Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 52064" data-attributes="member: 34">Tää tunne ku pysähtyy kattoo omaa yläastekuvaansa ja yrittää muistella että mikä "kausi" oli menossa sillon ku se kuva otettii xd jos se oli syksyl -12 ni ollu varmaan sit joku..... Itse asiassa varmaan aika vahvasti se eräs opeihastus, ehkä muitakin. Ei helvetissä nyt taas ku huutista sille et ihan tosissani ajattelin sillon että nää keissit menee ohi XD aattelin etten sit enää... No, olis tämmönen? :D tätä ahistuksen määrää mitä tää on mulle aiheuttanu mut toivottavasti pystyn oikeesti olee joskus ylpee itestäni. Tai pystyn mä nytkin vähän.. mut samal hirvee tuska siit kaikest. Sillee "miks oon 22v neitsyt joka ei oo koskaan seurustellu ja tykkään julkkiksist". Mut oikeestaa neitsyyden käsite nyt on ihan turha, sitä ny varsinkaan ei pidä miettii :Ddddd eikä nyt seurustelemattomuudessakaa oo yhtään mitään mietittävää. Ja ei pitäs olla julkkiksiin ihastumisessakaan mut se on vaa nii ahistava asia ollu mulle, varmaan aina. Ei se ehkä nuorempana ollu yhtä paha (vaikka oli se silloinkin vähän??) Koska sillonhan sen ajatellaan olevan normaalia ja vaihe. Näin hieman vanhempana se aiheuttaa mulle ainaki paniikkia ja ahdistusta ja syyllisyyttä ja häpeää ja kaikkea mahdollista.Yritän olla ylpee tosin. Oikeastihan mulla pitäis kyllä olla syytä olla ylpee. Moniakin syitä. Tavallaan sen vois ajatella niinkin päin että mitä erilaisempi niin sitä parempi. Ei niin että erilaisuus on kamalaa vaan että mitä erilaisempi niin sitä kivempaa tai ainakin mun pitäs olla ylpee siitä että oon jaksanu tätä kaikkee. Koska aina jos on erilainen ni se saattaa tuoda mukanaan sen et muut suhtautuu huonosti suhun, mut se että oon kestänyt kaiken sen kuittailun (mikä on jatkunut vuosikausia) ja kaiken pahan olon osottaa et oon vahva ja mun pitää todellakin olla ylpee siitä.Sitä paitsi. Jos oon oma itteni. Niin mun ei pitäs olla mitään muuta ku ylpee siitä. Ei kenenkään pitäs olla mitään muuta ku ylpee omasta itestään, jos uskaltaa olla sellanen ku on. Et turha ahistus nyt vaan pois.Also: turhat labelit myös pois. Koska mitä väliä sillä on mikä oon, ku ihastumiset sun muut tapahtuu siitä huolimatta minkä nimen annan sille. I mean. Ihmisethän sijottuu kaikki vaan johonkin omalle kohdalleen siinä janal ja eipä sitä VOI eikä PIDÄ mitenkään muuttaa. Niiku esim sukupuolen ja iänkin suhteen kaikil on omat juttunsa mihi sattuu rakastuu ja nii. Niiku ei mun tarvi olla mikään, siis tykkään tytöistä ja pojista, mutta ei mun tarvi silti olla bi, Pan, hetero tai homo. Tai mikään. Ohan se asia siitä huolimatta olemassa vaikka yrittäisin sitä kuinka kontrolloida. Oon siis miettiny et johtuukohan nää mun pakko-oireet ja identiteetin pohtiminen siitä et koen et pystyisin muka jotenki kontrolloimaan sitä tai muuttaa sitä silleen että identifioidun jollai toisel labelil. Bro wtf ei se siitä mihinkään muutu. Se on mitä on. Nää asiat ei tuu muuttuu mihinkään, mä oon mitä oon. Siis kyllähän erilaisia vaiheita voi olla mutta se fakta ei muutu mihinkään et oon tykännyt, noh, niistä keistä oon tykännyt. Ni asia on nyt näin ja sillä selvä.Mikä sattuma et just alko soimaan becoming myself D: oh goodness.</blockquote>

En ole robotti