Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 63910" data-attributes="member: 34">Noniin, tähän on todellakin tultu :DEn tiedä mitä tässä nyt sitten sanoisi, kun asiat on todellakin niin sekasin mut.Ensinnäkin, oon tietty väsynyt joten osa tästä kaikesta saattaa johtuu siitä.Toiseks, oon ihan sekasin itteni kanssa, fiilis tos vähän aikaa sitten oli se että mul ei oo edes oikeutta olla olemassa, mutta nyt en enää edes tiedä, mitä tunnen tai ajattelen, mut ainakin mua auttaa se kun kuuntelen vitun angstisia biisejä. Mä en todellakaan tiedä edes mitä mun pitäs miettii itestäni. Ehkä en sit mieti mitään. Oon hitonmoinen ongelmatapaus selkeesti mut ehkä mun pitää vaan ajatella että mitä oudompi oon ni actually sitä parempi. Vaikka toisaalta oon kyllä tätäkin koittanut aiemmin mutta aina päädyn tähän samaan pisteeseen silti, ei väliä kuinka paljon yritän.Emt jotenki toisaalta mua auttaa se että keskityn vaikka johonkin vitun melankoliseen fiilikseen, esim jos yritän keskittyä vaikka siihen kuinka ikävä mul on (ketä vaan) ja kuinka vitusti rakastan, niin sekin on parempi kuin keskittyä siihen, etten saa olla olemassa tai olla yhtään kukaan, sellanen mitä oikeasti oon.Must tuntuu tismalleen siltä että en saa olla inhimillinen, et mun pitäs olla joku täydellinen kopio siitä mitä kaikki haluu mun olevan, et en sais pahottaa kenenkään mieltä, must tuntuu ettei mul oo tilaa hengittää, enkä mä ymmärrä miten tää fiilis vaan pysyy ja pysyy, ja jos se menee joksikin aikaa pois, niin sit se tulee ihan yhtäkkiä taas jostain nurkan takaa. Tälläkään kertaa mä en edes tajunnut mistä se ahistus tuli. Kai mä jotenkin vaan (en tiedä miten???) Aloin keskittyä siihen miten hirvee oonMuistan että kuuntelin jossain vaiheessa tän: [MEDIA=youtube]BKzCLI8tQ2k[/MEDIA]Ei vittu joo nyt tajuun. Tietenkin. Tosta biisistä se johtu. Toi biisi on ollu about julkasemisestaan saakka mulle sellanen läppäbiisi jota kuuntelen välil ja oon silleen hahahah kertoo must aika vitusti, mut basically se on yleensä ollu sellanen mikä ei saa itkemään vaan just sellanen läppä enemmänkin. MUTTA. nyt siitä tuli sellanen olo just et voi vittu en sais olla näin moneen ihmiseen kuses. En ees tiiä miks mut siis kai toi biisi ny vaa o semmone mikä hieroo mun naamaan sitä että oon tämmöne vitu lapsellinen paska :D mun on vaan niin vaikee ellei mahdoton niiku erottaa sitä et okei muiden ihmisten mielipide voi olla se et oon lapsellinen paska mut tuskin kaikkien ja niiku mitä sitte , tai et niiku en osaa olla jotenkin eri mieltä siitä. Tää ei vaan tunnu sallitulta varsinkin kun jotkut ammattilaisetkin tosiaan on ollu vähän silleen et hmm mitäs vittua. Tai tuntuu että kaikki on sitä mieltä että en sais olla sellanen ku oon sen takia, että siitä tulee mulle harmia ja negatiivisia vaikutuksia. Mut ku honey ei se vaa toimi niin. Oon yrittänyt jo. Oon yrittänyt vuosia ja vuosia, muistan kun jossain vaiheessa yritin jatkuvasti tehdä silleen että keskittyisin edes vaikka yhteen ihmiseen kerrallaan mut se ei IKINÄ onnistunu joten päätin luovuttaa kaiken suhteen jo noin miljoona vuotta sitten. Olinkin jo unohtanut kuinka paskalta must tuntu jo kauan sitten nää samat asiat. Muistan kuinka kelasin et mist tää johtuu ja miks en pysty tykkäämään yhdestä kerrallaan niinku muut. Mietin et mikä mus on vikana. Et mitä teen väärin ku en osaa olla normaali. Voi luoja kuinka paljon mä oonki miettiny sitä. Joku terapeutti kysy multa kerran (tai ehkä useampikin) että millanen mun isäsuhde on ja en oikeest kestä muistella sitä :D mä en kai koskaan oikein ees päässy mihinkään tulokseen siinä (en ammattilaisten kanssa enkä ilman) että mikä tää juttu on, aloin vaa uskoo et kai mä sit vaa jostai syystä oon tämmönen. Tosin nyt oon muutaman ammattilaisen kanssa puhunu siitä että johtuisko tää siitä kun mun aivot on muutenki ihan ocd-settiä niin jos se sama ocd-kuvio tavallaan liittyy tähänkin. Jonkinlainen pakonomaisuus, tai jotain. Ei siis mun mielestä silleen että tekisin sen tahallaan, vaan et jotenki mun on vaa mahdotonta unohtaa ja olla ajattelematta, saada noit ihmisii pois mielestä. Et en sinänsä voi sille mitään ja et mä vaan oon tällänen. Mut en pysty uskoo siihen et "mä vaa oon tämmönen ja ei mun tarvi muuttuu" vittu mun PITÄÄ muuttuu, mul on velvollisuus siihen koska en saa ikinä olla rauhassa, mul ei oo oikeutta rentoutua hetkeekää vaa mun pitää koko ajan olla muuttamas itteeni epäinhimillisen täydelliseks (<- selvää ocd-ajattelua, mut tätä tää on koko ajan). Tohon tarvisin apua että ymmärtäisin että mun ei tarvi koko ajan (tai siis ollenkaan) yrittää. Oikeasti ei oo olemassa mitään sellasta mitä mun ois pakko olla, mut ku musta tuntuu että mun on pakko. Oma itteni en saa ainakaa olla, en ikinä. Ja tää on niin selvä ocd-ajatus enkä pääse eroon siitä vaikka kuinka tiedän että se on vaan ocd:tä. Mut siis mun itsetunto on yleensäkin varmaan maailman paskin, en nää mitään hyvää ainakaan tällä hetkellä itessäni, oon pelkästään nolo, ällöttävä, epänormaali, sairas, paska ihminen ja liian laiska koska en ota itteeni niskasta kii ja muuta itteeni hyväksyttäväks. Koska mä en oo hyväksyttävä, ainoastaan jos pystyisin tehdä itsestäni sellasen, etten oo enää minä, niin vasta silloin kelpaisin. Vaikka toisaalta jatkuvasti myös kapinahenkisesti ajattelen että en haluu olla muuta kun minä, mut nii emt, tää on ristiriitasta.Tää meni nyt turhan syvälliseks ja vaikeeks ja basically itken melkeen, mut juu.Emt.En haluis olla niin vitun paska että tykkään kenestäkään, varsinkaan näin monesta. Oon maailman sairain ihminen, siltä tuntuu.Pakko yrittää saada järki päähän jotenki, ei tässä oo mitään järkee oikeesti.Mut mä en jaksa.Vittu mä vihaan itteeni niin paljon et haluisin vaa et joku löis mua ihan sairaan kovaa koska en ansaitse mitään hyvää.Että näin. Mistä helvetin vitusta edes voi tulla näin sairaan voimakas itseviha? Koulukiusaamishistoriastako? Ei helvetin perse en kyllä ymmärrä. Joku tässä nyt mättää niin helvetisti.Ei tässä nyt oikein mikään auta. Ehkä nukkuminen auttais, tai sit ei. Tai sit vaa kuuntelen musaa. Tai periaatteessa vois kyl yrittää nukkua mut emt en jaksa mitää. En vaa tiiä mikä vittu tähän vois ikinä auttaa Mä en ees haluu mennä terapiaan seuraavan kerran, pelkään et se pahentaa. Taas.</blockquote>

En ole robotti