Varasija

Hehe, oon vähän hurahtanu kaikkeen kansanmusiikkiin niin mulla ei oo paljoa muita nimiä heiteltävänä. Ehkä yks sellanen räminäbändi, joka ei teknisesti ottaen ole kansanmusiikkia, ois Ska-p.
Kansanmusiikkikentältä hyviä on Lemon Bucket orchestra, Pitnacree, Men who shave, The Stray birds, Rhiannon Giddens ja Tatiana Hargreaves.
Punkimpaa kansanmusaa ois Flogging molly, Momma Swift, Revolte Springen ja Yes Ma'am.

Mutta siis varmaan jonkinlaisena punasena lankana noissa on se, että ne on aika menevää ja rämisevää musiikkia, sellasta josta tulee hyvä mieli ja voimakas olo ja jota voi tanssia. Lisäksi rakastan kuunnella räkäsiä live-esityksiä youtubesta jostain kadunkulmasta.

Tässä vielä tällanen saatesana:

Ihan törkeen mielenkiintoista saada uusia suosituksia 😍 ulkomaisessa musiikissa oon tosiaan ollut enemmän indie-poppiin kallellani ja kansanmusiikki taas on jäänyt vähemmälle. Ei mistään erityisestä syystä! Täytyy kuunnella noita heti kun kerkeen.

Ainoastaan Flogging Molly on noista tuttu.

Kuunteletsä muuten paljon lyriikoita musiikissa?

Rehellisesti sanottuna en kyllä kuuntele lyriikoita yhtä paljon kuin melodiaa. Mulle on esim tosi ok kuunnella musiikkia kielillä, joita en ymmärrä ollenkaan, siitä laulusta tulee mulle vaan yks instrumentti muiden joukkoon ilman verbaalista ilmasua, tai musiikkia jonka sanoma ei sinänsä sytytä niinku virsissä, tietyissä hippikappaleissa tai taistolaismusiikissa.

Toisaalta rakastan hassuja sanoja ja sitä miltä vaikka äänteet kuulostaa ja miten niillä voi viestiä ja koristella. Esim M. A. Nummisella on tosi pöljiä ja hauskoja lyriikoita, mutta en usko että jaksaisin kuunnella kappaletta, jossa on paska melodia, harmonia ja/tai soundi, mutta hyvät sanat.

Paljonko sää kuuntelet lyriikoita?

Mä kuuntelen lyriikoita aika paljon, mutta oikeestaan lähinnä suomenkielisessä musiikissa. Huonot suomenkieliset lyriikat ajaa mut aika tehokkaasti tiehensä. Englannin kielessä sillä ei ole yhtä paljon väliä, muista kielistä puhumattakaan.

Oon kyllä semmonen lyriikkarunkkarimuija :) :)

Mitä meinaat huonoilla lyriikoilla? Onks se niinku joku tekstin tönkköyteen, moraaliin tai ällöttävyyteen liittyvä juttu?

Ilmaisin asian aika kärkevästi, vaikka oikeastaan pyrin suhtautumaan aina kaikkeen taiteeseen uteliaasti ja siinä arvoa nähden!

Ehkä täsmällisemmin voisin puhua lyriikoista, jotka eivät kosketa mua. Yleensä sellaisia leimaa tietynlainen tönkköys; liika rautalangasta vääntäminen. Tykkään yleensä lyriikoista, joissa on tarpeeksi tilaa omillekin tulkinnoille.

Oon viime vuosina viettänyt tosi paljon aikaa kaupallisen suomipopin parissa yrittäen ymmärtää, mistä siinä on oikein kyse. Kiinnostavaa antropologista tutkimusta, mutta pakko on ollut todeta, ettei se ole ihan mun juttu.

Hei pakko vielä fiilistellä sun nimimerkkiä! Se on kova :) :)

Toivoisin että näissä kommenteissa vois lainata tai niinku vastata yhteen tiettyyn. Kiitos nimimerkkikiitoksesta. Maikki ja pelottava Pontso on mainiot kaverukset!! Tove Jansson ja kevätlaulu (eikö se oo sen novellin nimi missä titiuu on?) on spektaakkelimaisia kyllä!

Oon samaa mieltä melkein kaikesta popmusiikista. En halua sanoa, ettei sillä oo mitään mahiksia olla hyvää, mutta kun raha ja taloudellinen voittaminen on niin kovasti läsnä, se näkyy siinä musiikissakin valitettavasti.

Olinkin meinannu jo unohtaa nämä Maikkimaassa seikkailleet kaverukset! Muistan about vain ne irtoavat täplät 😍

Ai häh, mitkä läpät?? Onko tää joku juttu, jota ymmärtääkseen pitäis olla perillä interwebkulttuurista, nimittäin minä en oo

Joo popissa haiskahtaa herkästi sellainen teollinen tuotemuotoilu. Kertsin pitää alkaa ekan puolen minuutin aikana jotta kuulija ei vaiha radiokanavaa ja sanoman pitää aueta ekalla kuuntelulla. Nojoo. Oon yrittäny olla kiukuttelematta musateollisuudelle enää niin paljon. On haljua se.