kovasti, että maistan. Maistan tänään tai viimeistään huomenna. Mä muuten maistan, enkä kuole siihen. Voisin kerrankin vähän kiusata syömishäiriötä. :)

Mulla ei ole mitään diagnoosia, mutta kutsun päässäni asuvaa henkilöä syömishäiriöksi.

 

[qualitymonkey]

En voi itse sanoa että mulla olis syömishäiriö mutta ajoittain tuntuu että vihaan itteeni koska oon ylipainoinen. Pelkään että tää itseinho voi kehittyä syömishäiriöksi, koska mulle tulee välillä pakko-oireita (tosin lähinnä ajatuksen tasolla) että pitäs liikkua ihan helvetisti ja lopettaa syöminen. Mutta tää ei siis juuri mee ajatusten ulkopuolelle. Toki joskus saatan jättää syömisiä väliin mutta en kovin paljoo kuitenkaa

 

[TalvinenRasia]

En voi itse sanoa että mulla olis syömishäiriö mutta ajoittain tuntuu että vihaan itteeni koska oon ylipainoinen. Pelkään että tää itseinho voi kehittyä syömishäiriöksi, koska mulle tulee välillä pakko-oireita (tosin lähinnä ajatuksen tasolla) että pitäs liikkua ihan helvetisti ja lopettaa syöminen. Mutta tää ei siis juuri mee ajatusten ulkopuolelle. Toki joskus saatan jättää syömisiä väliin mutta en kovin paljoo kuitenkaa

Syömishäiriö on aina väärässä, en suosittele kuuntelemaan sitä. D: Oikeasti me kaikki ollaan hyviä juuri näin ja todellinen kaunes on vaan siellä sisällä. On kamalaa, jos vihaat itseäsi. Se on kuitenkin vain kehosi, se olet juuri sinä ja sen vihaaminen tuntuu väärältä, vaikka itse teen sitä täysin samaa. D:

 

[qualitymonkey]

Syömishäiriö on aina väärässä, en suosittele kuuntelemaan sitä. D: Oikeasti me kaikki ollaan hyviä juuri näin ja todellinen kaunes on vaan siellä sisällä. On kamalaa, jos vihaat itseäsi. Se on kuitenkin vain kehosi, se olet juuri sinä ja sen vihaaminen tuntuu väärältä, vaikka itse teen sitä täysin samaa. D:

Niinhän se on.. mulla menee aika lailla ylös alas itsetunto silleen nopeesti, et välillä vihaan itteeni ja välil oon aika itsevarma enkä välitä yhtään miltä näytän. Pitäishän sitä tietysti lopettaa ittensä vihaaminen kokonaan mutta niin. Se on hankalaa kun periaatteessa mäkin oon koko elämäni ollut jos nyt en ylipainonen niin silti lapsesta asti kuitenkin muita läskimpi, siis ainakin must on silt tuntunu. Niin silloin kun on tottunu aattelee et se on väärin niin D: esim jo joskus 10-vuotiaana taisin miettii että miksen oo laihempi ja muistan kuinka joskus pienenä kyselin äidiltä että miksen oo sellanen tikku niiku muut. Toisaalta sit taas ehkä sitä koittaa myös hyväksyy osana itseään jotenki, ja sitten taas jos mä oisinkin yhtäkkiä laiha niin oisinko edes enää minä :D se tuntuis varmaa tosi oudolta

 

[TalvinenRasia]

Niinhän se on.. mulla menee aika lailla ylös alas itsetunto silleen nopeesti, et välillä vihaan itteeni ja välil oon aika itsevarma enkä välitä yhtään miltä näytän. Pitäishän sitä tietysti lopettaa ittensä vihaaminen kokonaan mutta niin. Se on hankalaa kun periaatteessa mäkin oon koko elämäni ollut jos nyt en ylipainonen niin silti lapsesta asti kuitenkin muita läskimpi, siis ainakin must on silt tuntunu. Niin silloin kun on tottunu aattelee et se on väärin niin D: esim jo joskus 10-vuotiaana taisin miettii että miksen oo laihempi ja muistan kuinka joskus pienenä kyselin äidiltä että miksen oo sellanen tikku niiku muut. Toisaalta sit taas ehkä sitä koittaa myös hyväksyy osana itseään jotenki, ja sitten taas jos mä oisinkin yhtäkkiä laiha niin oisinko edes enää minä :D se tuntuis varmaa tosi oudolta

Pakko myöntää, että mullakin se menee hyvin vauhdikkaasti ylös ja alas. Olen aina ajatellut itseni muita suurempana ja sitä kautta huonompana. Se on kuitenkin väärä ajatusmalli, sillä ketä loppujen lopuksi kiinnostaa, minkä kokoinen olet? Jos saat uuden ystävän, niin ainakaan toivottavasti hän ei ajattele negatiivisesti painostasi. Jos ajattelee, niin hän ei ole ystävä. D: Tuo on hyvä tapa ajatella, ettet se olisi sinä, jos yhtäkkiä muuttuisit laihemmaksi! Ainakaan mä en olisi mä, jos en omistaisi paksuja reisiä ja omituista vatsaa. :D

 

[qualitymonkey]

Pakko myöntää, että mullakin se menee hyvin vauhdikkaasti ylös ja alas. Olen aina ajatellut itseni muita suurempana ja sitä kautta huonompana. Se on kuitenkin väärä ajatusmalli, sillä ketä loppujen lopuksi kiinnostaa, minkä kokoinen olet? Jos saat uuden ystävän, niin ainakaan toivottavasti hän ei ajattele negatiivisesti painostasi. Jos ajattelee, niin hän ei ole ystävä. D: Tuo on hyvä tapa ajatella, ettet se olisi sinä, jos yhtäkkiä muuttuisit laihemmaksi! Ainakaan mä en olisi mä, jos en omistaisi paksuja reisiä ja omituista vatsaa. :D

Totta! Ja joo, jos jotain kiinnostaa oonks läski vai en nii kai ne pitkälti on niitä joille kaikki naiset on rumia läskejä huoria yms. Siinähän ei mitään menetä jos turhat ääliöt ei musta tykkää xd hyviä tyyppejä tuskin kiinnostaa. On mullaki pari ystävää jotka on jopa mua enemmän ylipainosempia eikä se oo mua koskaa häirinny, miks pitäis. Mutta sitten nää esim ylilautajonnet on sitä mieltä että niillä on oikeus kommentoida muita ihmisiä :----D kieltämättä huvittavaa