Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 54910" data-attributes="member: 34">Ketä mä taas oikee aattelen?? Damiania???? Matisyahua? Tietty muitakin. Mut niiku mitä hemmettiä. No joo onneks kattelen salkkareit iha vitusti nykyää ni se vähän auttaa tähän paskaaaaannnnn oloon vaikka ei se nyt kaikkea pelasta mut juu. Täytyis salkkareide ohel vihdoinkin katella se ERÄÄN sarjan kolmoskausi mutta kun pitäs saada aikaseks tilata se ruutu plussa voi jeeee 😭 muutenki ahistaa iha vitusti ku tuntuu et millään ei oo mitään vaikutusta, ei vaikka mä en oo taas katellu hirveesti mitään timpast ja muist sankareist, mut ku mä en vaan voi unohtaa sitä tein mä mitä tahansa. Nii se o iha sama oonko kattomatta vai en. En mä oo päässy yli tässä ajassa enkä pääsekään, se on nähty jo. Jos en oo yli ees pienemmistä ihastuksista esim hobi nii en varmaa timpastakaa pääse. Että näin. Ihan vitun turhaa edes yrittää nii siks mä en jaksa sitä että joku vitun terapeutti on sillee "pystytkö olla ajattelematta niitä" vitun tyhmä eikö se oo jo käyny selväksi että EN :D toki just joku salsut saattaa tilapäisesti auttaa mutta juu kuitenkin. Sekään ei saa mua pääsee yli. Oon oikeest nii loppu tähän itteni syyttämisee. Tuntuu vaa että oksettaa heti ku alkaa ajattelemaanki sitä kuinka oon kaikkien mielestä säälittävä ja epäonnistunu paska :D juuh. Vittu että vituttaa ihmiset jotka ei osaa esittää asiaansa silleen että mulle ei tulis siitä vittu kuukausitolkulla kestäviä pakko-oireita ja kriisejä. Vitun pälli oikeesti. Se tuskin teki sitä tahallaan mut en silti tajuu miten se ei ymmärtäny esittää asiaa jollai toisel taval. Miks se piti saada kuulostaa siltä et oon syyllinen tähän kaikkee ja epänormaali. En vittu jaksa tollasia ihmisiä. Miksei vaa voi antaa mun olla? Mä oon ihan sellanen ku muutki, en mä oo mikää sairas paska jota pitää auttaa pääsee eroo addiktiostaa. Mä vaa oisin halunnu purkaa tunteit mut ei sillee et terapeutti sanoo et hmm teetkö sä tän tahallaan, mitä jos yrittäisit olla ajattelematta. Vitun tyhmä pitää olla jos ei osaa sanojaa asetella jotenki järkevästi. Tää kuulostaa ihan sairaan tyhmält mut oon oikeest ihan sairaan katkera sille muijalle iha vaa siks et se aiheutti mulle nää pahimmat oireet eikä nää lähe pois nyt vaa syytän itteeni 24/7 ja vihaan ja vihaan ja mä en jaksa enää koko ajan yrittää kontrolloida ja muuttaa itteeni! Vittu mä oon mikä oon. Miksei se ikinä kelpaa. Vittu mikä ämmä oikeesti. Nyt kyllä oon vainoharhanen ja pelkään et se lukee näit viestejä lmao :D ihan ku se roikkus jossain varasijassa. Mun on vaan pakko purkaa ku tää paha olo ei lähe ikinä pois. Mietin vaan koko ajan että miks mä en oo yli miks mä en oo yli miks mä epäonnistuin taas VOI VITTU tää on ihan vitullinen pakko-oire mulle vieläkin. Mitä hiton nappia se oikee paino mun aivois et se sai mut yhtäkkiä sekoomaan tälleen. Kiitos siitä niin saatanan paljon. Rehellisyyden nimissä, ei kaikki varmasti oo sen vika koska onhan mulla pakko-oireita joka tapauksessa, ja oon mä ennen sitäkin syyttäny itteeni kaikesta mut nyt ehkä vaan enemmän kun se puhu täst asiast tohon sävyyn niiku se ois joku juttu mikä mun pitää muuttaa että kelpaan. Voi olla että teen ite vaa sellasen tulkinnan siitä mut silti niistä keskusteluista tää alko ja jatkuu edelleen. Mul alkaa tulla väsy siihen etten koskaan voi olla aidosti oma itteni. Aina vaa valitetaan. Enkä tiedä miten hyväksyä se et oon tämmönen. Ja miten olla ottamatta pakkomiellettä siitä että nyt pitää päästä yli. Koko ajan pitäs päästä yli eikä tunteita sais olla. Nyt loppuu tää saatanan pelleily. Ei jaksa enää. Mä en yritä enää sekuntiakaan päästä yli kenestäkään, en jaksa sitä enää ikinä. Jos joku kehottaa mua siihen ni lyön turpaan tai sanon että painuis vittuun. Mä en enää sekuntiakaan anna tän pakko-oireen vaivata mua. Mä otan vaa rennosti ja annan asioiden olla mitä ne on. Mä en enää yritä kontrolloida mun tunteita ei vois enää vähempää kiinnostaa. Helpommalla pääsee ku antaa ittensä olla sellanen ku on. Oon kuitenkin vaa ihminen. En mä jaksa tätä stressiä enää ni antaa olla sitte. Ja aion sanoo tän myös sille terapeutille, ehkä.Oikeesti, miten tää on mahollista. Miten voi olla näin vaikee olla. Mä en oikeesti jaksa kuunnella enää yhdenkään ihmisen märisemistä mulle siitä kuinka yhy yhy ei toi oo normaalia pitäsköhän sun sitä ja pitäskö sun tätä. Jos joku viel kerrankin vikisee mulle jotain säälittävää settii ni mä oikeesti saatan hieman lyödä, koska en jaksa enää tota jatkuvaa kitinää ja vinkumista. Jos mus ei oo muuta ku kritisoimista ni ei tarvi katella. Tää koskee myös mun kavereita, en ota niiltä paskaa enää yhtää. Saa mun puolesta lopettaa sen ainasen valittamisen ja mun alas painamisen. Oon ihan yhtä hyvä ku muutki ni en ymmärrä miks joka kerta pitää heittää jotain mukahauskaa paskaa mun ihastumisasioista. Ei kuulu vittuakaan vissiin niille. Vaikka nyt ei oo kyllä oikeestaa kuulunu valituksia. Ehkä ne on vihdoin tajunnu. Mut jos vielä kerran kuulen niilt jotain paskaa ni emt en varmaan ees löis ketää vaa alkaisin ihan straight up itkee siinä koska en jaksa enää sitä että kaikki haukkuu mua, ihan ku en ite inhois itteeni tarpeeks. Kaikki vaan haukkuu eikä kukaan ymmärrä, great. Mut ehkä ne ei hauku enää. Ehkä ne on nyt tajunnu että ne ei voi joka välissä sanoo mulle että toi on väärin ja toi on outoo.Joka tapauksessa, en jaksa tätä.</blockquote>

En ole robotti