Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
1
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Eristäytyvä persoonallisuus
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="PinkkiHuppari" data-source="post: 99058" data-attributes="member: 112"><p>Tosi hyvä, että oot kehittynyt noin paljon tossa keskustelemisessa, se on oikeesti jo tosi iso askel, että pystyt aloittamaan keskusteluita ja vastaamaan pidemmin. Niin inhottavaa, että muut ei nää sitä ja saat kuulla edelleen olevas tosi hiljainen ja ujo. /: Vaikka ei hiljaisuudessa ja ujoudessa olekaan mitään pahaa, niin onhan niillä tsemppaavilla kommenteilla ja sillä, että muut näkee sun kehityksen aika iso merkitys.</p><p>Ja jos sosiaaliset tilanteet on kuormittavia jo valmiiksi, niin uskon, että se, että kokoajan miettii mitä sanoo seuraavaksi ja puhuu normaalia enemmän voi väsyttää vieläkin enemmän ja siihen vie varmaan jonkin aikaa tottua, joten ihmettele, että illalla on väsyneempi. </p><p></p><p>Mä kans huomasin, että ahdistus oli vähäisempää silloin, kun oli kaveri, koska nykyään, kun ei oo ketään kenelle voisin puhua koulussa, niin on ihan yksin niiden ajatusten kanssa ja ahdistus pääsee kasvamaan helpommin. Uskon, että joku samanhenkinen kaveri vois olla kiva, mutta jotenkin ajattelen, että en ansaitsisi kaveria, koska oon tällänen. Vaikeita juttuja, mutta ehkä jossain kohtaa löytyy joku samanhenkinen ja se tutustuminen tapahtuu luonnostaan esim, opiskeluiden tai töiden kautta. </p><p></p><p>Toi on kyllä varmasti tosi raskasta, kun jaksaminen ei kohtaa sen kanssa mitä haluaisi tehdä. ): Ehkä sellainen yksi tai pari hyvää kaveria jotka ymmärtää sua vois olla hyvä, koska isommassa porukassa voi olla joskus aika kuormittavaa. Silloin et ehkä saisi kuulla siitä hiljaisuudestakaan niin paljoa ja jaksamista jäisi vielä vapaa-ajallekin ja voisit nähdä silloinkin kavereita. Tietysti voi olla vaikea löytää sellaisia hyviä ystäviä, jos nyt on vaan sellaisia kavereita joita ei välttämättä tunne edes kovin hyvin. Ehkä viikonloppuisin tai lomalla voisit koittaa nähdä heitä enemmän ja koittaa tutustua lisää, niin pikkuhiljaa voi löytyä sellaisia ihmisiä joiden kanssa on helppo olla. En tiedä miten tällaiset jutut käytännössä menee, mutta ainakin mun sisko on löytänyt isommasta porukasta parhaat ystävänsä. Toivottavasti säkin löydät ystävän tai ystäviä ja saat jaksamisen riittämään paremmin niihin juttuihin mitä haluaisit tehdä. (:</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="PinkkiHuppari, post: 99058, member: 112"] Tosi hyvä, että oot kehittynyt noin paljon tossa keskustelemisessa, se on oikeesti jo tosi iso askel, että pystyt aloittamaan keskusteluita ja vastaamaan pidemmin. Niin inhottavaa, että muut ei nää sitä ja saat kuulla edelleen olevas tosi hiljainen ja ujo. /: Vaikka ei hiljaisuudessa ja ujoudessa olekaan mitään pahaa, niin onhan niillä tsemppaavilla kommenteilla ja sillä, että muut näkee sun kehityksen aika iso merkitys. Ja jos sosiaaliset tilanteet on kuormittavia jo valmiiksi, niin uskon, että se, että kokoajan miettii mitä sanoo seuraavaksi ja puhuu normaalia enemmän voi väsyttää vieläkin enemmän ja siihen vie varmaan jonkin aikaa tottua, joten ihmettele, että illalla on väsyneempi. Mä kans huomasin, että ahdistus oli vähäisempää silloin, kun oli kaveri, koska nykyään, kun ei oo ketään kenelle voisin puhua koulussa, niin on ihan yksin niiden ajatusten kanssa ja ahdistus pääsee kasvamaan helpommin. Uskon, että joku samanhenkinen kaveri vois olla kiva, mutta jotenkin ajattelen, että en ansaitsisi kaveria, koska oon tällänen. Vaikeita juttuja, mutta ehkä jossain kohtaa löytyy joku samanhenkinen ja se tutustuminen tapahtuu luonnostaan esim, opiskeluiden tai töiden kautta. Toi on kyllä varmasti tosi raskasta, kun jaksaminen ei kohtaa sen kanssa mitä haluaisi tehdä. ): Ehkä sellainen yksi tai pari hyvää kaveria jotka ymmärtää sua vois olla hyvä, koska isommassa porukassa voi olla joskus aika kuormittavaa. Silloin et ehkä saisi kuulla siitä hiljaisuudestakaan niin paljoa ja jaksamista jäisi vielä vapaa-ajallekin ja voisit nähdä silloinkin kavereita. Tietysti voi olla vaikea löytää sellaisia hyviä ystäviä, jos nyt on vaan sellaisia kavereita joita ei välttämättä tunne edes kovin hyvin. Ehkä viikonloppuisin tai lomalla voisit koittaa nähdä heitä enemmän ja koittaa tutustua lisää, niin pikkuhiljaa voi löytyä sellaisia ihmisiä joiden kanssa on helppo olla. En tiedä miten tällaiset jutut käytännössä menee, mutta ainakin mun sisko on löytänyt isommasta porukasta parhaat ystävänsä. Toivottavasti säkin löydät ystävän tai ystäviä ja saat jaksamisen riittämään paremmin niihin juttuihin mitä haluaisit tehdä. (: [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Eristäytyvä persoonallisuus
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja