Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Elämänkokemus
Elämäsi pysäyttävin / hirvein / pelottavin hetki?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="Tanssivapina" data-source="post: 34435" data-attributes="member: 154"><p>No todellakin olet vahvatyttö! Olen pahoillani että jouduit käymään tämän läpi, ja kamppailet asian kanssa vieläkin. Oletko sä siis lopettanut tämän lääkityksen jo? Jos et niin ehdottomasti keskustelemaan lääkkeen vaihdosta. Toivottavasti löytyisi joku sinulle sopiva hoitomuoto!</p><p></p><p>Ehkä oman elämäni pysäyttävin hetki oli kun meidän talo paloi kokonaan. Aamulla heräsin normaalisti ja lähdin kaverille ja illalla selvisi että olen koditon keskellä kylmää talvea ja omaisuutensa on kaikki se mitä minulla oli mukanani sillä hetkellä. Silloin tulin aika skeptiseksi ja mietin että what's The point? Opin elämään hetkessä, mutta en uskaltanut kiintyä mihinkään, enkä tehnyt mitään suunnitelmia koska ajattelin että kaikki voi muuttua hetkessä vaikka tekisin mitä. Tuli sellainen olo että mikään ei ole mun käsissä. </p><p></p><p>Toinen pysäyttävä hetki oli kun olin juuri aloittanut mielenterveyshoidon assistenttina ja olin lasten psykiatrisella osastolla. Mä olin one-to-one 15 vuotiaan tytön kanssa. Se sanoi että sen pitää mennä vessaan ja mä sitten seurasin säännöksiä ja seisoin vessan ulkopuolella juttelemassa tälle tytölle. Sitten yhtäkkiä se ei enää vastannut mulle. Kysyin kaksi kertaa ja sitten annoin varoituksen että tulen sisään jos ei vastaa. Mä paiskasi oven kumoon. (Se on sellanen magneetilla kiinni oleva pehmo-ovi) ja se tyttö oli siellä yrittämässä kuristaa itsensä sen sukkiin. Oli solminut ne yhteen ja kaulaansa ympärille ja siitä lavuaariin ja oli siellä naama punaisena. Mä menin paniikkiin, mutta onneksi osasin silti toimia. Äkkiä käsin kurkun eteen löystämään sukkia ja nostaa päätä poispäin sukista. Hälyttimen vedin samantien ja kiljuin "bring the scissors" ja onneksi nopeasti puoli sairaalaa oli siellä, ja sukat leikattiin nopeasti. Mitään fyysisiä vaurioita ei tytölle tullut kun niin nopeasti ehdimme reagoida. Myös psykologi saatiin paikalle samantien ja tyttö jäi lopulta psykologin kanssa juttelemaan kaksin kesken. Mä tiedän että tätä tapahtuu oikeasti todella paljon ja itsekkin olen voinut niin huonosti että olen yrittänyt elämääni päättää, mutta on se silti sydäntä särkevää että ihmiset voivat niin huonosti että näkevät itsemurhan ainoana vaihtoehtona.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="Tanssivapina, post: 34435, member: 154"] No todellakin olet vahvatyttö! Olen pahoillani että jouduit käymään tämän läpi, ja kamppailet asian kanssa vieläkin. Oletko sä siis lopettanut tämän lääkityksen jo? Jos et niin ehdottomasti keskustelemaan lääkkeen vaihdosta. Toivottavasti löytyisi joku sinulle sopiva hoitomuoto! Ehkä oman elämäni pysäyttävin hetki oli kun meidän talo paloi kokonaan. Aamulla heräsin normaalisti ja lähdin kaverille ja illalla selvisi että olen koditon keskellä kylmää talvea ja omaisuutensa on kaikki se mitä minulla oli mukanani sillä hetkellä. Silloin tulin aika skeptiseksi ja mietin että what's The point? Opin elämään hetkessä, mutta en uskaltanut kiintyä mihinkään, enkä tehnyt mitään suunnitelmia koska ajattelin että kaikki voi muuttua hetkessä vaikka tekisin mitä. Tuli sellainen olo että mikään ei ole mun käsissä. Toinen pysäyttävä hetki oli kun olin juuri aloittanut mielenterveyshoidon assistenttina ja olin lasten psykiatrisella osastolla. Mä olin one-to-one 15 vuotiaan tytön kanssa. Se sanoi että sen pitää mennä vessaan ja mä sitten seurasin säännöksiä ja seisoin vessan ulkopuolella juttelemassa tälle tytölle. Sitten yhtäkkiä se ei enää vastannut mulle. Kysyin kaksi kertaa ja sitten annoin varoituksen että tulen sisään jos ei vastaa. Mä paiskasi oven kumoon. (Se on sellanen magneetilla kiinni oleva pehmo-ovi) ja se tyttö oli siellä yrittämässä kuristaa itsensä sen sukkiin. Oli solminut ne yhteen ja kaulaansa ympärille ja siitä lavuaariin ja oli siellä naama punaisena. Mä menin paniikkiin, mutta onneksi osasin silti toimia. Äkkiä käsin kurkun eteen löystämään sukkia ja nostaa päätä poispäin sukista. Hälyttimen vedin samantien ja kiljuin "bring the scissors" ja onneksi nopeasti puoli sairaalaa oli siellä, ja sukat leikattiin nopeasti. Mitään fyysisiä vaurioita ei tytölle tullut kun niin nopeasti ehdimme reagoida. Myös psykologi saatiin paikalle samantien ja tyttö jäi lopulta psykologin kanssa juttelemaan kaksin kesken. Mä tiedän että tätä tapahtuu oikeasti todella paljon ja itsekkin olen voinut niin huonosti että olen yrittänyt elämääni päättää, mutta on se silti sydäntä särkevää että ihmiset voivat niin huonosti että näkevät itsemurhan ainoana vaihtoehtona. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Elämänkokemus
Elämäsi pysäyttävin / hirvein / pelottavin hetki?
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja