Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
1
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Suhteet, seurustelu & seksuaalisuus
Alkoholisti äiti
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 71898" data-attributes="member: 34"><p>Ymmärrettävää D: no, kyllähän tästä tulee inhottavan syyllinen tunne kun tuntuu että pitäisi vaan yrittää enemmän auttaa mutta kun kaikki vaan kaikuu kuuroille korville, niin mitä siinä voi tehdä. Tietysti pelottaa että saako tuo koskaan elämäänsä kuntoon. Mutta jos toinen on kertakaikkiaan päättänyt luovuttaa kaiken suhteen niin en tiedä voiko siitä syyllisyyttä edes enää kokea kun sille ei sillon voi mitään. Mutta toisaalta tähän on kyllä tottunutkin. Kaikista tärkeintä olis vaan se että se pääsis tosta itsetuhosuudesta eroon koska en tosiaan halua sen tekevän itsemurhaa. Oon puhunut ammattilaisten kanssa asiasta kun oon ite siis käyny juttelemas omasta ahistuksesta, niin nekin on sanonu että se ei oo mun vastuulla. Mut oon ehdottanut monta kertaa että puhuis jollekin ammattilaiselle tai tekis jotain asialle, mut ei. Ja sillon kun se ei juo niin se pelaa yms, on vaa omas huoneessaa koko ajan. Ja kavereita näkee ilmeisesti lähinnä sillon kun ne ryyppää.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 71898, member: 34"] Ymmärrettävää D: no, kyllähän tästä tulee inhottavan syyllinen tunne kun tuntuu että pitäisi vaan yrittää enemmän auttaa mutta kun kaikki vaan kaikuu kuuroille korville, niin mitä siinä voi tehdä. Tietysti pelottaa että saako tuo koskaan elämäänsä kuntoon. Mutta jos toinen on kertakaikkiaan päättänyt luovuttaa kaiken suhteen niin en tiedä voiko siitä syyllisyyttä edes enää kokea kun sille ei sillon voi mitään. Mutta toisaalta tähän on kyllä tottunutkin. Kaikista tärkeintä olis vaan se että se pääsis tosta itsetuhosuudesta eroon koska en tosiaan halua sen tekevän itsemurhaa. Oon puhunut ammattilaisten kanssa asiasta kun oon ite siis käyny juttelemas omasta ahistuksesta, niin nekin on sanonu että se ei oo mun vastuulla. Mut oon ehdottanut monta kertaa että puhuis jollekin ammattilaiselle tai tekis jotain asialle, mut ei. Ja sillon kun se ei juo niin se pelaa yms, on vaa omas huoneessaa koko ajan. Ja kavereita näkee ilmeisesti lähinnä sillon kun ne ryyppää. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Suhteet, seurustelu & seksuaalisuus
Alkoholisti äiti
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja