Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="haituvainen" data-source="post: 86234" data-attributes="member: 386">ei oo pitkään aikaan, tai varmaan ikinä tuntunu tältä. oon tutustunu yhteen jereen (nimi muutettu) ja ikinä ei oo kukaan poika tuntunu noin luotettavalta, tuelta ja turvalta, hauskalta. välillä tosin kommunikaatio pätkii, mutta kyllä meillä synkkaakin toisaalta. jere selvästi näyttää et hän välittää miusta ja jotenkin on vaan tullu sellanen epäilys, onko tässä jotain muutakin kun ystävyyttä. en oikein saa mielenrauhaa, kun tuntuu, että vaan kuvittelen kaiken. mutta mitä jos en kuvittelekaan? äh, tämmöstä on elämä yliajattelun kanssa D: tää on vaan tosi outoo kun en mielestäni ainakaan tunne mitään ihastusta häneen, mutta sitten kuitenkin ku hän vaan mainitsi että &quot;seurustelin&quot; *ja ajankohdan*, tuntu että menin jotenki ihan shokkiin ja järkyttyneeks. en vaan ymmärrä mikä mua siinä järkytti, eihän siinä oo mitään pahaa et hän on seurustellu aiemmin. samoin tuntuu että jatkuvasti tarviin häneltä huomiota ja janoan hänen läsnäoloa, muuten en voi hengittää. en kestä ajatusta siitä että menettäsin hänet. ja oon ihan varma että vaikken ookaan ihastunu häneen, tuntisin kauheeta mustasukkasuutta, jos hän yhtäkkiä ilmottas että seurustelee jonkun kanssa. meen myös aina melko hermostuneeks, kun oon hänen seurassa. aaa en vittu tajua tätä, ei tunnu sydämessä että oisin ihastunu mutta silti... ihan ku oisin kuitenki?🤷🏼‍♀️en vaan tiiä miten saan mielenrauhan. pitäs antaa asioiden mennä omalla painollaan ja tutustuu rauhassa eikä murehtia liikaa, mutta mieli tekee tepposia jälleen D: hämmentää myös kun jere on tavallaan tehny semmosia juttuja jotka VOI viitata siihen, että hän ois kiinnostu, mutta yhtälailla ne voi olla semmosia kaverillisia eleitä. miks tää on niin vaikeeta? D:</blockquote>

[QUOTE="haituvainen, post: 86234, member: 386"] ei oo pitkään aikaan, tai varmaan ikinä tuntunu tältä. oon tutustunu yhteen jereen (nimi muutettu) ja ikinä ei oo kukaan poika tuntunu noin luotettavalta, tuelta ja turvalta, hauskalta. välillä tosin kommunikaatio pätkii, mutta kyllä meillä synkkaakin toisaalta. jere selvästi näyttää et hän välittää miusta ja jotenkin on vaan tullu sellanen epäilys, onko tässä jotain muutakin kun ystävyyttä. en oikein saa mielenrauhaa, kun tuntuu, että vaan kuvittelen kaiken. mutta mitä jos en kuvittelekaan? äh, tämmöstä on elämä yliajattelun kanssa D: tää on vaan tosi outoo kun en mielestäni ainakaan tunne mitään ihastusta häneen, mutta sitten kuitenkin ku hän vaan mainitsi että "seurustelin" *ja ajankohdan*, tuntu että menin jotenki ihan shokkiin ja järkyttyneeks. en vaan ymmärrä mikä mua siinä järkytti, eihän siinä oo mitään pahaa et hän on seurustellu aiemmin. samoin tuntuu että jatkuvasti tarviin häneltä huomiota ja janoan hänen läsnäoloa, muuten en voi hengittää. en kestä ajatusta siitä että menettäsin hänet. ja oon ihan varma että vaikken ookaan ihastunu häneen, tuntisin kauheeta mustasukkasuutta, jos hän yhtäkkiä ilmottas että seurustelee jonkun kanssa. meen myös aina melko hermostuneeks, kun oon hänen seurassa. aaa en vittu tajua tätä, ei tunnu sydämessä että oisin ihastunu mutta silti... ihan ku oisin kuitenki?🤷🏼‍♀️ en vaan tiiä miten saan mielenrauhan. pitäs antaa asioiden mennä omalla painollaan ja tutustuu rauhassa eikä murehtia liikaa, mutta mieli tekee tepposia jälleen D: hämmentää myös kun jere on tavallaan tehny semmosia juttuja jotka VOI viitata siihen, että hän ois kiinnostu, mutta yhtälailla ne voi olla semmosia kaverillisia eleitä. miks tää on niin vaikeeta? D: [/QUOTE]

En ole robotti