Hakutulokset

Melkein kirjoitin, että Halla-ahon kanakeittoa, mutta en jaksa sitä makaronimössöä mitä siitä tulee jos ei syö heti kaikkea. Enkä viitsi tehdä niitä erikseen myöskään. Mutta aina joskus syödään sitäkin. Tosi herkkua

Perunamuusi on myös hyvää mutta ei ole millä survoa perunat.

Tai siis tänään.

Tekee mieli.. Kana ei ole yksinään kauheen hyvää mun mielestä, mutta esim. currykana on tavattoman hyvää. Ja kermainen ja keltainen kanakeitto on taivaallista. Huomenna teen oikein juustoista. Slurps namskis.

Keskustelu päättyi lopulta siten, että pyysin anteeksi sitä, että pyysin pyytämään anteeksi, kuin olisin itse ollut väärässä, ja sitten onnistuin tänään välttämään keskustelua siitä aiheesta ja esitin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tänkaltainen konfliktin välttely tuskin on tervettä ja...

Ehkä siks en ole ennen tehnyt mitään. Oishan se jotain pahempaakin voinut tehdä, jos olis sellainen ihminen. Ollaan onnekkaita ettei oo pahoinpidellyt fyysisesti. Mutta huomasin tänään, etten oo ainoa sisaruksista jotka ei kestä sitä huutoa (tai olen saattanut huomata ennenkin mutta unohdan...

Olet varmaan oikeassa. Toivottavasti voin välttyä tulemasta yhtä lyhytpinnaiseksi vanhemmaksi. Oma ylpeyteni ei ainakaan estäisi pyytämästä anteeksi, jos pahoittaisin toisten mielet. Sillä on joku mahdollisesti periytyvä mielisairauskin, mutta en onneksi tunnista sen merkkejä itsessäni

Isä ei oo tietääkseni satuttanut lapsiaan, mutta muuten voi olla aggressiivinen, siis niin että paiskoo ovia, viskoo tavaroita taikka laskee asiat pöydälle sillai vihaisen kovakouraisesti. Se yhdistettynä kovaääniseen karjumiseen ei ole kaunista katseltavaa. Päinvastoin, tulee todella epämukava olo

Pelkäsin, että voi suuttua jos nostan pöydälle sen miten hän kasvattaa lapsensa, mutta toisaalta olen yks niistä, vaikkakin aikuinen

Anteeksi otsikosta. Isä huusi tänään lapsille, kerran yhdelle ja sitten myöhemmin toiselle. Toiselle siitä, kun kiusasi toista, ja toiselle, kun ei antanut isän istua rauhassa. Ymmärrän kyllä hermostumisen, mutta kun kysyin, että voisiko pyytää anteeksi lapsilta, että huusi niin kovaa, saaden...

Olin niin onnessani kun kisu muisti parin kuukauden poissaolon jälkeen, että olin hänen ystävä, ja nautti heti sylissäolosta kuin ei oltais oltukaan erossa. Annan kuitenkin herkkuja niissä tilanteissa niin jälleennäkeminen on vieläkin suloisempi :3

Ihanaa <3

Hän suuttuu ja heiluttaa häntäänsä vain kun lopetan päänsä rapsutuksen. En tosin tiedä, tykkääkö eniten leuasta, korvan takaa, vai sen edestä silityksestä. Siksi teen kaikkia vähän samaan aikaan. Ollaan nukuttu paljon yhdessä yö- ja päiväunia, vaikka meillä on semmoinen eroavaisuus, että hän...

Ah, kiitos!

Aloin juuri epäröimään oman kysymykseni järkevyyttä. "Onko sinulla kameraa" on tässä kirjoittaessani alkanut kuulostamaan enemmän ja enemmän järkevältä tavalta muodostaa kyseinen kysymys. Miksi en kysyisi partitiivimuodossa? Mutta onko molemmat oikein?

Enhän voisi kuvitella kysyväni "onko sinulla kanaa" ja olettaa saavani vastaukseksi, että "näetkö muka kanalaa lähistöllä".

Eikö "onko sinulla koiraa" tarkoita, että onko koiranlihaa?

Duolingo suomi opetti kysymään "onko sinulla kameraa" ja tietysti partitiivia käytetään muissakin lauseissa, kuten "onko sinulla aikaa" mutta onko se sitten oikein, että kysyy "onko sinulla koira" "koiraa" sijaan? Siis itse kysyisin melkein aina että "onko sinulla kamera" enkä "kameraa"...

Eläkeikänen appiukko sanos ettei tykkää käydä teattereissa mutta sitten kun televisiosta tai halvalla netistä näkee Barbie-elokuvan ni hänki haluu sit kattoa sen. Naurahdin.

Olisinpa lukenut semmosia suomalaisia nuorten- tai lastenkirjoja enemmän joskus