Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
En tiiä uskonko jumalaan loppujen lopuksi vai en
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 61510" data-attributes="member: 34"><p>Kauhee kriisi oikeesti taas tästä.</p><p></p><p>Vielä hetki sitten olin varma että uskon Jumalaan, tai ainakin että tunnen jotain hengellistä oli se sitten lopulta mitä vaan, mutta kuitenkin. Ja olin ihan silleen et jep that's true kyl mä jollain tasolla ainakin oon hengellinen ja niin edelleen.</p><p></p><p>Mut sit. Sit mun pää meni taas sekasin koska you know, homoseksuaalisuus ja synti ja kaikki. Koska se mikä on väistämätöntä jos uskonto merkkaa sulle jotain henkilökohtaisesti niin silloin sä kuulet jatkuvasti niitä kommentteja siitä kuinka tää ja kaikki muukin on syntiä. Mikä johtaa siihen että sut aivopestään ajattelemaan ettet kelpaa koskaan etkä mitenkään.</p><p></p><p>Mä en edes käy kirkossa, en muista milloin oisin viimeksi käyny, varmaan vuosia sitten, ja silti mä näen niitä kommentteja koko ajan netissä, irl nyt ehkä harvemmin koska en tunne kovin montaa uskovaista itseni lisäksi, tai ainakaan en tiedä niiden olevan uskovia.</p><p></p><p>Ja nyt mä en sitten tiedä uskonko jumalaan joka rakastaa mua ja hyväksyy mut sellasena ku oon, vai oonko sit kuitenki ateisti.</p><p></p><p>Kaikki mun elämässä sotii sitä vastaan että olisin uskovainen. Mä jopa kiroilen ku merimies, oon lgbt-ihminen, yms. Ja oon itsekäs, en auta ihmisiä, paitsi no joskus.</p><p></p><p>Must tuntuu et en mä vaan sovi uskovaiseks. Et mun on vaan pakko olla ateisti. Myös senkin takii et mun mielenterveys ei kestä tota syyttämistä koko ajan. Mä tunnen itteni huonoks 24/7. Ihan koko ajan. Mä en oo yhtään hyvä millään tavalla. Ois sama vaikka olisin kuollu koska kukaan ei ikinä tuu ees pitämään musta, kaikki vaan syyttää mua siitä millanen oon. Ajattelin et ehkä Jumala sentään rakastaa mua, mut en mä sit tiedä rakastaako ja onko sitä edes.</p><p></p><p>Kyllähän mä tiedän et mun perhe rakastaa mua mut must tuntuu et mikään ei riitä saamaan mua positiiviseks itteäni kohtaan, varmaan ihan sama vaikka kaikki pitäis musta mut mä en vaan jotenkin osaa rakastaa itteeni ja that's it.</p><p></p><p>Must tuntuu samalla et mä tarviin Jumalaa mut en mä sit kuitenkaan tiiä onko se ees hyväks mulle uskoa siihen. Mut minkä mä sille voin jos uskon. Vai uskonko ees vai feikkaanko vaan uskovani? Ehkä feikkaan enkä oikeesti ees usko. En tiiä mihin uskon. Ehkä se ei haittaa vaikken tiiä mihin uskon.</p><p></p><p>Mut uskoin tai en, vihaan itteeni silti.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 61510, member: 34"] Kauhee kriisi oikeesti taas tästä. Vielä hetki sitten olin varma että uskon Jumalaan, tai ainakin että tunnen jotain hengellistä oli se sitten lopulta mitä vaan, mutta kuitenkin. Ja olin ihan silleen et jep that's true kyl mä jollain tasolla ainakin oon hengellinen ja niin edelleen. Mut sit. Sit mun pää meni taas sekasin koska you know, homoseksuaalisuus ja synti ja kaikki. Koska se mikä on väistämätöntä jos uskonto merkkaa sulle jotain henkilökohtaisesti niin silloin sä kuulet jatkuvasti niitä kommentteja siitä kuinka tää ja kaikki muukin on syntiä. Mikä johtaa siihen että sut aivopestään ajattelemaan ettet kelpaa koskaan etkä mitenkään. Mä en edes käy kirkossa, en muista milloin oisin viimeksi käyny, varmaan vuosia sitten, ja silti mä näen niitä kommentteja koko ajan netissä, irl nyt ehkä harvemmin koska en tunne kovin montaa uskovaista itseni lisäksi, tai ainakaan en tiedä niiden olevan uskovia. Ja nyt mä en sitten tiedä uskonko jumalaan joka rakastaa mua ja hyväksyy mut sellasena ku oon, vai oonko sit kuitenki ateisti. Kaikki mun elämässä sotii sitä vastaan että olisin uskovainen. Mä jopa kiroilen ku merimies, oon lgbt-ihminen, yms. Ja oon itsekäs, en auta ihmisiä, paitsi no joskus. Must tuntuu et en mä vaan sovi uskovaiseks. Et mun on vaan pakko olla ateisti. Myös senkin takii et mun mielenterveys ei kestä tota syyttämistä koko ajan. Mä tunnen itteni huonoks 24/7. Ihan koko ajan. Mä en oo yhtään hyvä millään tavalla. Ois sama vaikka olisin kuollu koska kukaan ei ikinä tuu ees pitämään musta, kaikki vaan syyttää mua siitä millanen oon. Ajattelin et ehkä Jumala sentään rakastaa mua, mut en mä sit tiedä rakastaako ja onko sitä edes. Kyllähän mä tiedän et mun perhe rakastaa mua mut must tuntuu et mikään ei riitä saamaan mua positiiviseks itteäni kohtaan, varmaan ihan sama vaikka kaikki pitäis musta mut mä en vaan jotenkin osaa rakastaa itteeni ja that's it. Must tuntuu samalla et mä tarviin Jumalaa mut en mä sit kuitenkaan tiiä onko se ees hyväks mulle uskoa siihen. Mut minkä mä sille voin jos uskon. Vai uskonko ees vai feikkaanko vaan uskovani? Ehkä feikkaan enkä oikeesti ees usko. En tiiä mihin uskon. Ehkä se ei haittaa vaikken tiiä mihin uskon. Mut uskoin tai en, vihaan itteeni silti. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
En tiiä uskonko jumalaan loppujen lopuksi vai en
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
