Myrskyvaroitus
Järjestyksenvalvoja kuudelta aamulla
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 7,585
- Reaktioarvo
- 6,488
Älä lue jos et halua lukea valitusta ja itkemistä
...pyysi mua tulemaan nuorisotalolle pidennettyyn. Halus mun siis auttavan sitä esseen teossa koska sillä oli palautusaika eilen kello 23 ja kello oli sillon jo 22 :D
Ja siis siellä oli kaks tyttöä, S ja M (ovat siis molemmat samasta perukoulusta) ja hekin siinä sano et noni tuu tänne ku toi on nii hankala me ei osata auttaa :'D
En ehtiny ees vastata mittää muuta ku et "Jaahas" ku A jo sano et "Noni hyvä kiitos me ootetaan sua täällä" eli ei hirveesti vaihtoehtoja mulle jättäny. Toki mulla oli aika tylsää muutenki ja lopulta sit lähin vaan kävelee sinne.
Ja jotenki oon taas vaan ilonen etten oo sen luokalla, joutusin auttaa sitä joka asiassa (vaikka se ossaa ne ite ku on sen verran fiksu mutta ku se väittää ettei muka ossaa) ja siinä sit istuskeltiin tunti kahvihuoneessa ja yritin saaha sitä tekemään sen esseen iliman et se kopioi kaiken joko sen kaverilta (niillekki se soitteli ku halus "inspiraatiota". Otin siltä puhelimen pois nii se alako keskittymään siihen tekemiseen xD)
Siinä oli yks nuorisotalon työntekijä jonka kanssa sit alettiin juttelee ja seki yritti välissä neuvoa A:ta. Puhuin sen kaa vaa kielten opiskelusta sit ku A ei meinannu kuunnella yhtää kummankaa neuvoja :D
Ja sit tää asia jonka halusin tänne purkaa.
Jossakin vaiheessa S ja M alako puhhuu jostaki niitten kaverista (pojasta) ja siitä et ku alunperin olivat suunnitelleet näkevänsä sitä ekaa kertaa. Eivät siis olleet koskaan tavanneet mut kummiski tuntenu jo pitkään sen somen kautta. M sit sano et se ei haluu nähä sitä ainakaa keskellä yötä et se ei luota siihen. S sit nauro ja sano et "sää et luota siihen mut luotat A:han?" ja tähän sit A sano et "Mää oon aina luotettava ja kiltti ja mukava."
Ennen ku mietin yhtään nii sanoin et "No et kyllä oo." Se väitti vastaan et kyllähän se on ja sanoin sit et no et oo ainakaan mulle aina ollu kovin mukava. Vastasi vaan et kyllä on. Sanoin et sen kanttis miettiä mitä kaikkee se mulle on sanonu. Se sano ettei se muista.
Sit ku oltiin lähössä mää vielä toisen kerran sanoin et kannattas joskus muistella vähä mite se on mua kohellu. (Mulle jäi hieman sellane kuva et ehkä se oikeesti halus tietää mitä mää sanon ku se toisteli et "En kuullu sano uudestaan", "En kuullu vieläkään" ku oltiin siis ulkona ja oli hieman meteliä ja sillä oli vielä mopokypärä päässä enkä mää halunnu alakaa mun sanomisia huutaa kaikelle kylälle.) Se sit oli hiljaa ja sit sano et "En mää oikeesti muista mitä oon sanonu. Mitä mää oon sulle sit sanonu?"
Mua alko itkettää jo siinä vaiheessa ja kysyin et miks se ei muista mittää. Kysyin siltä et eikö se muista ees ysiluokalta sitä ku se haukku mua roskaksi monta kertaa E:n kanssa. Se vastasi et "On vaan tullu suusta asioita mitä on tullu mieleen enkä oo sillee miettiny yläasteen aikana"
Tässä vaiheessa se oli jo lähössä ja määki käännyin lähtee ja aloin sit itkemään. Musta vaan edelleen tuntuu niin pahalta kaikki ne sanat mitä se on mulle sanonu. Ja se ei ees muista. Eli sitä ei todellakaan oo kiinnostanu se miltä ne asiat musta tuntuu? Miltä musta tuntuu ku se haukkuu ja arvostelee joka päivä. Käskee mua tappaa itteni. Sanoo et oon pelkkä roska ja oon luuseri.
Mää haluisin sanua sille. Mää haluisin et se ees jotenki katuis tuota. Mää ite oon siltä pyytäny monta kertaa omaa käytöstäni anteeksi mut se ei oo koskaan pyytäny multa anteeksi.
Mut mää en tiiä miten mää voin tätä asiaa ees ottaa enää esille. Varsinki jos alan vaan itkee.
...pyysi mua tulemaan nuorisotalolle pidennettyyn. Halus mun siis auttavan sitä esseen teossa koska sillä oli palautusaika eilen kello 23 ja kello oli sillon jo 22 :D
Ja siis siellä oli kaks tyttöä, S ja M (ovat siis molemmat samasta perukoulusta) ja hekin siinä sano et noni tuu tänne ku toi on nii hankala me ei osata auttaa :'D
En ehtiny ees vastata mittää muuta ku et "Jaahas" ku A jo sano et "Noni hyvä kiitos me ootetaan sua täällä" eli ei hirveesti vaihtoehtoja mulle jättäny. Toki mulla oli aika tylsää muutenki ja lopulta sit lähin vaan kävelee sinne.
Ja jotenki oon taas vaan ilonen etten oo sen luokalla, joutusin auttaa sitä joka asiassa (vaikka se ossaa ne ite ku on sen verran fiksu mutta ku se väittää ettei muka ossaa) ja siinä sit istuskeltiin tunti kahvihuoneessa ja yritin saaha sitä tekemään sen esseen iliman et se kopioi kaiken joko sen kaverilta (niillekki se soitteli ku halus "inspiraatiota". Otin siltä puhelimen pois nii se alako keskittymään siihen tekemiseen xD)
Siinä oli yks nuorisotalon työntekijä jonka kanssa sit alettiin juttelee ja seki yritti välissä neuvoa A:ta. Puhuin sen kaa vaa kielten opiskelusta sit ku A ei meinannu kuunnella yhtää kummankaa neuvoja :D
Ja sit tää asia jonka halusin tänne purkaa.
Jossakin vaiheessa S ja M alako puhhuu jostaki niitten kaverista (pojasta) ja siitä et ku alunperin olivat suunnitelleet näkevänsä sitä ekaa kertaa. Eivät siis olleet koskaan tavanneet mut kummiski tuntenu jo pitkään sen somen kautta. M sit sano et se ei haluu nähä sitä ainakaa keskellä yötä et se ei luota siihen. S sit nauro ja sano et "sää et luota siihen mut luotat A:han?" ja tähän sit A sano et "Mää oon aina luotettava ja kiltti ja mukava."
Ennen ku mietin yhtään nii sanoin et "No et kyllä oo." Se väitti vastaan et kyllähän se on ja sanoin sit et no et oo ainakaan mulle aina ollu kovin mukava. Vastasi vaan et kyllä on. Sanoin et sen kanttis miettiä mitä kaikkee se mulle on sanonu. Se sano ettei se muista.
Sit ku oltiin lähössä mää vielä toisen kerran sanoin et kannattas joskus muistella vähä mite se on mua kohellu. (Mulle jäi hieman sellane kuva et ehkä se oikeesti halus tietää mitä mää sanon ku se toisteli et "En kuullu sano uudestaan", "En kuullu vieläkään" ku oltiin siis ulkona ja oli hieman meteliä ja sillä oli vielä mopokypärä päässä enkä mää halunnu alakaa mun sanomisia huutaa kaikelle kylälle.) Se sit oli hiljaa ja sit sano et "En mää oikeesti muista mitä oon sanonu. Mitä mää oon sulle sit sanonu?"
Mua alko itkettää jo siinä vaiheessa ja kysyin et miks se ei muista mittää. Kysyin siltä et eikö se muista ees ysiluokalta sitä ku se haukku mua roskaksi monta kertaa E:n kanssa. Se vastasi et "On vaan tullu suusta asioita mitä on tullu mieleen enkä oo sillee miettiny yläasteen aikana"
Tässä vaiheessa se oli jo lähössä ja määki käännyin lähtee ja aloin sit itkemään. Musta vaan edelleen tuntuu niin pahalta kaikki ne sanat mitä se on mulle sanonu. Ja se ei ees muista. Eli sitä ei todellakaan oo kiinnostanu se miltä ne asiat musta tuntuu? Miltä musta tuntuu ku se haukkuu ja arvostelee joka päivä. Käskee mua tappaa itteni. Sanoo et oon pelkkä roska ja oon luuseri.
Mää haluisin sanua sille. Mää haluisin et se ees jotenki katuis tuota. Mää ite oon siltä pyytäny monta kertaa omaa käytöstäni anteeksi mut se ei oo koskaan pyytäny multa anteeksi.
Mut mää en tiiä miten mää voin tätä asiaa ees ottaa enää esille. Varsinki jos alan vaan itkee.
