Voispa kuolla. Tai ees lääkkeitä. Ennen mä en niitä mistään hinnasta ois vetäny, mutta nyt. Mä itkin unissani, kun mut puukotettiin osastolla. Mä itken yhä hiljaa, koska mulla ei oo mitään menetettävää. Mä tajusin sen. Mä vaan lurkkaan päivät foorumeilla, kulutan aikaa kavereilla ja oireilen.