Suhteet ystävä oli tänään ikävä mua kohtaan

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,686
Reaktioarvo
1,701
tähän alkuun pitää sanoa, että mua kuumottaa ihan helvetisti, jos hän löytää tän keskustelun jotain kautta D: hän kai muistaa miun käyttäjänimen ja profiilikuvan on 100% varmasti nähny, mutta ei hän kuitenkaan tietääkseni käy varasijassa koskaan. poistan tän varmaan parin päivän kuluttua.

taustalla tässä on se, että oon ollu aika paljon poissa koulusta erinäisistä syistä.
syitä on mm. sukulaisen kuolema, psykakäynnit, ihan yleisesti vaan se ettei ole välillä ollut mitään mielenkiintoa mt-ongelmien takia / musta on vaan tuntunu etten haluis käydä koulua ollenkaan, vaan keskittyy oman voinnin kohentamiseen.
koulu ei jotenkin tunnu semmoselta olennaiselta asialta tällä hetkellä. erityisesti aamut on vaikeita ja välillä käykin niin, että nukun pommiin / herään ajoissa mutta nukahan uudelleen tmv.

muut on aika pitkällä menossa matikassa ja tehny jo pari koetta, kun ite en oo tehny ensimmäistäkään.
muutenkaan en oo tehny tässä moneen päivään matikkaa, kun olin viime viikon perjantaita lukuun ottamatta poissa sukulaisen kuoleman takia. lisäksi vielä luontanen rytmini on selvästi hitaampi kun muilla.
tämä ystäväni, jota kutsutaan vaikka nimellä Inka, sanoi että mun pitäs koittaa kiriä muita kiinni ja tehä se eka koe mahdollisimman pian. hän myös sano, että jos oisin ollu edellisellä matikan tunnilla koulussa, niin olisin kerenny tekemään sen ekan kokeen.
tuli vaan itelle sellanen olo, että hän halus aiheuttaa mulle kauheen ahdistuksen ja painostaa tekemään hirmu kiireellä niitä tehtäviä. en sit tiiä ylireagoinko jotenkin, mutta olipa tuo ilkeetä tai ei, niin ykskään opettaja ei oo sanonu mulle samaa, vaan mua on nimenomaan kehotettu menemään siihen omaan tahtiin.
en vaan nyt oikein jaksa ymmärtää, et miten hällä on pokkaa kommentoida mulle tollasta, kun ite välillä suurinpiirtein nukkuu niillä tunneilla ja tietää kyllä tän mun tilanteen.
tää Inka on muutenkin välillä aika epävakaa ja mun mielestä reagoi hyvin erikoisesti joihinkin asioihin... tavallaan tuntuu käyttäytyvän ikävästi ja oudosti mua kohtaan, mutta toisaalta en tiedä onko se vaan mun oman pään sisällä D:
jos hällä vaan on sellanen tyyli / luonne eikä hän tarkota loukata?
juuh en tiiä, mutta hemmetin sekavalta nää meidän välit kuitenkin tuntuu. en vaan oikein uskalla kertoo enempää, kun jo nyt on iso bustausvaara D:
mistä sen oikein voi tietää varmaks, että onko ystävä aito vai ei?
 

persikkapyllykkä

pehmeä prinsessa
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
17.2.2021
Viestejä
1,411
Reaktioarvo
1,933
tuoooota, vittuako se hänelle kuuluu, millasessa tahdissa sä opiskelet...? tai niinku, miks se häntä noi mietityttää? onpa outoa - tai sit mä oon outo, ku toi on must outoa D:

jos/kun sä koet, että hän on sulle ikävä tai outo, niin sit se aika lailla on tai ainaki suurella todennäkösyydellä voi olla niin. sun tunne ja sun kokemus, sul on niihin oikeus. voisitko sä puhua hänelle ihan suoraan et hei, mikä keissi et onks tää vaan hänen kommunikaatiotapansa vai mitä tämä on? D: voihan seki olla mahdollista, et hänel vaan on tollanen tapa. joka tapauksessa iha sama mitä hän sit sanoo, ni sä voit ite päättää et haluutko olla hänen kaveri vai et.
 

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,686
Reaktioarvo
1,701
tuoooota, vittuako se hänelle kuuluu, millasessa tahdissa sä opiskelet...? tai niinku, miks se häntä noi mietityttää? onpa outoa - tai sit mä oon outo, ku toi on must outoa D:

jos/kun sä koet, että hän on sulle ikävä tai outo, niin sit se aika lailla on tai ainaki suurella todennäkösyydellä voi olla niin. sun tunne ja sun kokemus, sul on niihin oikeus. voisitko sä puhua hänelle ihan suoraan et hei, mikä keissi et onks tää vaan hänen kommunikaatiotapansa vai mitä tämä on? D: voihan seki olla mahdollista, et hänel vaan on tollanen tapa. joka tapauksessa iha sama mitä hän sit sanoo, ni sä voit ite päättää et haluutko olla hänen kaveri vai et.
tuo miun pitiki vielä sanoo, et mitä se hänelle kuuluu / miten se kiinnostaa häntä noin paljon D: etenki kun opet on ok sen kans, että teen tähän tahtiin. lisäks en oo missään lukiossa vaan kympillä, joten miun opiskelupaikan ideana on nimenomaan se oman tahdin kuuntelu, ei mikään verenmaku suussa tekeminen... i'm fucking confused D:

ja joo, juttelu ois varmasti se avain, mutta... ääh, mun on jo tosi pitkään pitäny ottaa näitä asioita esille enkä vaan jotenkin pysty siihen D: kiitos kuitenkin, oot ihan oikeessa D:
 

persikkapyllykkä

pehmeä prinsessa
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
17.2.2021
Viestejä
1,411
Reaktioarvo
1,933
tuo miun pitiki vielä sanoo, et mitä se hänelle kuuluu / miten se kiinnostaa häntä noin paljon D: etenki kun opet on ok sen kans, että teen tähän tahtiin. lisäks en oo missään lukiossa vaan kympillä, joten miun opiskelupaikan ideana on nimenomaan se oman tahdin kuuntelu, ei mikään verenmaku suussa tekeminen... i'm fucking confused D:

ja joo, juttelu ois varmasti se avain, mutta... ääh, mun on jo tosi pitkään pitäny ottaa näitä asioita esille enkä vaan jotenkin pysty siihen D: kiitos kuitenkin, oot ihan oikeessa D:
nimenomaan! D: aika hämmentävää jos miult kysytään

ymmärrän, ei se oo helppoa varsinkaa kaikkien kohdal puhuu tollasest D: emt se vaa tuntuu vähä oudolta ja hankalalta, mut kokemuksen syväl rintaäänel juttelusta on yleens paljon hyötyä!
 

badassbish

Pihalla oleva opiskelija
Liittynyt
14.7.2021
Viestejä
216
Reaktioarvo
269
"Ei se, mitä sanoo, vaan se, miten sanoo"

Eli miten Inka tän asian sulle sano? On eri asia sanoo tollanen juttu kannustavasti tai huolestuneena, kuin vittuillakseen, vaikka sun reaktiosta päätellen Inkan sanat voi tulkita lähinnä vittuiluks

Kyllä mäki vaan aina ärsyynnyn, jos joku mun ystävistä sanoo mulle normaalia pahemmin jotain tai tekee jotai normaalista poikkeavan ärsyttävää. Mulla on pari erikoista ystävää, jotka heittäytyy välillä ihan super-rasittaviks, mut tiiän ettei ne tee sitä ilkeyttään, ne vaan sattuu oleen sellasia ihmisiä eikä se oo mun syy

Sinuna mä siis miettisin, et onko Inka normaalistikin ennemmin ilkee vai hyvä tyyppi, ja miten hän yleensä kohtelee sua. Jos hän on kuluttava kamu, eli teiän ystävyys ottaa enemmän ku antaa, nii kannattas koittaa tehä asialle jotai. Vaikkei hän oliskaan tahallaan ilkee, nii ei hänen seurassaan kannata olla, jos tulee aina paha mieli, koska se ei ainakaan paranna sun oloo.
 

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,686
Reaktioarvo
1,701
"Ei se, mitä sanoo, vaan se, miten sanoo"

Eli miten Inka tän asian sulle sano? On eri asia sanoo tollanen juttu kannustavasti tai huolestuneena, kuin vittuillakseen, vaikka sun reaktiosta päätellen Inkan sanat voi tulkita lähinnä vittuiluks

Kyllä mäki vaan aina ärsyynnyn, jos joku mun ystävistä sanoo mulle normaalia pahemmin jotain tai tekee jotai normaalista poikkeavan ärsyttävää. Mulla on pari erikoista ystävää, jotka heittäytyy välillä ihan super-rasittaviks, mut tiiän ettei ne tee sitä ilkeyttään, ne vaan sattuu oleen sellasia ihmisiä eikä se oo mun syy

Sinuna mä siis miettisin, et onko Inka normaalistikin ennemmin ilkee vai hyvä tyyppi, ja miten hän yleensä kohtelee sua. Jos hän on kuluttava kamu, eli teiän ystävyys ottaa enemmän ku antaa, nii kannattas koittaa tehä asialle jotai. Vaikkei hän oliskaan tahallaan ilkee, nii ei hänen seurassaan kannata olla, jos tulee aina paha mieli, koska se ei ainakaan paranna sun oloo.
oot oikeessa D:
se siinä just on ongelmana, kun en ota selvää miten hän sano ton asian tai onko hän ilkee ylipäätään vai ei. se ei oo mitään sellasta selkeetä piikittelyä, että hän vaikka jotenkin haukkus mua tai levittelis mun asioita, mutta sit siinä on kuitenkin jotain pielessä D:
se vaan on sellasta, et mulle tulee aina vaivaantunu olo ja mun pitää ikään ku selitellä tekemisiäni hälle, koska hän tosi helposti kyseenalaistaa tai ihmettelee mua.
Inka jopa omien sanojensa mukaan on sanonukin muille kavereilleen joskus, että oon hänen mielestä ärsyttävä. tavallaan se tuntuu tosi toksiselta, mutta toisaalta oon miettiny sen niin, että kyllähän me kaikki ollaan välillä ärsyttäviä. ja ku tiiän ettei Inka tarkottanu et oisin ärsyttävä ylipäätään vaan siis joku tietty asia miussa on ollu hänestä ärsyttävää.

hän on myös välillä hyvin negatiivinen tai saattaa jotenki töksäytellä jotain asioita. muutama esimerkki:
-aina jos laitan / näytän kuvia mun hamsterista, nii hän ei innostu niistä ollenkaan, vaan tuntuu että reagoi jopa negatiivisesti.
en tarkota sitä, et eläimiä pitäs rakastaa, mutta oottasin kyllä vähän ilosempaa reaktiota. joskus sanokin Wapissa ettei "halua nähdä kuvia mun elukasta" tms. ja sit yks päivä ku kerroin, että mun hamsterin kakkaa ja poskipusseista tyhjentämiä ruokia on mun huoneen nurkassa (koska en oo muistanu / jaksanu siivota niitä), ni hän veti elämääkin suuremman saarnan ja oli suorastaan vihanen siitä kuinka epähygieenistä tuo on.
-tuntuu, että hän on tosi monesti asettanu muut kaverinsa etusijalle.
en tiiä onko tää totta vai ei, mutta jotenkin vaan on jo pitkään ollu sellanen olo. esim. parina kesänä kun oon kysyny monta kertaa voiko hän tulla vaikka uimaan mun kanssa / voinko mennä hänen luo / voiko hän tulla meille, niin vastauksena on tullu, että "jos kaveriporukka ei raahaa mua minnekään, niin sitten voin tulla"... niinkun ööö, ihan ku sie et vois sanoa niille että oot sopinu mun kanssa???


ääh en nyt keksi enempää esimerkkejä vaikka niitä varmaan oiskin. mutta kuitenki pointti on se, että jotkut asiat tuntuu pahalta, mutten oikein ota selvää onko se vaan mun oman pään sisällä vai onko hän oikeesti epäasiallinen. anteeks romaanista D:
 
Viimeksi muokattu:

Taivaansini

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
1,853
Reaktioarvo
1,419
Tosta ekasta aattelin vaan, et se ei ois ollut tarkotuksella ollut ilkeä vaan ajattelematon, mutta nyt kun kerroit noista muistakin asioista niin aika pahalta kyllä kuulostaa. D:
 

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,686
Reaktioarvo
1,701
Tosta ekasta aattelin vaan, et se ei ois ollut tarkotuksella ollut ilkeä vaan ajattelematon, mutta nyt kun kerroit noista muistakin asioista niin aika pahalta kyllä kuulostaa. D:
jep, on tuo käytös miustakin epämukavaa, mutta jostain syystä oon vaan sinnitelly tänne asti enkä oo sanonu tuosta paljoo mitään D: ainoo vaan et kerran sanoin, että musta tuntuu ettei Inka välitä miusta yhtä paljon kun muista kavereistaan, mutta vastauksena tuli jotain, että "kyllä mie välitän siusta yhtä paljon" parin itkunauruhymiön kans.
inhottaa myös kun ollaan samalla luokalla ainakin vielä tää yks vuos, että... jos mun olo alkaa mennä hänen takia sietämättömäks, niin ei kai se auta kun vaihtaa opiskelupaikkaa D: joudun kuitenkin näkemään Inkaa joka päivä
 

Taivaansini

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
1,853
Reaktioarvo
1,419
jep, on tuo käytös miustakin epämukavaa, mutta jostain syystä oon vaan sinnitelly tänne asti enkä oo sanonu tuosta paljoo mitään D: ainoo vaan et kerran sanoin, että musta tuntuu ettei Inka välitä miusta yhtä paljon kun muista kavereistaan, mutta vastauksena tuli jotain, että "kyllä mie välitän siusta yhtä paljon" parin itkunauruhymiön kans.
inhottaa myös kun ollaan samalla luokalla ainakin vielä tää yks vuos, että... jos mun olo alkaa mennä hänen takia sietämättömäks, niin ei kai se auta kun vaihtaa opiskelupaikkaa D: joudun kuitenkin näkemään Inkaa joka päivä
Voi ei. D: Ehkä tossa tapauksessa olis parempi vaan pistää välit poikki, pikkuhiljaa huomaamattomasti alkaa erkaantumaan siitä, tai edes kertoa sille siitä ettei susta oo kivaa, ku se käyttäytyy noin.
 

badassbish

Pihalla oleva opiskelija
Liittynyt
14.7.2021
Viestejä
216
Reaktioarvo
269
Ehkä sun ei vaan kannata enää viettää aikaa Inkan kaa. Toi vaikuttaa tosi stressaavalta ja kuormittavalta, mikä ei todellakaan oo ystävyyden tarkotus. Voittehan te jatkoskin olla koulukamuja, jotka vaa vaihtaa sillon tällön pari sanaa koulus, muttei oo muuten tekemisis
 

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,686
Reaktioarvo
1,701
Ehkä sun ei vaan kannata enää viettää aikaa Inkan kaa. Toi vaikuttaa tosi stressaavalta ja kuormittavalta, mikä ei todellakaan oo ystävyyden tarkotus. Voittehan te jatkoskin olla koulukamuja, jotka vaa vaihtaa sillon tällön pari sanaa koulus, muttei oo muuten tekemisis
jep, veikkaan et vaikka mie sanosin tästä hänelle, niin hän ei oikein ymmärtäs sitä. ei vaan olla samalla aaltopituudella ja jotain tosi outoa meidän välillä on, mutten tiedä mitä / en osaa pukee sanoiks. joka tapauksessa tunnen monesti siitä miten hän puhuu mulle huonommuutta ja syyllisyyttä, vaikken oikeesti ois tehny tai sanonu mitään väärin. en nyt vaan tiiä miten sanosin hälle että hei, en halua olla sun kanssa enää erityisemmin tekemissä, koska koen tän meidän ystävyyden kuormittavana. hän kuitenki istuu mun vieressä aina koulussa, joten... ääh, tää on vaan niin vaikeen tuntusta D: ja ku kaikesta huolimatta jotenki välitän hänestä ihan helvetisti ja ollaan semmosia sieluntovereita.

lisäks mulla ei oikein oo muita läheisiä kavereita :/ on kyllä pari muuta joita sanon aina mun ystäviks, mutta kun en rehellisesti sanottuna välitä heistä enää (suurin syy varmaankin mt-ongelmat) ja ollaan kasvettu erilleen. en tiiä mutta musta tuntuu että oon jo kauan valehellu itelleni ja muille että mulla on hyviä ystäviä, mut sit en kuitenkaan loppujen lopuks oo pitkään pitkään aikaan tuntenu kunnolla yhteyttä kehenkään tai ei oo ollu sellanen rakastettu olo. mun kaikki ystävyyssuhteet on jo kauan tuntunu semmosilta kiusallisilta ja väkisin väännetyiltä (että sanon heitä ystäviks, mutta oikeesti oon sisältä ihan helvetin yksinäinen). hitto ku tähän nyt tuli tämmönen kauheen sekava avautuminen, pahottelut tästä D:

en vaan jaksa uskoa että tuun koskaan löytämään elämääni ystäviä joista oikeesti välitän ja joiden kanssa miulla on sellanen yhteys ja ihana olo. tuntuu etten välitä kenestäkään eikä kukaan välitä miusta. vaikka toisaalta moni kyllä on sanonu että oon tosi hyväsydäminen, empaattinen ja ihana ihminen yms., mutta miks sitten jään aina ulkopuolelle ja koen etten kuulu tähän maailmaan D:
tuun varmaan viettämään koko nuoruuteni yksin ja sit harmittelen joskus aikuisena (kuten harmittelen jo tälläkin hetkellä), että nuoruus valu ohitse ja olin aina vaan yksin, jos en fyysisesti niin ainakin emotionaalisesti. vihaan ja suren tätä kaikkea.
 

badassbish

Pihalla oleva opiskelija
Liittynyt
14.7.2021
Viestejä
216
Reaktioarvo
269
jep, veikkaan et vaikka mie sanosin tästä hänelle, niin hän ei oikein ymmärtäs sitä. ei vaan olla samalla aaltopituudella ja jotain tosi outoa meidän välillä on, mutten tiedä mitä / en osaa pukee sanoiks. joka tapauksessa tunnen monesti siitä miten hän puhuu mulle huonommuutta ja syyllisyyttä, vaikken oikeesti ois tehny tai sanonu mitään väärin. en nyt vaan tiiä miten sanosin hälle että hei, en halua olla sun kanssa enää erityisemmin tekemissä, koska koen tän meidän ystävyyden kuormittavana. hän kuitenki istuu mun vieressä aina koulussa, joten... ääh, tää on vaan niin vaikeen tuntusta D: ja ku kaikesta huolimatta jotenki välitän hänestä ihan helvetisti ja ollaan semmosia sieluntovereita.

lisäks mulla ei oikein oo muita läheisiä kavereita :/ on kyllä pari muuta joita sanon aina mun ystäviks, mutta kun en rehellisesti sanottuna välitä heistä enää (suurin syy varmaankin mt-ongelmat) ja ollaan kasvettu erilleen. en tiiä mutta musta tuntuu että oon jo kauan valehellu itelleni ja muille että mulla on hyviä ystäviä, mut sit en kuitenkaan loppujen lopuks oo pitkään pitkään aikaan tuntenu kunnolla yhteyttä kehenkään tai ei oo ollu sellanen rakastettu olo. mun kaikki ystävyyssuhteet on jo kauan tuntunu semmosilta kiusallisilta ja väkisin väännetyiltä (että sanon heitä ystäviks, mutta oikeesti oon sisältä ihan helvetin yksinäinen). hitto ku tähän nyt tuli tämmönen kauheen sekava avautuminen, pahottelut tästä D:

en vaan jaksa uskoa että tuun koskaan löytämään elämääni ystäviä joista oikeesti välitän ja joiden kanssa miulla on sellanen yhteys ja ihana olo. tuntuu etten välitä kenestäkään eikä kukaan välitä miusta. vaikka toisaalta moni kyllä on sanonu että oon tosi hyväsydäminen, empaattinen ja ihana ihminen yms., mutta miks sitten jään aina ulkopuolelle ja koen etten kuulu tähän maailmaan D:
tuun varmaan viettämään koko nuoruuteni yksin ja sit harmittelen joskus aikuisena (kuten harmittelen jo tälläkin hetkellä), että nuoruus valu ohitse ja olin aina vaan yksin, jos en fyysisesti niin ainakin emotionaalisesti. vihaan ja suren tätä kaikkea.
Saat vihata ja surra tätä koko juttua, mutta: nuoruus ei valu ohi vaan siks, ettei sulla oo ystäviä, vaan sä voit viettää tosi hyvää nuoruutta yksinkin. Nuoruus voi käytännöllisesti katsoen jatkuu jopa 25-vuotiaaks asti, eli ehit vielä viettää nuoruuttas. Ystävät on tärkeitä ja mullakin on niitä, mutta ei sun kannata väkisin olla kenenkään ystävä. Loppujen lopuks sun on helpompi olla yksin ja keskittyä omaan hyvinvointiin, kun roikkua väkisin sellasis puolitutuis, joista et edes välitä

Ihminen kohtaa iha hemmetisti porukkaa elämänsä aikana ja ystävyyssuhteista tai kaverisuhteista vaan murto-osa säilyy. Jos ei suju, niin ei suju, ja se on vaa parempi myöntää - ainakin itelleen, vaikka se voi olla vaikeeta. On ihan ok olla surullinen entisistä ystävistä, joita ei enää tapaa, mutta ainakin mulla tulee sen alakulosuuden jälkeen fiilis siitä, että onneks katkasin välit, kun ei se toiminu

Kyllä sä viel löydät sellasii ystävii ja kavereita, jotka välittää susta oikeesti. Ehkä seuraavasta koulutuspaikasta löytyy samanhenkisiä? Ja ainiin, sellanen leffois näkyvä "BFF foreverrr, roikutaan koko ajan toisissamme"-tyyppinen nuoruus on Hollywood-hömppää. Ei se niin mee. Nuoruus on kaikil erilainen (ite esim. käyn koulus, oon kotona ja vierailen harvoin ystävien luona) ja on turhaa kadehtia toisten nuoruutta. En mä ainakaan jaksa olla kateellinen ekstroverteille, jotka on aina millon missäkin, vaan ennemmin oon tyytyväinen introverttiseen teekuppi ja kirja-elämääni, koska se on se mun juttu
 

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,686
Reaktioarvo
1,701
Saat vihata ja surra tätä koko juttua, mutta: nuoruus ei valu ohi vaan siks, ettei sulla oo ystäviä, vaan sä voit viettää tosi hyvää nuoruutta yksinkin. Nuoruus voi käytännöllisesti katsoen jatkuu jopa 25-vuotiaaks asti, eli ehit vielä viettää nuoruuttas. Ystävät on tärkeitä ja mullakin on niitä, mutta ei sun kannata väkisin olla kenenkään ystävä. Loppujen lopuks sun on helpompi olla yksin ja keskittyä omaan hyvinvointiin, kun roikkua väkisin sellasis puolitutuis, joista et edes välitä

Ihminen kohtaa iha hemmetisti porukkaa elämänsä aikana ja ystävyyssuhteista tai kaverisuhteista vaan murto-osa säilyy. Jos ei suju, niin ei suju, ja se on vaa parempi myöntää - ainakin itelleen, vaikka se voi olla vaikeeta. On ihan ok olla surullinen entisistä ystävistä, joita ei enää tapaa, mutta ainakin mulla tulee sen alakulosuuden jälkeen fiilis siitä, että onneks katkasin välit, kun ei se toiminu

Kyllä sä viel löydät sellasii ystävii ja kavereita, jotka välittää susta oikeesti. Ehkä seuraavasta koulutuspaikasta löytyy samanhenkisiä? Ja ainiin, sellanen leffois näkyvä "BFF foreverrr, roikutaan koko ajan toisissamme"-tyyppinen nuoruus on Hollywood-hömppää. Ei se niin mee. Nuoruus on kaikil erilainen (ite esim. käyn koulus, oon kotona ja vierailen harvoin ystävien luona) ja on turhaa kadehtia toisten nuoruutta. En mä ainakaan jaksa olla kateellinen ekstroverteille, jotka on aina millon missäkin, vaan ennemmin oon tyytyväinen introverttiseen teekuppi ja kirja-elämääni, koska se on se mun juttu
kiitos paljon! D: oon samaa mieltä ja tuli super hyvä mieli sun viestistä <3 sain siitä uutta näkökulmaa ja vaikka tää kauan jatkunu yksinäisyys pahalta tuntuukin, niin toisaalta miks pitäs väkisin koittaa olla kenenkään ystävä? mieluummin oon yksin, kun kärsin kuormittavista ystävyyssuhteista. luulen myös, että vaikka löytäsinkin hyviä ystäviä joista oikeesti välittäsin, niin joka tapauksessa ystävyyssuhteet ottaa enemmän ku antaa. uppoudun niin helposti muiden seurassa semmoseen huoli-, spekulaatio -ja jännityskierteeseen. ehkä just sen takia en saa nautintoa mistään ihmissuhteista ja jotkut vähän oudoksuukin mua, koska jännitän ja murehdin niin paljon. miussa on jotain tosi erilaista kun muissa, mutten vaan itekään oikein tiiä mikä se ominaisuus on D: luulen kuitenkin, että se liittyy jotenki tuohon edellä mainittuun.
 

badassbish

Pihalla oleva opiskelija
Liittynyt
14.7.2021
Viestejä
216
Reaktioarvo
269
kiitos paljon! D: oon samaa mieltä ja tuli super hyvä mieli sun viestistä <3 sain siitä uutta näkökulmaa ja vaikka tää kauan jatkunu yksinäisyys pahalta tuntuukin, niin toisaalta miks pitäs väkisin koittaa olla kenenkään ystävä? mieluummin oon yksin, kun kärsin kuormittavista ystävyyssuhteista. luulen myös, että vaikka löytäsinkin hyviä ystäviä joista oikeesti välittäsin, niin joka tapauksessa ystävyyssuhteet ottaa enemmän ku antaa. uppoudun niin helposti muiden seurassa semmoseen huoli-, spekulaatio -ja jännityskierteeseen. ehkä just sen takia en saa nautintoa mistään ihmissuhteista ja jotkut vähän oudoksuukin mua, koska jännitän ja murehdin niin paljon. miussa on jotain tosi erilaista kun muissa, mutten vaan itekään oikein tiiä mikä se ominaisuus on D: luulen kuitenkin, että se liittyy jotenki tuohon edellä mainittuun.
Hyvä, et tuli parempi mieli! :)
Eiköhän toikin ominaisuus vielä selvii, kunhan vaan saat pohdittua asiaa tarpeeks. Voihan se olla, et jos saat olla yksin (huom! et joudu oleen yksin, vaan saat!!) ja löydät elämään "uuden näkökulman", nii alat ymmärtää omii ajatuksia, ominaisuuksia, mielialoja ja tunteita paremmin
 
Ylös Pohja