Mulla ei ole mitään muuta sanottavaa, tarviin vaan kertoa tästä jonnekin kun on ihan hirveää. Sattuu tosi paljon kun en voi edes mennä saattelemaan koiraani, yhtälailla kun en päässyt kissaani kaksi vuotta sitten. Asun toisessa maassa ja matkustaminen ulkomaille ei ole mahdollista/saatika halpaa...
En tiedä miksi kerron tämän tänne, mutta vaikka olen ollut hyvin epäaktiivinen viime päivinä/viikkoina, ei se tarkoita sitä että olisin lähtemässä täältä kohta pois. On vaan niin saatanasti kouluhommia ja tentitkin ovat pian, että en kerkiä jakamaan aikaa tänne Varasijaan. Kun velvollisuudet on...
Hyvä muistuttaa itseään lomalla että arki on parempi onnellisuuden kannalta. Mutta ehkä nyt halu päästä takaisin arkeen vain sen kuin kasvaa, että pitää sitten lähteä lomalta jo saman päivänä. Huh, ei se onni ole missään kauniissa järvimaisemassa tai korvessa, eihei.
Ei ole, mutta uskon että ottaa päähän tollaset "täydellisyyden ruumiillistumat". On se kyllä varmaan hauskaa asua oman pään sisällä, missä egoa voi kiillotella päivät pitkät ja haukkua kaikki toisinajattelijat.