Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 22474" data-attributes="member: 34">Mitä VITTUA mun pakko-oireet menee katosta läpi. Vieläkin menossa vissiin jonkinlainen paniikkikohtaus. En tiedä voinko sanoa paniikkikohtaukseks tätä mut joku semmone, äsken hyperventiloin ja vieläkin tuntuu että about kuolen tähän?Kiva juttu hei. Johtukohan se tästä sukupuolikriisistä vai????? Vittu että oksettaa ja ahistaa. Mut tätä se tekee ku yliajattelee kaiken niin vitusti. Vittu. Ei mun tarvi tietää mitään tarkkaa labelia jos en jaksa sitä miettiä, vittu mikä mua vaivaa. Mut ku se ei oo pelkästään nämä asiat itsessään mikä aiheuttaa paniikkia vaan nimenomaan ne pakkotoiminnot jotka niihin liitän. Koska se että selvitän esim. Sukupuoltani on tietynlainen pakkotoiminto silleen et mun on pakko miettiä sitä ja pistän sen niin jalustalle et se asia on niin tärkeä. Siis mul on samalla tavalla pakko-oire ihastuksiin liittyvät ajatukset esim se kun yritän usein saada selvää siitä mitkä mun tunteet on jne. Ja ketä kohtaan. Eli kaikki noi on tavallaan pakko-oireita myös et mun on pakko vaan ajatella ne läpi, ja tietenkin sit on kaikki muutkin pakko-oireet noiden lisäks.Mut luulen et tää paniikki menee jossakin vaiheessa ohi. Sit ne aina jotenkin menee silleen et pystyn taas elää niiden kans.Ärsyttävää vaan jotenkin ku ne pakko-oireet muuttuu ja vaihtelee niin sit välil teen asiat eri taval ja obsessoin tavallaan sen asian eri lailla, esim ihastuksiin liittyen niin ajattelen ne tavallaan eri tavalla eri aikoina esim nykyään tavallaan on pakko-oire ollu se et en haluu olla kenenkään muun ku timpan kaa, mut ny tuntuu et se pakko-oire ehkä on muuntumassa jokskin toiseks, ehkä. Ja siis se on pakko-oire koska se ei oo pelkästään sitä etten HALUU olla kenenkään muun kanssa vaan se on myös tavallaan sellanen pakonomainen ajatus? Mut on se toki myös todellisiin tunteisiin perustuva asia sinänsä joo mutta juuh jooh jaOikeesti ocd on varmaan pahin asia mitä mulle on ikinä tapahtunut. Toisaalta ehkä siinä on jotain hyvääkin mut se on kyl oikeesti yks vaikeimmista asioista mitä maailmassa voi olla. Mut toisaalta uskon siihen et sil on tarkotus et mul on tää sairaus. Ja pystyn jotenkuten elämään sen kans näköjään, ainakaan en oo vielä itteeni tappanu. Enkä sitä siis tässä harkitsekaan että don't worry. Mut onhan se ihan kamalaa varsinkin tällaset yhtäkkiset paniikkikohtaukset. Äh kaikki on niin helvetin vaikeeta. Ihan hirveetä voi vittu. Miten mä saan jotain tolkkua mun oireisiin :D nojaa, ne tasaantuu kyllä kohta. Yleensä ne kai ajan mittaan tasaantuu sitten kun se paniikki on vähän laskenu. Mutjoo ei oo kyl pitkään aikaan ollukaa noin pahaa paniikkia. Tai no ei siitä nyt niin kauan oo mutta tuntuu hirveen pitkält ajalt. Okei juu itse asias siit on tosi vähän aikaa koska se oli joko helmikuuta tai maaliskuuta kai kun tuli se ihan hirvee itkukohtaus ja itkin monta vitun tuntia. Ja sit se yks yö ku itkin koko ajan tätä timppa & hessu casee ja ikäerojuttui ja identiteettikriisei ja vittu huhhei se oli kyllä sairast. Koko yön vaa kriiseilin ja itkin ja panikoin yhtä saatanan seksuaalista suuntautumista voi jeeeeesus. Seksuaalista suuntautumista siis siinä mielessä että ikäsuuntautuminen kuuluu siihen myös. Sillee oikeesti get a grip? Ei nyt ole niin vakava asia. Mut kyl se vaan ahdisti niik vitusti että tuntu etten pääse siitä olosta ikinä yli. Kai sekin jotain pakko-oireisiin liittyvää saattaa olla, että jumittuu johonkin silleen ja ajattelee että mä en SAA missään nimessä tykätä niistä koska ikä. Huutista sepä olikin jännä yö se.Voi vittu oikeest meneekö tää ahdistus ikinä ohi. Tiedän et oon myös väsyny mut silti tuntuu ettei mul oo aamullakaa yhtää parempi olo. Pelottaa.Huoh ehkä se menee ohi sillä et kirjotan nää asiat läpi, joko tänne tai muistioo.</blockquote>

En ole robotti