Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="Taivaansini" data-source="post: 98288" data-attributes="member: 167">Joo, tunnistan ton ongelman itestäni. Onneks nykyään kuitenkin osaan jo jatkaa ja edistää keskusteluja ihan hyvin ja aloittaakin niitä, mutta ihmisten luokse meneminen on vielä semmonen aika suuri kynnyskysymys. Ite yritin saada apua tohon ongelmaan kysymällä muilta neuvoja, mutta eipä ne paljoa auttaneet, kun neuvot oli luokkaa "mee vaan juttelemaan, sen pitää tulla luonnostaan". Mutta mulla ei kyllä tosiaankaan tule. D:Ite alotin ihan siitä, että tietoisesti yritin koko ajan edistää sitä keskustelua ja vastata pidemmin ja nykyään se meneekin jo helpommin. Sit sen jälkeen alko tulla noi keskustelunaloitukset, mutta se vaatii tosiaan multa motivaatiota ja sitä, että tietoisesti yritän koko ajan miettiä sitä keskustelua (uuden ihmisen kanssa) ja miettimään missä tilanteissa voisin luonnollisesti alkaa jotenkin juttelemaan. Usein jopa mietin keskustelunaiheita valmiiksi. Tosin kannustus ei oo ollut mitään maailman parasta, koska tästä mun mielestä aika suurestakin kehityksestä huolimatta kuulen koulussa koko ajan vain sitä, kuinka hiljainen ja ujo olen ja kun kerran riemuitsin siitä, että pystyin niin hyvin vastailemaan ja ylläpitämään keskustelua täysin tuntemattoman ihmisen kanssa niin sain jälkikäteen kuulla olleeni tosi ujo. D:Ja toi on kans vähän paha, jos ei jaksa pitää yhteyttä. Mä kuitenkin oon siinä ihan hyvä, mut sit ku viimesen vuoden aikana oon tutustunut niin moneen uuteen ihmiseen niin alkaa käydä raskaaks, ku pitäis kaikkien kanssa olla vielä joissain yhteyksissä. D: Olis hyvä, jos sä löytäisit jonkun, joka ei kaipaa niin paljon yhteydenpitoa niin ystävyyskin voisi sujua paremmin.Aaaa no joo. Nyt ymmärrän. D: Onhan toi ehkä vähän ärsyttävää, ku jos haluisit vaan olla yksin ja sit koko ajan ollaan tuputtamassa muihin ihmisiin tutustumista.Ja joo, mäkin välillä viihdyn ihan hyvin yksin, mut sit taas toisaalta mieluummin on varmaan muitten kaa, etenki ku oon viime aikoina huomannut, että kaverittomuus lisää mulla ahdistusta, enkä pysty olemaan oma itseni. D:Niin no siis nää tilanteet on tulleet nyt koulussa, kun oon puhunut useammalle ihmiselle, tai sit yrittänyt tutustuu johonkin uuteen, tai muuten vaan puhunut ja nauranut tosi paljon päivän aikana niin se tuntuu siinä hetkessä kivalta ja voisin jutella enemmänkin, mut sit illalla, jos ois taas jokin sosiaalinen tilanne niin huomaanki, että kaikki sosiaalinen jaksaminen on poissa ja tää on aika ärsyttävää, kun silleen teorissa kuitenkin haluisin jutella vielä enemmän. D:Ja siis koulutilanteissa tota tasapainoa voi hakea lähinnä varmaan sillä, että yritän puhua vähemmän, mutta toisaalta siitä seuraa se, että mua sanotaan entistä enemmän hiljaiseksi. -_- Mutta vapaa-ajalla oon kyl aika paljon yksin ja haluisin oikeestaan nähä sillon jopa enemmän mun kavereita. Ystäviä mulla ei juurikaan oo, enimmäkseen mun kaverit koostuu semmosista semikavereista, joitten kanssa ei voi jutella mistään oikeista asioista. :/</blockquote>

En ole robotti