Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
avautumista
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="persikkapyllykkä" data-source="post: 95258" data-attributes="member: 289"><p>toivottavasti kaverin luona oli kivaa, ainakin suunnitelmat kuulosti tosi kivoilta D: onneksi sulla on ihmisiä, keil voit puhua ja purkaa sydäntä siit pojasta D: en voi myöskään tarpeeks painottaa vieläkään, että mite hyvä asia se on, et pääsit siitä eroon, kun se vaikutti jo sun syömiseenkin niin vahvasti D:</p><p></p><p>also, seuraavalla kerralla, ku sun veli ja/tai sun äiti sanoo sulle tyhmyyksiä, niin voit tehdä näin:</p><p>1. sano suoraan mitään ajattelematta, että "haista vittu"</p><p>2. toista kohta 1 tarvittaessa</p><p></p><p>ilmankos keho ja lihominen ahdistaa, kun joudut elämään tollasessa ympäristössä. kyllä, käytin sanaa "joudut". älä usko äläkä kuuntele mitään, mitä ne sanoo. tiedän milt se tuntuu, ku huomaa, että keho on muuttunu ja aattelee itse siitä, että vieläpä huonompaan suuntaan. mut se kuuluu elämään, kroppa muuttuu ja se on ihan ok. anna itselles ja sun keholle armoo. D: mut tottakai helpommin sanottu kuin tehty, ja tiedän, että tollasten kommentointien kanssa se varsinkaan ei ole helppoa. mä mietin, että auttaisko se, jos pyrkisit kehoneutraaliuteen? eli nimensä mukaisesti suhtautuisit kehoosi neutraalisti, ja niinku hyväksyisit, että tällainen se on ja siinä se. sä oot hyvä tuommoisena, älä unohda sitä! D: </p><p></p><p>ymmärrän, et tulevaisuus mietityttää - myös allekirjoittanutta... - mut mä oon varma, että kaikki järjestyy ja siihen uskaltaa luottaa. mul on ollu usein sellanen olo, että elämä lipuu ohi, mut sit otin yhen asian tavaksi: kirjoitan kalenteriin pieniä asioita, joita oon tehny. esim. "imuroin huonetta", "söin hyvän leivän aamupalaks" tai mitä vaikka oon tehny esim. animal crossingissa tai mitä oon piirtänyt. oon huomannut, et ku listaa pieniä asioita, mitä tekee, niin siit tulee yleensä parempi olo. se jotenki saa pysymään paremmin elämässä kiinni, ja ehkä alkaa ajatella, et hei, kyl tää tästä eikä päivät menekään vaan ohi ja voi oikeesti olla ylpeä, että on saanu asioita aikaan. mä koen, et ku huomaa ne pienet asiat mitä tekee, niin on helpompi uskoa parempiin päiviin ja ajatella positiivisemmin tulevaisuudesta muutenkin. toisaalta sekään ei ole siis paha asia, jos silt tuntuu eikä ole energiaa tehä mitään. se on myös ok. D: sä et oo huono ihminen, jos elämän tavoissa mikään ei tunnu onnistuvan. joskus kaiken energian tarvii vaan selviämiseen ja kuten sanoin, se on täysin ok.</p><p></p><p>tuohon varsinkin tartun, kun sun mielessä pyörii, ettet koskaan tulis saamaan ystäviä. en suostu mitenkään uskomaan, et sunlainen ihminen ei löytäis ystäviä. sä vaikutat tosi mukavalta ja empaattiselta ihmiseltä, eli uskon 100%, että löydät ystäviä, jotka osaa arvostaa niitä asioita D: uskoisin, että sun paras kaveri myös arvostaa näitä asioita sussa.</p><p></p><p>ja vielä tohon yhteishakuun liittyen; mitä jos vaikka listaisit kaikista aloista ja paikoista plussia ja miinuksia? entä oisko kaksoistutkinto hyvä vaihtoehto? tai sitten jos suorittaisitki lukion neljään vuoteen? vaihtoehtoja onneksi on vaikka kuinka, ja uskon, että löydät mieleisen D: tsemppiä joka tapauksessa yhteishakuun - ja elämään muutenkin!! D: lähetän myös ison virtuaalisen halauksen</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="persikkapyllykkä, post: 95258, member: 289"] toivottavasti kaverin luona oli kivaa, ainakin suunnitelmat kuulosti tosi kivoilta D: onneksi sulla on ihmisiä, keil voit puhua ja purkaa sydäntä siit pojasta D: en voi myöskään tarpeeks painottaa vieläkään, että mite hyvä asia se on, et pääsit siitä eroon, kun se vaikutti jo sun syömiseenkin niin vahvasti D: also, seuraavalla kerralla, ku sun veli ja/tai sun äiti sanoo sulle tyhmyyksiä, niin voit tehdä näin: 1. sano suoraan mitään ajattelematta, että "haista vittu" 2. toista kohta 1 tarvittaessa ilmankos keho ja lihominen ahdistaa, kun joudut elämään tollasessa ympäristössä. kyllä, käytin sanaa "joudut". älä usko äläkä kuuntele mitään, mitä ne sanoo. tiedän milt se tuntuu, ku huomaa, että keho on muuttunu ja aattelee itse siitä, että vieläpä huonompaan suuntaan. mut se kuuluu elämään, kroppa muuttuu ja se on ihan ok. anna itselles ja sun keholle armoo. D: mut tottakai helpommin sanottu kuin tehty, ja tiedän, että tollasten kommentointien kanssa se varsinkaan ei ole helppoa. mä mietin, että auttaisko se, jos pyrkisit kehoneutraaliuteen? eli nimensä mukaisesti suhtautuisit kehoosi neutraalisti, ja niinku hyväksyisit, että tällainen se on ja siinä se. sä oot hyvä tuommoisena, älä unohda sitä! D: ymmärrän, et tulevaisuus mietityttää - myös allekirjoittanutta... - mut mä oon varma, että kaikki järjestyy ja siihen uskaltaa luottaa. mul on ollu usein sellanen olo, että elämä lipuu ohi, mut sit otin yhen asian tavaksi: kirjoitan kalenteriin pieniä asioita, joita oon tehny. esim. "imuroin huonetta", "söin hyvän leivän aamupalaks" tai mitä vaikka oon tehny esim. animal crossingissa tai mitä oon piirtänyt. oon huomannut, et ku listaa pieniä asioita, mitä tekee, niin siit tulee yleensä parempi olo. se jotenki saa pysymään paremmin elämässä kiinni, ja ehkä alkaa ajatella, et hei, kyl tää tästä eikä päivät menekään vaan ohi ja voi oikeesti olla ylpeä, että on saanu asioita aikaan. mä koen, et ku huomaa ne pienet asiat mitä tekee, niin on helpompi uskoa parempiin päiviin ja ajatella positiivisemmin tulevaisuudesta muutenkin. toisaalta sekään ei ole siis paha asia, jos silt tuntuu eikä ole energiaa tehä mitään. se on myös ok. D: sä et oo huono ihminen, jos elämän tavoissa mikään ei tunnu onnistuvan. joskus kaiken energian tarvii vaan selviämiseen ja kuten sanoin, se on täysin ok. tuohon varsinkin tartun, kun sun mielessä pyörii, ettet koskaan tulis saamaan ystäviä. en suostu mitenkään uskomaan, et sunlainen ihminen ei löytäis ystäviä. sä vaikutat tosi mukavalta ja empaattiselta ihmiseltä, eli uskon 100%, että löydät ystäviä, jotka osaa arvostaa niitä asioita D: uskoisin, että sun paras kaveri myös arvostaa näitä asioita sussa. ja vielä tohon yhteishakuun liittyen; mitä jos vaikka listaisit kaikista aloista ja paikoista plussia ja miinuksia? entä oisko kaksoistutkinto hyvä vaihtoehto? tai sitten jos suorittaisitki lukion neljään vuoteen? vaihtoehtoja onneksi on vaikka kuinka, ja uskon, että löydät mieleisen D: tsemppiä joka tapauksessa yhteishakuun - ja elämään muutenkin!! D: lähetän myös ison virtuaalisen halauksen [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
avautumista
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
