haituvainen
Työsuojeluvaltuutettu
- Liittynyt
- 1.4.2021
- Viestejä
- 1,686
- Reaktioarvo
- 1,701
ja olo noin muutenkin D:
oon miettiny alanvaihtoa, koska tuntuu pahalta tää esilläolo ja sosiaalisuus. oon nyt opiskellu vuoden ja ei vaan tunnu yhtään omalta. en oo saanu itteeni nyt menemään vähään aikaan kouluun, kun aina vaan tulee olo etten jaksa välittää. jonkun aikaa menin sinne jotenkuten, mutta nyt kun tässä muiden kanssa keskustellu alanvaihdosta jne., ja saanut sitä selkeyttä ettei tää oo miun ala (sekä vielä omavalmentaja sanonu että ehkä joku muu ois parempi), niin ehkä toisaalta ihan hyväkin että saan miettimisaikaa ja etäisyyttä koko paikkaan.
olo on ollu yleisestikin aika jännä... oon todella impulsiivinen, kulutan itse itseäni lähtemällä liian paljon paikkoihin ja tekemällä liikaa. oikeesti kaipaisin lepoa, mutta en vaa osaa enää olla paikallaan. tämä näkyy lisäksi shoppailussa, kun välillä pakko ostella kaikkea ja yhtäkkiä tulee se fiilis että höh, nyt on liikaa tavaraa D:
on tyhjä ja yksinäinen olo, johon haen tällä lailla lohtua. en oikein tiiä mikä se miun suunta ois elämässä, missään ei tunnu olevan oikein mitään järkeä (en meinaa itsetuhosesti vaan näin ylipäätään) ja vaikee saada mistään kiinni. lisäks vielä menetin rakkaan (ratsastusterapia)hevosen, johon oli vahva tunneside, ja tää on vielä aika uus juttu kun oon tienny vasta pari viikkoa.
oon myös hajamielinen, esimerkkinä nyt tämä viikko. maanantaina meidän piti nähdä ammatillisen ohjaajan kanssa, kun juteltiin että kun miulla on harjottelu tulossa niin mietitään mikä se miun paikka vois olla (hän ei vielä oo tietonen tästä että haluan vaihtaa alaa - mietin että helpompi sanoa kasvotusten). aamulla oli hirveetä säätämistä ja soitin tälle tyypille etten ehdikään, no hän sit sano että ei se mitään ja että jos oon nyt tänään keskiviikkona koulussa niin hän tulee jossain sopivassa välissä pyytää juttelemaan.
en menny tänään(kään) kouluun ja olin ihmeissäni, että oliko meillä nyt sovittuna joku tietty aika kun en sitä ollu merkannu mihinkään. saatiin asia selvitettyä ja uusi aika sovittua huomiselle, mutta silti jotenkin hävettää ja on semmonen syyllinen olo D:
tää päivä on kyllä ollu yleisestikin huono. oli puhtaana vaan semmoset housut joissa tunnen oloni tosi epävarmaks, niin laitoin ne (totta kai oli muuten kiva outfit mutta ne pilas sen D:) ja periaatteessa myöhästyin kouluruokailusta, mut onneks keittäjä oli ymmärtäväinen eikä ollu vielä ehtiny viedä ruokia pois. just oli alkanu niitä viemään kun saavuin paikalle. kirsikkana kakun päälle huomasin samalla, että avaimet ja huulirasva oli jääny kotiin... ei toki maailmanloppu kun miulla on tänään sellanen meno, jonka takia oon vasta seiskalta kotona ja äiti tod. näk. on siellä vastassa.
kaveri kysy että haluisinko nähdä ja aattelin että käyn ensin prismassa pari juttua ja meen sitten hänen koululle. oli pakko ostaa samalla sellaset miun lemppari housut joissa on itsevarma olo, kun tuntu jotenkin orvolta käyttää jotain muita (ne on ehkä ainoot mitkä istuu täydellisesti ja on aina sellanen mukava olo). mietin että oisin menny ihan perus naisille tarkoitettuun vessaan, mutta kun kammoan yleisesti julkisia vessoja, niin tiesin että siellä ois perun ahdasta. sain jonkun päähänpiston että mennäänpä sit tähän inva-/ lastenhoitovessaan, kun oli niin paljon enemmän tilaa. yritin käydä siellä äkkiä mutta jotenkin vaan jumiuduin, ja menin melkeinpä henkiseen paniikkiin kun kuulin että joku taapero rääky täysillä oven toisella puolella.
hävettää miten pitkään siellä olin ja sit tää nainen sanokin että "no niin, nyt päästään". se katto vähän semmosella "ei helvetti" -ilmeellä ja sano että "hei sori mutta ens kerralla tonne" ja osotti sormella sitä perus vessaa. sanoin että "joo sori, miulla oli kiire" ja se sano että "mutta silti". ei se puhe miusta vihaselta niinkään kuulostanu, mut se tuntu kauheen pahalta ja just kun oon herkkä ja helposti syyllisyyttä tunteva, niin aloin puoliks itkemään kun olin siirtyny tähän käytävän penkille. edelleen mietin että hitto miten oon paska ihminen ja kaikkea muutakin mukavaa mieli tahtoo syöttää atm.
siihen kaveriin liittyen sanon vielä etten meekään hänen luo, kun tuli fyysisesti niin huono olo tuon syyllisyyden takia D: tekis mieli jättää menemättä siihen paikkaan mihin tänä iltana meen, ja kyseessä on tämmönen nuorten kohtaamispaikka missä meijän ois tarkotus rentoutua pienryhmässä. toisaalta haluan mutta mietin mihin tää olo vielä kääntyy.
oon miettiny alanvaihtoa, koska tuntuu pahalta tää esilläolo ja sosiaalisuus. oon nyt opiskellu vuoden ja ei vaan tunnu yhtään omalta. en oo saanu itteeni nyt menemään vähään aikaan kouluun, kun aina vaan tulee olo etten jaksa välittää. jonkun aikaa menin sinne jotenkuten, mutta nyt kun tässä muiden kanssa keskustellu alanvaihdosta jne., ja saanut sitä selkeyttä ettei tää oo miun ala (sekä vielä omavalmentaja sanonu että ehkä joku muu ois parempi), niin ehkä toisaalta ihan hyväkin että saan miettimisaikaa ja etäisyyttä koko paikkaan.
olo on ollu yleisestikin aika jännä... oon todella impulsiivinen, kulutan itse itseäni lähtemällä liian paljon paikkoihin ja tekemällä liikaa. oikeesti kaipaisin lepoa, mutta en vaa osaa enää olla paikallaan. tämä näkyy lisäksi shoppailussa, kun välillä pakko ostella kaikkea ja yhtäkkiä tulee se fiilis että höh, nyt on liikaa tavaraa D:
on tyhjä ja yksinäinen olo, johon haen tällä lailla lohtua. en oikein tiiä mikä se miun suunta ois elämässä, missään ei tunnu olevan oikein mitään järkeä (en meinaa itsetuhosesti vaan näin ylipäätään) ja vaikee saada mistään kiinni. lisäks vielä menetin rakkaan (ratsastusterapia)hevosen, johon oli vahva tunneside, ja tää on vielä aika uus juttu kun oon tienny vasta pari viikkoa.
oon myös hajamielinen, esimerkkinä nyt tämä viikko. maanantaina meidän piti nähdä ammatillisen ohjaajan kanssa, kun juteltiin että kun miulla on harjottelu tulossa niin mietitään mikä se miun paikka vois olla (hän ei vielä oo tietonen tästä että haluan vaihtaa alaa - mietin että helpompi sanoa kasvotusten). aamulla oli hirveetä säätämistä ja soitin tälle tyypille etten ehdikään, no hän sit sano että ei se mitään ja että jos oon nyt tänään keskiviikkona koulussa niin hän tulee jossain sopivassa välissä pyytää juttelemaan.
en menny tänään(kään) kouluun ja olin ihmeissäni, että oliko meillä nyt sovittuna joku tietty aika kun en sitä ollu merkannu mihinkään. saatiin asia selvitettyä ja uusi aika sovittua huomiselle, mutta silti jotenkin hävettää ja on semmonen syyllinen olo D:
tää päivä on kyllä ollu yleisestikin huono. oli puhtaana vaan semmoset housut joissa tunnen oloni tosi epävarmaks, niin laitoin ne (totta kai oli muuten kiva outfit mutta ne pilas sen D:) ja periaatteessa myöhästyin kouluruokailusta, mut onneks keittäjä oli ymmärtäväinen eikä ollu vielä ehtiny viedä ruokia pois. just oli alkanu niitä viemään kun saavuin paikalle. kirsikkana kakun päälle huomasin samalla, että avaimet ja huulirasva oli jääny kotiin... ei toki maailmanloppu kun miulla on tänään sellanen meno, jonka takia oon vasta seiskalta kotona ja äiti tod. näk. on siellä vastassa.
kaveri kysy että haluisinko nähdä ja aattelin että käyn ensin prismassa pari juttua ja meen sitten hänen koululle. oli pakko ostaa samalla sellaset miun lemppari housut joissa on itsevarma olo, kun tuntu jotenkin orvolta käyttää jotain muita (ne on ehkä ainoot mitkä istuu täydellisesti ja on aina sellanen mukava olo). mietin että oisin menny ihan perus naisille tarkoitettuun vessaan, mutta kun kammoan yleisesti julkisia vessoja, niin tiesin että siellä ois perun ahdasta. sain jonkun päähänpiston että mennäänpä sit tähän inva-/ lastenhoitovessaan, kun oli niin paljon enemmän tilaa. yritin käydä siellä äkkiä mutta jotenkin vaan jumiuduin, ja menin melkeinpä henkiseen paniikkiin kun kuulin että joku taapero rääky täysillä oven toisella puolella.
hävettää miten pitkään siellä olin ja sit tää nainen sanokin että "no niin, nyt päästään". se katto vähän semmosella "ei helvetti" -ilmeellä ja sano että "hei sori mutta ens kerralla tonne" ja osotti sormella sitä perus vessaa. sanoin että "joo sori, miulla oli kiire" ja se sano että "mutta silti". ei se puhe miusta vihaselta niinkään kuulostanu, mut se tuntu kauheen pahalta ja just kun oon herkkä ja helposti syyllisyyttä tunteva, niin aloin puoliks itkemään kun olin siirtyny tähän käytävän penkille. edelleen mietin että hitto miten oon paska ihminen ja kaikkea muutakin mukavaa mieli tahtoo syöttää atm.
siihen kaveriin liittyen sanon vielä etten meekään hänen luo, kun tuli fyysisesti niin huono olo tuon syyllisyyden takia D: tekis mieli jättää menemättä siihen paikkaan mihin tänä iltana meen, ja kyseessä on tämmönen nuorten kohtaamispaikka missä meijän ois tarkotus rentoutua pienryhmässä. toisaalta haluan mutta mietin mihin tää olo vielä kääntyy.
Viimeksi muokattu:
