Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Tulisydän" data-source="post: 28489" data-attributes="member: 172">Hmm, en oo itse asiassa ihan varma. Mullakin on varsin sama homma kuin aloittajalla: Mää kyllä tykkään lapsista kovastikin, tykkään leikkiä lasten kanssa jne., mutta sitten mua arveluttaa se, että kuin hyvä vanhempi musta nyt oikeesti tulis. Tarviin meinaan hyvän ja säännöllisen unirytmin, en pärjää kovin montaa päivää huonoilla unilla - joten en tiiä, kuinka terveellistä mun olis nousta öisin ihan ihmeellisiin aikoihin vauvaa hoitamaan. En kehuis myöskään mun stressinsietokykyä - melko stressaavaahan sen vanhemmuuden vois kuvitella useesti olevan. Aloitekykykin mulla on melko huono, ja myös aikataulutuskyky - jos mulla on jo siinäkin täys työ, että saan omat päivärutiinini hoidettua ajallaan (Meinaan... Tajusin, että söin tänään lounasaikaan vaan appelsiinin (+ rautakapselin), enkä sen jälkeen mitään... hupsis :'D), niin miten mää voisin kuvitella itseni realistisesti ajateltuna huolehtimassa jonkun muun (vielä) vähän avuttomamman olennon tarpeista siihen lisäksi? Tai peräti useammankin avuttoman olennon? (Esim. kissan hoitaminen vois jopa onnistuakin, mutta ihmislapsi... Emmää tiiä.) &quot;Äiti, mul on nälkä!&quot; &quot;Joo, oota, mää laitan ruokaa ihan justiinsa! Piirrän vaan tän yhden pikku jutun valmiiksi.&quot; *Tulee tosiasiassa piirtäneeksi enemmänkin kuin vaan pikku jutun, koska piirtäminen on niin kivaa, ja kohta unohtaakin jo koko ruuan ja eksyy selaamaan Varasijaa ja Instagramia* *kaksi ja puoli tuntia myöhemmin* &quot;Äiti, millon sää teet sitä ruokaa?!&quot; *Havahtuu kuplastaan ja katsoo kelloa* &quot;Oho... Ai niin, se ruoka! Hupsista, pääs unohtumaan ihan. Sori!&quot; Joo... eih. :--D Voihan se toki olla, että muutun vähän vastuullisemmaksi ja mun aloitekyky paranee, kun ikää tulee lisää. Joskus hamassa tulevaisuudessa. Mutta... hmh.</blockquote>

[QUOTE="Tulisydän, post: 28489, member: 172"] Hmm, en oo itse asiassa ihan varma. Mullakin on varsin sama homma kuin aloittajalla: Mää kyllä tykkään lapsista kovastikin, tykkään leikkiä lasten kanssa jne., mutta sitten mua arveluttaa se, että kuin hyvä vanhempi musta nyt oikeesti tulis. Tarviin meinaan hyvän ja säännöllisen unirytmin, en pärjää kovin montaa päivää huonoilla unilla - joten en tiiä, kuinka terveellistä mun olis nousta öisin ihan ihmeellisiin aikoihin vauvaa hoitamaan. En kehuis myöskään mun stressinsietokykyä - melko stressaavaahan sen vanhemmuuden vois kuvitella useesti olevan. Aloitekykykin mulla on melko huono, ja myös aikataulutuskyky - jos mulla on jo siinäkin täys työ, että saan omat päivärutiinini hoidettua ajallaan (Meinaan... Tajusin, että söin tänään lounasaikaan vaan appelsiinin (+ rautakapselin), enkä sen jälkeen mitään... hupsis :'D), niin miten mää voisin kuvitella itseni realistisesti ajateltuna huolehtimassa jonkun muun (vielä) vähän avuttomamman olennon tarpeista siihen lisäksi? Tai peräti useammankin avuttoman olennon? (Esim. kissan hoitaminen vois jopa onnistuakin, mutta ihmislapsi... Emmää tiiä.) "Äiti, mul on nälkä!" "Joo, oota, mää laitan ruokaa ihan justiinsa! Piirrän vaan tän yhden pikku jutun valmiiksi." *Tulee tosiasiassa piirtäneeksi enemmänkin kuin vaan pikku jutun, koska piirtäminen on niin kivaa, ja kohta unohtaakin jo koko ruuan ja eksyy selaamaan Varasijaa ja Instagramia* *[I]kaksi ja puoli tuntia myöhemmin[/I]* "Äiti, millon sää teet sitä ruokaa?!" *Havahtuu kuplastaan ja katsoo kelloa* "Oho... Ai niin, se ruoka! Hupsista, pääs unohtumaan ihan. Sori!" Joo... eih. :--D Voihan se toki olla, että muutun vähän vastuullisemmaksi ja mun aloitekyky paranee, kun ikää tulee lisää. Joskus hamassa tulevaisuudessa. Mutta... hmh. [/QUOTE]

En ole robotti