Hakutulokset

Eilen laitto varttia vailla kaheltatoista vastauksena mun kymmeneltä laitettuihin viesteihin et ei ollu ilmotusasetukset päällä Ja nyt muutama minuutti sitten soitti mulle et on kuulemma tulossa tänne ja kysy et pääseekö meille Hieman huvittavaa kyllä

Ja mua ahistaa ihan rutosti Miks mulle valehellaan aina Haluuko ihmiset oikeesti et musta kasvaa epäluulonen ja erakoitunu aikune

Hihii sain just valamiiksi tän :D Mistä itse pidän piirrustuksessa: Värit onnistu aika hyvin ja toi puu kanssa Mistä en pidä: Toi tytön hahmo... XD Ja kuukaan ei oo ihan sellane minkälainen oisin sen halunnu olevan

Iskä kävi hakemassa sen ja äidin

Pili pili pom Pili pili pom Varpaitakin palelee, pili pili pompompom, Varpaitakin palelee, pili pili pom.

Ku se on yksvuotias ja edelleen hakee aina kauhiasti huomiota äitiltä nii sit ku äiti tulleeki kotia vauvan kanssa eikä anna sit tälle toiselle yhtä palijon huomiota nii on muute sitte ääntä talossa xD Varmaan tää yksvuotias sit etsiytyy mun vanhimman pikkuveljen luo ku se on muutenki sen...

:D

"Kaikki järjestyy" Siis mun äiti kyseli multa eilen viestien välityksellä kaikkee et oliko mulla paha olo riparilla vai ahistiko kotiasiat ja et puhuttiinko riparilla perheestä ja näin ja sain sen takia kuvan et se tietäs jotain siitä mitä riparilla oon menny puhuu Paniikissa sit laitoin...

Viittitkö tulla takas

Tajusin tossa eilen illalla taas retkahtaneeni ja kunnolla Ehkä tää on vaan se kuuluisa ripari-ihastus joka menee toivon mukaan ohi Mutta niinku mitä ruttoa yleensä ihastutaan leiriläiseen tai isoseen ja noh mitäs tekee neiti Myrskyvaroitus? Menee ja ihastuu KANTTORIIN Kumpa se ois vaa jotai...

Siis se tuli ihan siihen parinkymmenen sentin päähän musta

Meinasi itku tulla kyllä siinä lopussa Sain pidäteltyy itkuu kuitenki :') Vaikka eihän itkemisessä mitää väärää oo mut ku oon tän viikon aikana itkeny iha kauheesti nii en halunnu alakaa itkee taas Ja jee sain halata melkeen kaikkia :33 A lupas kanssa et voin laittaa sille joskus viestiä...

Juttelin tässä huonekaverien kaa ja ollaan kummatki varmoja et me muuten aletaan märistä

En ois uskonu koskaa sanovani tätä mut mää jään kaipaa tätä ihanaa yhteishenkeä ja tunnelmaa Leiriläisiä mulla ei nii kauhee ikävä tuu mut isosia tulee, ne on ollu täällä mulle ne läheisimmät ihimiset. En tarkota et leiriläiset ois jotenki kamalia mut ne ei vaa oikee oo mun tyyppisiä kavereita...

Määhän kerroin aiemmin mun tyttöisosesta L:stä ja poikaisosesta A:sta Siis tänää ku meijän piti tehä semmosia näytelmiä ja mulla on vähän niinku traumat siitä ja sit toi A joka oli meijän ryhmällä vetäjänä vähän niinku "tsemppas liikaa" kuten se ite sano nii mää sit joutuin menee mukaan vaikka...

Siis toi J (kanttori) on oikeesti ihana tyyppi Siis se vaa tuli ite juttelee ja kyseli et onko kaikki ok ja kysy myös siitä et kiusaako pojat ku ne aina sannoo mua yhdellä lempinimellä ja höpisee aina outoja musta ja kyselee aina et missä mun kaverit ja sit on sillee et miks sulla ei oo...

Alotin taas viiltelyn Tuli vaan niin paha olo, ahistaa kotona oleva tilanne vaikka äiti ennen mun lähtöä käski olla miettimättä sitä mitä siellä tapahtuu Eilen mää aloin itkee varmaan viis kertaa ja koko päivä oli muutenki yhtä itkun pidättelyä

Oon koko aamun ollu itku kurkussa ja aamupalalla ku olin nii meinasi tulla kunnon huutoitku mut sain pidäteltyä nii et sit vasta ku pääsin huoneeseen meni vessaan itkee hiljaa Mua ahistaa ihan rutosti enkä tiiä ees syytä

Ja istun yksinäni yhen pöydän päässä tääl kahviossa lol Ensivaikutelma: Isoset ainaki tytöt vaikuttaa mukavilta, ykski iha näytti mulle kunnolla et mihin mää meen Leiriläisistä en oo saanu muuta kuvaa ku et noi tytöt vaikuttaa sellasilta hihittelijöiltä ja pojat on hirveen pitkiä ja pelottavia

Noni ja taas se loppu se sade Kuinkahan monta kertaa jouvun säikähtää viel